Taidetta se on masokistinenkin taide. Viime kaudella sitä tarjoili mahan täydeltä Blues, nyt idän ihmeenä tunnettu SaiPa.
SaiPan tarjoama esimerkki on kenties räikein muoto suljetun sarjan varjopuolista. Lappeenrantalaisseura on vajonnut sarjan mallioppilaasta pohjamudissa vellovaksi seuraksi ilman päämäärää.
Joukkue on marssittanut runkosarjan viimeisiin otteluihin jääkiekkouriensa alkuvaiheessa olevia nuorukaisia tyhjennysmyynneistä ja hallitsemattomasta loukkaantumissumasta johtuen.
Ennen torstain kierrosta SaiPan ja KooKoon välillä piste-eroa oli ainoastaan neljä pistettä. Sarjataulukko ei siinä määrin vastannut todellisuutta ja kouvolalaiset kyydittivät puolivaloilla junioripitoista lappeenrantalaisjoukkuetta 7−1-lukemin.
Täydellisessä maailmassa SaiPa jatkaisi kauttaan putoamiskarsinnoissa, joissa vastaan tulisi nälkäinen, ilman suorituspaineita pelaava Mestis-mestari.
Nyt Liiga ampuu kuvitelmat välittömästi alas ja jakaa myös viimeiseksi tulleelle osallistumismitalin synninpäästön kera: "Ensi kaudella sitten."
SaiPa rakensi neljä vuotta uutta identiteettiään ja aiempaa vakaampaa taloudellisesta kestävyyttä. Kun suljetussa sarjassa myös luovuttaminen on vaihtoehto, seura myi pelaajansa ja laittoi ikkunoihinsa ilmoituksen masokistisen taiteen näyttelystä.
Masokistisen taiteen ystävälle SaiPan esitykset ovat hunajaa, mutta suuren yleisön silmissä koko sarjan kiinnostavuus lopahtaa sormia napsauttamalla.
Liiga Oy:ssa imagolliset ja rakenteelliset korjaustoimenpiteet olisivat tarpeen, mutta tällä hetkellä sarjan johtokunta seuraa lappeenrantalaisten kärsimysnäytelmää toimistonsa kulmasohvalta.
