NHL:n hullujen markkinoiden suurin uutispommi oli eittämättä Daniel Alfredssonin siirtyminen Ottawasta Detroit Red Wingsin leiviin. Ruotsalaislegenda hyväksyi Detroitin 5,5 miljoonaa dollaria painavan sopimusehdotuksen ja jätti täten Ottawan pölyt taakseen.
Alfredssonin siirtyminen Detroitiin oli eräs ensimmäisistä julkaistuista sopimuksista markkinoiden aukeamisen jälkeen, mutta se veti monelta kiekkofanilta maton alta koko loppuillaksi. Senators-fanit arvostelivat - ja arvostelevat vielä pitkään - konkarihyökkääjää mielikuvituksellisin sanakääntein.
Samaan kuoroon liittyivät myös TV:ssä esiintyvät asiantuntijat, jotka tuomitsivat Alfredssonin ratkaisun jopa koko päivän suurimmaksi epäonnistumiseksi.
Unelmat pyritään saavuttamaan, jotta niiden perään ei tarvitse enää haikailla, kun on jo liian myöhäistä.
Tässä vaiheessa tulin miettineeksi: olenko minä tosiaan ainut henkilö koko maailmassa, joka kykenee sulattamaan Alfredssonin ratkaisun sataprosenttisesti?
Katsokaapa hyvät Senators-fanit, mitä tämä herra on teidän eteen jo tehnyt.
Alfredsson on Senatorsin kuudennen kierroksen varaus vuodelta 1994 ja hän aloitti urakkansa Ottawassa kaudella 1995–96 vakiinnuttaen paikkansa joukkueessa heti ensi hetkestä lähtien.
Hänet valittiin joukkueensa kapteeniksi vuonna 1999. Hän on pelannut Senators-paidassa seitsemäntoista perättäistä kautta ja on ollut siivittämässä joukkuettaan pudotuspeleihin 14:nä eri vuonna.
Kautena 2006–07 Alfredsson hilasi senaattorit 14 pudotuspelimaalillaan aina Stanley cup –finaaleihin saakka. Joukkue kuitenkin kaatui raudan lujalle Anaheim Ducksille viidennessä ottelussa.
1178 NHL-ottelua, 426 maalia ja 682 syöttöpistettä. Kaiken tämän hän on tehnyt sama logo rintaan ommeltuna. Nyt, kun pelaaja valmistautuu suurella todennäköisyydellä viimeiseen rypistykseensä jääkiekon osalta, te kehtaatte vaatia vielä lisää.
40-vuotias Alfredsson kertoi siirron jälkeen, että hänen suurimman unelmansa olevan Stanley cupin voittaminen. Tähän hän ei Ottawassa koskaan yltänyt, eikä hän olisi siihen siellä koskaan yltänytkään. Ottawa Senators paranee vuosi vuodelta, mutta huippuvalmentajasta huolimatta joukkue ei tule olemaan mestaruustasolla vielä muutamaan vuoteen.
Unelmat pyritään saavuttamaan, jotta niiden perään ei tarvitse enää haikailla, kun on jo liian myöhäistä. Nyt ruotsalaislegendalle annettiin Detroitin osalta se surullisen kuuluisa viimeinen mahdollisuus.
Alfredssonilla oli edessään kaksi vaihtoehtoa, joista hänen valitsemansa vaati mieheltä huomattavasti enemmän selkärankaa. Se helpompi ratkaisu olisi ollut fanien ja muun kiekkoväen mielistely jäämällä siihen "omaan joukkueeseen" ja myöhemmin katua kadotettua tilaisuutta itsekseen kiikkustuolissa.
Hän kuitenkin päätti napata unelmastaan kiinni kaksin käsin ja laittaa kaiken likoon. Minusta tämä on hatunnoston arvoinen ratkaisu. Jos menestystä hamuava pelaaja miettii ensimmäisenä sitä, mitä kaikki muut hänestä ajattelevat, jää kyseinen peluri suurella todennäköisyydellä vaille kaipaamaansa mammonaa.
Alfredsson oli vapaa agentti termin syvällisimmässä muodossa. Miten kukaan meistä voi tuomita veteraanihyökkääjää ratkaisustaan? Seurauskollisuuden perään on helppo huudella, mutta joskus se voi olla erottava tekijä unelmien saavuttamisessa.
Kaudella 1999–00 Ray Bourque teki saman tempun ja pääsi lopettamaan uransa Stanley cup – voittajana. TV:ssä höpöjä puhuvat asiantuntijat voisivat soittaa hänelle ja kysyä, oliko hänenkin ratkaisunsa suuri epäonnistuminen.
