Tällaista tämä kuitenkin on, vain kaksi parasta
menee loppuun saakka ja kolmannelle jäävät perkeet. HPK:n perkeet ovat
kuitenkin, jos eivät aivan umpipronssisia, niin metallisia kuitenkin.
Käteen jäänyt saalis ei siis ala hämeenlinnalaisten kädessä haisemaan
kovimmillakaan kesähelteillä.
Tapparako terästä?
Kyllä on Tappara terästä. Teräksinen diesel jauhoi tasaisesti halki pitkän
ja harmaan runkosarjan. Nyt on tilaisuus korjata vihdoin koko potti ja
hedelmä vuosien hyvästä työstä. Juuri nyt, ennen toista finaalipeliä,
Tappara on lähempänä kultaista päämäärää kuin koskaan viimeisen
neljäntoista vuoden aikana.
Tapparan joukkue on pysynyt hämmästyttävän hyvin koossa jo kolme kautta.
NHL-peikko ei ole käynyt joukkuetta pahemmin rokottamassa, eivätkä
Helsingin valot tai Aurajoen aallot, ole avainpelaajia suuremmin
houkutelleet. Tappara on kuitenkin sen verran iso seura että se pystyy
kilpailemaan tiettyyn rajaan asti pelaajapalkkioista isompiensa kanssa.
Samaan aikaan joukkuetta on rakennettu pikkuhiljaa, omat resurssit tuntien,
kuuhun kurkottamatta.
Ainoita kysymyksiä Tapparan tiellä mestaruuteen on tasan kaksi. Pystyykö
joukkue pitämään temponsa, fyysisen yliotteensa ja aktiivisen
karvauspelinsä yhtä hyvänä kuin suurimman osan runkosarjaa ja
pudotuspelejä? Kaikki ennusmerkit puoltaisivat myöntävää vastausta. Toinen
asia joka saattaa pilata joukkueen kauden, on vastustajajoukkue Jokereiden
juonikkaampi pelinjohto. Löytyykö Tapparan aitiosta kykyä ja luovuutta
reagoida vastustajan tekemiin muutoksiin vai riittääkö mestaruuteen
pelkästään se, että pidetään oma tuttu peli koossa ja pärjätään sen turvin?
Niinpä siskot ja veljet, Tapparan ei oikeastaan tarvitse reagoida mihinkään
ulkopuoliseen. Joukkueelle riittää, että se tekee asiat vain niin kylmästi
ja hyvin kuten tähänkin saakka.
Jyrääkö Jokerit?
No, Jokerit ei jyrää ainakaan Tapparaa. Jos Summanen ja kumppanit keksivät
keinon Tapparan nujertamiseksi perustuu konsti kyllä johonkin muuhun kuin
jyräämiseen. Jokeriryhmä on fyysisesti alakynnessä Tapparaa vastaan.
Jokereilla on finaaleissa aikaa ja tilaa käytössään niin järjettömän vähän,
että sivusta katsovaa maallikkoa hirvittää. Edes oman maalin takana ei
kiekkoa saa rauhassa pompotella, vaan aina on herhiläisenä kimpussa päätä
pidempää kärkikarvaajaa. Ensimmäisessä finaalipelissä Jokereille tuotti
monesti erittäin suuria vaikeuksia saada kiekkoa pois edes omalta
alueeltaan. Siitä on sentään aika pitkä matka vastustajan ylämummoon.
Myös Jokerit ansaitsee organisaationa kehuja. Raha ei tuo onnea, kuten
klisee kuuluu. Rahalla ei päästä nykyisessä SM-liigassa välttämättä edes
pudotuspeleihin, kuten liigataulukon tarkastelu parin viime kauden osalta
valaisee tietämättömämpääkin sohvankuluttajaa. Suuremmilla seuroilla on
käytössään suuremmat resurssit, mutta myös niskassaan suuremmat paineet.
Suurempien paineiden ja suurten rahatukkujen kanssa pelaaminen on taidetta
siinä missä muukin joukkueiden rakentelu. Suuremmalla autolla voit päästä
lujempaa, mutta mennä myös komeammin metsään, mikäli alat pitää koslaasi
painovoiman lakeja uhmaavana ihmeautona. Pikkuautoilla ei päästä suorilla
yhtä lujaa, mutta eipä karkaa ratti kädestä niin helposti mutkissakaan.
Urheilun, erityisesti joukkueurheilun, yksi hienouksista on, että monet
pikkutekijät vaikuttavat niin moneen pieneen ja isoon muuttujaan. Ilman
arvaamattomuuselementtiä ja lukuisten muuttujien summaa olisi tämäkin touhu
huomattavasti tylsempää seurattavaa.
Lisää 1. finaalipelistä
Kuten todettua Tapparalle saattaa lopuissa peleissä riittää legendaarinen
termi oman pelin pelaamisesta. Kuten sanottua Jokerit tarvitsisivat lisää
tilaa ja aikaa, tai sitten vain entistä nopeampia käsiä ja jalkoja.
Jotenkin olisi helpompaa uskoa, että Tapparan aseet löytyvät helpommin.
Maalivahdeilla ei ollut eilen huippupäivänsä. Draper jatkaa taatusti
Tapparan maalilla. Jokerimaalin vartija saattaa sen sijaan hyvinkin
jatkossa olla, niin ikään jo hieman kypsempään ikään ehtinyt,
pohjois-amerikkalainen maankiertäjä. Rami Alanko tehnee paluun
Jokerijoukkueen puolustuspäähän.
Ensimmäisessä finaalipelissä tehtiin myös yksi kuuluisa taklaus. Taklauksen
ainoa vika oli, että vastustaja loukkaantui. Suomalainen jääkiekkoyhteisö,
media mukaan luettuna, ei ole vielä kypsä ajattelemaan että näin voi
jääkiekossa käydä ilman että taklaaja leimataan kriminaaliksi. Mm. MTV3:n
SM-liiga Hockey Nightin selostajatiimissä, jossa on ammattimaista kokemusta
lajin piirissä yhteensä yli puolen vuosisadan ajalta, älähti
jeesustelukaraoke välittömästi, ennen kuin tilannetta oltiin maltettu
ajatuksen kanssa tarkkailla. Toisaalta kun kyseisellä tiimillä on tuottanut
vaikeuksia aiemmin kuluneella kaudella esimerkiksi sellaisten kysymysten
selvittäminen kuin: milloin pelaaja on paitsioissa, voiko maalivahti olla
joukkueen kapteeni ja onko Jarmo Myllys Suomen paras maalivahti, niin asia
ei suuremmin hätkähdytä.
Onnea loppupeleihin. Tulkaa terveinä takaisin.
että sikäli...
