Kyllä, Mika Toivola kasasi joukkueen, joka juhli Suomen mestaruutta keväällä 2013. Sitä ei vie häneltä kukaan pois. Tosin silloinkin Ässät nousi liitoon vasta myytyään kiistattoman ykkössentterinsä Stephen Dixonin pois, kun kaikki vaikutti jo menetetyltä.
Mutta mitä sen jälkeen on tapahtunut? Pekka Virran rekrytointi oli täydellinen hutilaukaus. Pekka Rautakallion paluu tapahtui enemmänkin urheilujohtajasta huolimatta kuin hänen ansiostaan. Viime kauteen Ässät lähti käytännössä ilman ykkösketjua, mutta Toivolan onneksi kaavailtu kakkosketju otti roiman harppauksen. Tällä kaudella voi piirrellä nimiä paperille, mutta ykkösketjun löytäminen aiheuttaa päänsärkyä.
Annan ilmaisen ämpärin jokaiselle, joka uskoo Toivolan nähneen viisi peliä Pat Mullanen suorittamista
Paljon kulminoituu tietysti Michael Ryaniin. Tärkeä mestaruusjoukkueen palanen kiinnitettiin kahden vuoden sopimuksella, eikä ihan halvalla sellaisella. Sitäkin sopii pohtia, onko Ässillä varaa satsata reilu kymmenesosa budjetistaan yhteen pelaajaan, siinäkään tapauksessa, että pelaajalla ei ole surullista loukkaantumishistoriaa. Ja miksi muutenkin pitää hankkia pelaajia, joista suuri osa on ollut telakalla edelliskaudella? Riskinotto, pienet resurssit. Ei kovin hyviä perusteita.
Lauantain Satakunnan Kansassa Toivola kertoo, ettei ole miettinyt vielä tulevaisuuttaan, koska se ei kuulu hänen tapoihinsa. Tässä on lievä ristiriita sen kanssa, että Jatkoajan tietojen mukaan Toivola on hakenut suunnilleen jokaista avointa valmentajapestiä parin viime vuoden aikana. Lisäksi hän on tyytyväinen aikaansa Ässissä ja kehtaa katsoa peiliin.
Peiliin on parempi katsoa silmät kiinni.
Ässistä lähteneet pelaajat eivät ole kovin halukkaita seuraan palaamaan. Syy on nimenomaan urheilujohtajan ylimielisissä toimintatavoissa. Työlleen olisi hyvä olla nöyrä.
Mestaruuden jälkeen Toivolan toimintaa on leimannut pelkästään laiskuus. Ässien puheenjohtaja Mikko Laine kuvaili aikanaan Toivolan olevan nuori leijona, joka ei pelkää työtä. En tiedä pelosta, mutta ei työnteko ainakaan intohimoihin kuulu. Poikansa junnupeleihin Toivolalla riittää mielenkiintoa, mutta siihen se jääkin. Urheilujohtaja ei näe tarpeelliseksi seurata esimerkiksi Mestistä.
Viime kauden jälkeen lähtijöitä oli paljon. Niiden korvaamiseksi Toivolan työskentelytapa oli sangen erikoinen: odottaa mitä agentti Tomi Haula vie ja mitä hän tuo. Urheilujohtaja näkee omien sanojensa mukaan vähintään viisi peliä kaikilta ulkomaalaispelaajilta. Annan ilmaisen ämpärin jokaiselle, joka uskoo Toivolan nähneen viisi peliä Pat Mullanen suorittamista. Lienee turha mainita, kuka kyseistä pelaajaa edustaa.
Annan edullisen vinkin puheenjohtaja Laineelle ja Ässille. Ymmärtäkää oma parhaanne, älkääkä valitko Haulaa seuraavaksi urheilujohtajaksi. CV on taatusti jo lähtenyt, mutta tämä herrasmies pitää taluttaa pois porilaisen jääkiekon parista niin pitkälle kuin mahdollista.
Annetaanpa viimeinen puheenvuoro vuoden 2013 mestaruusjoukkueen pelaajalle.
"Mestaruuden lisäksi Mika Toivolan lähtö on paras asia porilaiselle jääkiekkoilulle 2010-luvulla."
