Porin Ässien kausi 2001-02 sujui pettymysten merkeissä, vaikka edelliskauden pisteautomaatti kykenikin pyristelemään ylöspäin kohentamalla sijoitustaan kahdella pykälällä ja pistemääräänsä kymmenellä pisteellä. Kun selkeä jumbo parantaa edelliskaudesta noinkin paljon, voidaan kautta usein pitää jopa onnistuneena. Ässien kohdalla näin ei kuitenkaan voida ajatella, koska tavoitteet ja satsaukset olivat sitä luokkaa, että parannusta olisi pitänyt tulla vieläkin enemmän.
Vaikka Ässät ei ainakaan ulkopuolisten silmin pystynyt kokoamaan viime kaudeksikaan erityisen kovaa materiaalia, oli taloudellinen panostus silti olosuhteet huomioon ottaen niin ylimitoitettua, että tuo riski oli ajaa Ässät lopulliseen tuhoon. Tuholta kuitenkin vältyttiin, ja rauenneiden talousrikosepäilyjen myötä Ässät näyttäisi selvinneen kaikkein kovimmista vaikeuksistaan askeleen kohti aurinkoisempia aikoja.
Tulevaa kautta rakentaessaan Ässät otti virheistään opiksi ja alkoi polttamaan rahaa säästöliekillä, aloittaen siten uudelta pohjalta myös sen pitkäjänteisen matalan profiilin kehitystyön, joka olisi pitänyt aloittaa vähintäänkin vuosi sitten, mieluiten sitäkin ennen. Tosin tiedot keväältä kertovat karua kieltään virheistä oppimisesta, sillä todellisuudessahan Ässät oli kovalla tohinalla värväämässä valmentajakseen Juhani Tammista tai Vasili Tihonovia, eikä sana halpa mitenkään sovi samaan lauseeseen noiden nimien kanssa. Kuten eivät sovi sellaisetkaan asiat kuin uusi pohja, pitkäjänteinen kehitystyö tai matala profiili.
Ehkä pitäisikin siis puhua ennemmin vaikkapa onnesta onnettomuudessa kuin virheistä oppimisesta. Selkeä resurssipula johti siihen, että Poriin ei ollut mahdollisuuksia saada Tammista tai Tihonovia, puhumattakaan sellaisesta joukkueesta, mitä nämä miehet olisivat todennäköisesti halunneet. Niinpä Ässien oli nöyrtyminen tosiasioiden edessä, ja seuran oli pakko etsiä uusi suunta porilaisen jääkiekkoilun nostamiseksi. Tuo nöyrtyminen oli sitten vain kätevä naamioida seurajohdon linjanvedoksi.
Niin tai näin, mutta kyseinen seurajohdon "linjanveto" saattaa lopulta osoittautua Ässien pelastukseksi. Valmentajaksi löydetty Mika Toivola tuo joka tapauksessa uudet tuulet sekä tietotaitoa modernimmasta jääkiekosta. Ehkä hän on se pelastaja, joka kiskoo porilaisen jääkiekon 1970-80 -lukujen kauniista muistoista suoraan 2000-luvun realiteetteihin.
Samalla kun löydettiin uuden polven valmentaja Jyväskylästä, löydettiin jostain ihmeestä myös jo hukatuksi luultu porilainen jääkiekkosukupolvi ja ensi kauden Ässissä lähes puolet pelaajista onkin seuran omia kasvatteja. Se on sikäli mielenkiintoista, että vain vuosi sitten tuskailtiin sitä, että seuran juniorityö oli ollut vuosikausia niin huonossa jamassa. Ei yksinkertaisesti ollut sellaisia omia kasvatteja, joita oltaisiin voitu nostaa liigarinkiin ja kehittää tulevaisuutta silmällä pitäen.
Nyt omia kasvatteja on siis yhtäkkiä löydetty useampiakin. Ehkä vikaa on ollut juniorityön lisäksi muissakin asioissa, kuten vaikkapa uskalluksessa luottaa omaan tuotantoon sekä toisaalta huonossa kohtelussa, kun osa niistä harvoista omista kasvateistakin oli onnistuttu häätämään Ässistä pois.
Mika Toivolasta kantautuneet jutut ovat joka tapauksia lupauksia herättäviä. Kerrotaan, että nyt Porissa on jämpti valmentaja, jonka alaisuudessa kaikki asiat tehdään just eikä melkein. Toivolalta löytyy sekä teoreettista että käytännön tietoa valmennuksesta ja hänellä on myös omia näkemyksiä pelistä sekä sen kehittämisestä. Väitetään, että Jyväskylässäkin nimenomaan Toivola olisi ollut se valmennustiimin todellinen idealinko, jonka mielipiteitä Mika Saarinen kuunteli, arvosti ja jopa noudatti.
