Tuoreeltaan YLE:n haastattelema SM-liiga Oy:n hallituksen puheenjohtaja Vesa Puttonen otti kantaa Liigan pudotuspelien laajentamiseen, tuomaritoimintaan sekä yleisökatoon. Haastattelun anti oli jopa pelottava − ainakin yleisön kannalta.
Nopeassa tiedonvälityksessä ja sosiaalisessa mediassa asiayhteydestään irroitetut lauseet lähtevät joskus elämään omaa elämäänsä. Nyt Puttosen itsensä maalailema kokonaisuus lähti lapasesta.
Pudotuspelien laajentamisen suhteen olisin hyvin, hyvin varovainen. Merkityksettömät pelit lisääntyisivät − eivätkä vähenisi − mikäli pudotuspeleihin pääsisi entistä enemmän joukkueita.
Laajennus lässäyttäisi sekä runkosarjan että pudotuspelien kiimaa. Jokainen pikkuseuran kannattaja tietää, että vaikean kauden tai vuosia kestäneiden vaikeuksien jälkeen itse pudotuspeleihin pääsy voi olla pieni mestaruus. Pikkumestaruus, joka loppukirinsä kanssa esimerkiksi viime kaudella Hämeenlinnassa pelasti myös kyseisen kauden talouden. Pudotuspelien arvostus on säilytettävä!
Jo pelkkä säälikierroksen olemassaolo on herättänyt pitkään närää. Pudotuspelit ovat ikuisesti kovempi juttu kuin säälikierros; taloudellisesti, mutta varsinkin urheilullisesti. Nyt sekin meinataan vesittää. Oi aikoja, oi tapoja!
Kun pelaajilla tai joukkueella menee urheilullisesti huonosti, osoittaa ihailtavaa toimintaa olla tukena ja kannustaa. Kun seura sössii taloutensa, on seuran tehtävä hoitaa hommansa paremmin.
Tuomaritoiminnan suhteen havainto paitsioon jäämisestä on oikea. Tämä asia on vain ollut ajankohtainen jo vuosia, vuosia sitten. Tuomarit ovat kansainvälisellä tasolla asiallisia, mutta nimenomaan tuomaritoiminnassa on paljon, paljon pielessä.
Puttosen lausunto Arto I. Järvelästä saa pyörittelemään päätä. Puttonen kommentoi, että "mikään asia ei ole sellainen, että se paranisi yhtä henkilöä vaihtamalla", sekä kuinka "Järvelä nauttii arvostusta".
Fakta on se, että vanhakantainen ja itsepäinen tuomarijohto kyllä paranee yhtä henkilöä vaihtamalla. Fakta on myös se, että Järvelä nauttii arvostusta korkeintaan pienen piirin sisällä. Tarkoittaako enemmistön tyrmäys siis sitä, että Järvelä "nauttii arvostusta"?
Olennaista on enemmistön kanta. Jos johtaja menettää enemmistön luottamuksen, on hänen itsensä ymmärrettävä vaihtaa hommia.
Kolmas haastattelun osa koski yleisökatoa. Kommentti uudistuksen tarpeesta on oikea. Sitä seuraavat johtopäätökset taas osoittavat, ettei virheistä ole opittu mitään.
Ensin pyritään vesittämään yleisökatoa pelimääräkokonaisuudella. Liigan kokonaiskiinnostus ei oikeasti nouse, vaikka pelimäärää nostettaisiin sataan.
Toinen − ja pahin virhe yleisöasiassa − on yleisön syyllistäminen. Olen tietysti sitä mieltä, että seurauskollisuus koskee urheilullisen toiminnan myötä- ja vastamäkiä. Mitään velvollisuutta kannattajilla ei ole kuitenkaan siihen, jos seuran talous pakottaa myymään loppukaudesta pelaajia. Toiminta voi olla talouden kannalta ymmärrettävää, mutta vielä enemmän pitää ymmärtää maksavan yleisön poissaoloa.
Annan Puttoselle siis selkeän vihjeen: Kun pelaajilla tai joukkueella menee urheilullisesti huonosti, osoittaa ihailtavaa toimintaa olla tukena ja kannustaa. Kun seura sössii taloutensa, on seuran tehtävä hoitaa hommansa paremmin.
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?
Kaikkia pöydällä olevia vaihtoehtoja ja hahmotelmia ei kannattaisi edes miettiä. Tässä tapauksessa niiden päästäminen julkisuuteen voi olla myös hyvä asia − jos asiassa kuunnellaan kerrankin suurta yleisöä. Kansaa, joka täyttää urheilulehterit.
Kansa ei tiedä kaikkea, eikä enemmistö aina näe kokonaisuutta kuin kukin omien värilasiensa takaa. Liigan suhteen alan olla kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että tämä meidän parjattu karjalalippisten ja kendojunttien yhteisökin hoitaisi homman paremmin kuin SM-liiga Oy:n hallituksen johto.
Aivan niin, yleisöä kannattaa kuunnella välillä. Ei vain seuroja, joista jokainen haluaa päästä pudotuspeleihin ja katsojien kukkaroille suuren yleisön mielipidettä kuuntelematta. Yleisöä ja yhteisöä, joka tämän kaiken kustantaa.
Kapteeni, kapteeni, maa kutsuu.
