Aloitetaan positiivisesti. Suomi paransi peliään huimasti verrattuna heikkoon Pohjois-Amerikka-peliin. World Cupissa pelaavat kuitenkin maailman parhaat pelaajat. "Ihan hyvällä" pelillä ei voi menestyä.
Kun vastassa ovat NHL:n kärkipelaajat, yksikin virhe tai hukattu maalipaikka voi olla kohtalokas. Suomi on tehnyt molempia useamman kerran.
Huipputasolla ei pärjää sisulla ja asenteella, vaan vaaditaan huippusuorituksia.
Kolmella yhtä vastaan -hyökkäystä ei yksinkertaisesti voi hukata, kuten Mikko Koivu ensimmäisessä erässä. Eivätkä puolustajat voi höntyillä niin, että omaa maalia lähimpänä olevat pelaajat ovat Mikael Granlund ja Joonas Donskoi.
Ruotsi olisi voinut iskeä useammankin maalin, mutta tahdolla ja tuurilla Leijonat välttyi takaiskuilta.
Kuvaava esimerkki joukkueiden välisestä tasoerosta nähtiin kaksikon Patrik Laine - Henrik Lundqvist välillä, kun Laine pääsi parikin kertaa laukomaan suoraan syötöstä. Vastaavista tilanteista Laine on monesti tehnyt maalin. Nyt vastassa oli kuitenkin yksi maailman parhaista maalivahdeista, joka torjui eleettömästi Laineen laukaukset.
Leijonat taisteli ja yritti parhaansa, mutta taso ei yksinkertaisesti riitä. Pohjois-Amerikkaa vastaan Suomi pelasi luokattoman huonosti ja ansaitsi tappionsa. Ruotsia vastaan peli oli parempaa, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi laadukasta.
Huipputasolla ei pärjää sisulla ja asenteella, vaan vaaditaan huippusuorituksia.
Suomi voitti upeasti mestaruuden alle 18-vuotiaiden ja alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa ja ylsi aikuisten MM-kisoissakin hopealle. Sama suoritustaso ei kuitenkaan riitä World Cupissa.
Tuomio: Ei jatkoon.
