On vasta kesäkuu, mutta Nordenskiöldinkadulla on otettu äyskärit jo käyttöön. Isolla rahalla ostettu vene alkaa täyttyä vedellä, sillä pohjassa olevan reiän tulpat häipyivät Pohjois-Amerikkaan. Michael Keräsen ja Iiro Pakarisen siirrot ovat saaneet seuran faneissa aikaan jonkinlaisen pakokauhun. Tilanne tuo mieleen viime kesän.
Ja sitä edellisen.
Helsinkiläisseuran tiedote painotti, että pelaajamarkkinoilla ollaan jatkossa rauhallisia; ensimmäistä vastaantulevaa pelaajaa ei hankita, vaan odotetaan NHL:n vapaiden agenttien hulinoita. Ensi reaktioni oli kouvolalainen hyväksyvä nyökkäys, mutta kuinka usein vaille NHL-paikkaa jäävä pelaaja on saapunut Suomeen? Niinpä. Toimistolla odotellaan jälleen hammaskeijua.
On huolestuttavaa kuinka sama joukkue toistaa virheitään vuodesta toiseen. Nostan hattua Tom Nybondakselle kovan luokan hankinnoista, mutta kohtuuden muistaminen ei olisi huono asia. On turha kurkottaa kuuta taivaalta ja unohtaa kaikki muu, sillä riskit ovat joka kerta giganttiset.
Nybondas ei ole vakuuttanut joukkueenrakennuksessaan enää pitkään aikaan. Urheilutoimenjohtajan vahvuuksia ovat selvästi täsmähankinnat, mutta kärkipaikoista on turha uneksua vain muutamalla huippupelaajalla. Joukkue on yhtä vahva kuin sen heikoin jäsen.
Joukkue on yhtä vahva kuin sen heikoin jäsen.
Mikä hämmästyttävintä, koko edelliskauden trendi suomalaisessa kiekkoilussa oli nimenomaan joukkue. Niin pienet kuin isommatkin Leijonat, Suomen mestari Kärpät ja Mestiksen mestari KooKoo olivat kokonaisvaltaisia joukkueita, joissa vastuu jakautui kaikille. Tämän luulisi antavan suuntaviivoja myös tulevalle kaudelle.
On jo ties kuinka mones kerta, kun helsinkiläisjoukkueen pelaajahankinnat aiheuttavat pienimuotoisen kohun. Edes kesä ei ole enää kohua rajoittava aita, sillä selkkaukset ovat jo lähes jokakuisia. Oli sitten kyseessä Niklas Hagman, Petri Matikainen, Jonne Virtanen tai Keränen, on selvää, että fanien mitta alkaa täyttyä.
Siinä missä muut seurat rakentavat joukkueestaan yhtenäistä, keskitytään HIFK:ssa vain yhteen osa-alueeseen. Viime vuonna ne olivat sentterit. Kun kauan kaivattuja senttereitä ja hyökkääjiä sitten saatiin, unohti joku kokonaan puolustuksen.
Ei ole kannattavaa leikata nurmikkoa vain etupihalta, jos takapihalla heinä on yli metrinkorkuista. Siinä eivät enää viikatteet ja allergialääkkeet paljoa pelasta.
Tällä kaudella keskityttiin jälleen hyökkääjistöön - erityisesti maalintekoon. Kun Keränen ja Pakarinen saivat kutsun valtameren taakse, hävisi HIFK:n selkärangasta monta nikamaa. Paikkaushankinnoista huolimatta on stadilaisten nippu auttamattoman sekava. Vieläpä kun kyseessä ei ole Nybondaksen ensimmäinen joukkueenrakennuskerta.
Tilanteelle on tehtävä jotain - välittömästi. Joonas Rask ja Robert Leino eivät täytä lähtijöiden saappaita edes hyvällä tahdolla. Toistuva pelaajamarkkinoilla hortoilu ei aiheuta kuin tuskaa, oli kyseessä untuvikko tai HIFK:n kultasormuksen omistava herrasmies.
Näen sieluni silmin, kuinka suuret Boeing-koneet käynnistävät moottoreitaan tuodakseen lastin AHL-pelaajia Helsinkiin. Nyt se on menoa.
Ai niin, minä en usko enää hammaskeijuun.