Toistaiseksi Toivolan ainoiksi huonoiksi puoliksi on epäilty hänen kokemattomuuttaan ja nuoruudesta johtuvaa mahdollista auktoriteetin puutetta, mutta pitääkö tuokaan lopulta paikkansa. Onhan hän kuitenkin ollut valmennuskuvioissa yli kymmenen vuotta ja vieläpä TPS:n ja JYPin kaltaisissa organisaatioissa, jotka ovat nimenomaan tunnettuja laadukkaasta valmennuksestaan. Voidaan kai sanoa, että enemmän Toivolalla on kokemusta kuin esim. Kaj Matalamäellä, mitä tulee nykyaikaiseen jääkiekkoon. Auktoriteetti taas ei liene niinkään iästä kiinni, vaan henkilöstä ja hänen osaamisestaan, joten jos kehut Toivolasta pitävät paikkansa, ei myöskään tuolla saralla pitäisi olla ongelmia.
Sekin on tietysti totta, että tässä vaiheessa kautta Ässien peräsimessä on yleensä aina ollut erinomainen valmentaja, joka osaa hommansa, ja joka nauttii suurta arvostusta niin pelaajistossa kuin yhtä lailla yleisönkin keskuudessa. Liian usein on vain nähty miten erinomaisuus ja arvostus ovat haalistuneet samaa tahtia kuin lehdet ovat puissa kellastuneet ja marraskuussa jäljellä ei ole ollut sen paremmin erinomaisuutta, arvostusta kuin lehtiäkään. Ja useimmiten ei edes sitä valmentajaa. Nyt vain jotenkin tuntuu siltä, että Toivolalle ei käy kuten edeltäjilleen, vaan seuraavat pari-kolme kautta Ässiä valmentaa mies, jonka nimi tulee pyörimään penkkiurheilijoiden huulilla vielä pitkään.
Toivolan käytössä oleva materiaali on kiistatta hyvin rajallinen, katsoi asiaa sitten minkäväristen lasien takaa tahansa. Jos joukkueiden nimilistoja tutkailee objektiivisesti, ei Ässille voi niiden perusteella mitään suurta riemumarssia veikata - ei vaikka pelitapa olisi kuinka mullistava. Jotta Ässät pystyisi tavoitteensa mukaisesti taistelmaan loppuun asti play off -paikasta, olisi hengen otettava varsin monta niskalenkkiä materiasta ja Scott Langkowin olisi melkeinpä pelattava itsensä Ässä-legendojen joukkoon, heti sinne Kari Takosta seuraavaksi. Kaikki on toki mahdollista, eikä Ässien materiaali missään nimessä niin huono ole, etteikö se olisi kautta kokonaisuudessaankin ajatellen kykeneväinen yllätyksiin.
Ässien kauden 2002-03 suurimmat uhkakuvat tulevat kuitenkin edelleen taustoista. Seurajohdolta on nyt löydyttävä tukea ja kärsivällisyyttä myös juhlapuheiden ulkopuolella ja viime vuosilta tuttu päätön poukkoilu on syytä lopettaa, meni sitten syteen tai saveen.
Myös taloudelliset seikat asettavat aina vaan oman varjonsa Ässien ylle. Rahasäiliössä ei varmasti pysty vieläkään polskuttelemaan edes käsipohjaa, joten jossain määrin rahojen riittävyyskin aiheuttaa oman kysymysmerkkinsä. Tosin siinä suhteessa pahimman yli on päästy, kun kesä on voitettu kanta ja seuraan alkaa virtaamaan tasaisemmin tulojakin.
Hieman pidemmällä tähtäimellä jostain olisi kuitenkin kehitettävä kahisevaa ihan reilustikin, sillä kun 1990-luvun parhainakin vuosinaan seura teki nollatulosta, niin ei voida olettaa Ässien kykenevän hoitamaan viime vuosilta kertynyttä velkataakkaansa vain sillä, että urheilullisen menestyksen paranemisen myötä lipputulotkin kasvaisivat. Tukijoille lanseerattu vaihtovelkakirjalaina-systeemi vaikuttaa puolestaan lähinnä vain ajan peluulta. Ässät tarvitsee ulkopuolelta tulevaa merkittävää sijoitusta noustakseen taloudellisestikin todella jaloilleen.
Kaiken kaikkiaan Ässillä seurana ja ennen muuta Toivolan miehistöllä on nyt todellinen näytön paikka. Kotiyleisö lienee valmis palaamaan Isomäkeen, mutta taatusti se on aivan yhtä valmis jäämään kotisohvalleen. Se on pelkästään Ässistä kiinni, kumman yleisö valitsee.
