Nuoret Leijonat voitti laadukkaat maalintekopaikat Tšekkiä vastaan 17-5. Se tarkoittaa, että laskennallisesti Suomen olisi pitänyt voittaa ottelu noin neljällä maalilla. Se on todella paljon.

Vastaavanlaisella pelinkululla etenevistä otteluista hallitsevampi joukkue voittaa yli 90 prosenttia. Tarvitaan jo huomattavaa epäonnea, että käy toisin.

Toki maalit ratkaisevat. Paikoista pitää tehdä.

Tšekin tähdet olivat taitavia tilanteissaan. Tšekin veskari Josef Korenar oli varmempi kuin Ukko-Pekka Luukkonen. Suomen viimeistelystä puuttui rentoutta.

Silti viimeistelytehoissa ei olisi suurta eroa, jos Suomen ja Tšekin kaltaiset joukkueet jauhaisivat peliä loputtomiin. Yksittäisessä ottelussa vaan saattaa tuntua siltä, sillä sattuman merkitys on suuri.

Pienellä epäonnellakin maalipaikoissa Suomi olisi voittanut. Nyt tappioon tarvittiin raju takapuolen näyttö rouva Fortunalta.

Nuoret Leijonat olisi voinut dominoinnistaan huolimatta pelata vielä huomattavasti ehyempää viisikkopeliä, mutta kolmas erä kuvaa hyvin sitä, kuinka epäonninen ottelu silti lopulta oli.

Kristian Vesalaisen 3-2-johtomaalin jälkeen Suomella oli puolenkymmentä huippupaikkaa ratkaista ottelu. Kiekko kävi maaliraudoissakin.

Tšekille Nuoret Leijonat ei antanut yhtään laadukasta tasoituspaikkaa, kunnes maalivahdin poisoton jälkeen – joka hyvissä ajoin tehtynä oli rohkea ja fiksu ratkaisu – tuli yksi heitto viivasta maalille, ja ohjaus siitä sisään. 3-3.

Tasoituksen tekeminen onnistuneella ohjauksella tasan yhdestä maalintekopaikasta on satunnaisuuden riemujuhlaa.

Mutta sellaista on jääkiekko.

Nuoret Leijonat olisi ansainnut enemmän, mutta voittoja ei saada ansaitsemalla. Ne otetaan. Vaikka sitten onnekkaasti, kuten Tšekki tänään.

Toivoa silti sopii, että Suomen joukkueen ja päävalmentaja Jussi Ahokkaan pelkän kehnon lopputuloksen perusteella lyttäävät huomioisivat, että Nuoret Leijonat oli kaikesta huolimatta tulostaan parempi.