Se, että Heikki ja Sami pitävät toisiaan kädestä kiinni, ei tarkoita sitä, että Heikki ei osaisi luistella.
On selvää, että Tom of Finland -lakanoissa elämästään nauttiva DTM:n kanta-asiakaskin voi vapauttaa laitahyökkääjän kolmannen erän lopussa napakalla läpisyötöllään yksinläpi-tilanteeseen ja sitä kautta ratkaista jääkiekko-ottelun.
Rakkaus on rakkautta, jääkiekko on jääkiekkoa. Ja homotkin pelaavat jääkiekkoa – sen faktan voi tarkistaa esimerkiksi tilastoista.
Tiedän jopa muutaman homoseksuaalin, jotka pelaavat tai ovat pelanneet Liigassa. Hekin haluavat vain rakastaa ja pelata. Kuten ne heterotkin.
Valtaosalle nuoremmasta sukupolvesta asia on selvä: sillä ei ole mitään väliä. Ketään ei edes kiinnosta toisten arkipäiväiset erilaisuudet.
Jääkiekkoyhteisön tulisi rintamana päivittää itsensä vuoteen 2014 ja antaa tukensa kaikille, jotka lajin parissa työskentelevät.
Ulkomaailma näkee lätkän kuitenkin vanhoillisuuden linnakkeena, jonka vastaus ”ongelmaan” on olla hiljaa. Ja se on totta.
Lätkän kulissit muistuttavat usein saippuaoopperaa, jossa yksittäisillä tahoilla on vähän liikaa valtaa. Ja yksittäisen seurajohtajan arvomaailma voi vaikuttaa suurestikin yksittäisen pelaajan tai valmentajan työtilanteeseen. Sopimukset kun ovat usein määräaikaisia ja nopeasti purettavissa.
Ja se puolestaan on väärin.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta loogisesti kyvytön ja täysin menneessä arvomaailmassa elävä henkilö – esimerkiksi yksittäinen jääkiekkopomo – ei edusta sitä tahoa, jonka toivoisi asioista päättävän.
Se johtaa tilanteeseen, jossa kopeissa on epävarmoja nuoria miehiä, jotka rakastavat lajia, mutta eivät koe rakkautensa olevan yhteisönsä hyväksymää. Se taas on absurdia, koska aiheuttajana on yleensä palkanmaksaja tai joukkuekaveri.
Ja keskustelu aiheen ympärillä on edelleen lastenkengissä. Jossain kysellään, että ”onko niitä homoja?” ja siihen vastataan ”juu” tai ”ei”. Ja sitten kysellään, että ”haittaako se sit niinku teidän jengin pukukoppielämää” ja ”mitä jos sä tulisit kaapista just meidän lähetyksessä?”.
Tiedän, koska koko syksyn yritin saada erääseen talk show’hun vieraaksi homoseksuaalia jääkiekkoilijaa. Asiaa selvitellessä kävi ilmi, että ongelma ei ratkea sillä, että kaappi aukeaa yksittäisen homoseksuaalisen kohdalla. Juuret ulottuvat syvemmälle.
Sen lopullisen hyväksynnän täytyy lähteä pelaajista, valmentajista, toimistohenkilökunnasta, kannattajista ja kaikista yhteisöistä jääkiekon ympärillä.
Tämä viikko on suomalaiselle tasa-arvolle suuri. Jääkiekkoyhteisön tulisi rintamana päivittää itsensä vuoteen 2014 ja antaa tukensa kaikille, jotka lajin parissa työskentelevät.
Kuka vain voi pelata jääkiekkoa.
Ja toivottavasti pelaakin. Se on hauska laji, jossa ainakaan minun lapsuudessani ei katsottu taustoja tai ihonvärejä, kun jäälle astuttiin. Se on sen pointti: tasa-arvoinen ottelu, jonka vain parempi voittaa. Ei heterompi, vaaleampi, tummempi, homompi, rikkaampi tai köyhempi.
Loogiset ratkaisut kentällä ja asenne ratkaisevat.