Mielipide

Raikas tuulahdus vai pannukakku?

LIIGA, MESTIS / Kolumni
Ilves vei karsintasarjan Jokipoikia vastaan lopulta voitoin 4-1. Vaikka voittojen valossa Ilves vei sarjan selkeästi, jokaisen ottelun voidaan todeta olleen tiukka vääntö pienten marginaalien sisällä. Pelillisesti sarja oli hyvä, mutta realismi jarrutti huumaa.

Ennen karsintasarjan alkua ennakoin sarjasta tulevan tasainen. Jokipoikien voittoputki ja hienot esitykset Mestiksessä läpi kauden antoivat osviittaa, että Mestis-jengi pystynee haastamaan joukkuepelillään pahasti liigakaudella haavoittuneen Ilveksen.

Näin voitaneen todeta käyneen. Kaikki pelit kesti 60 minuuttia, eikä missään vaiheessa nähty repeämistä suuntaan tai toiseen. Ensimmäinen ottelu oli molemmilta hermostunut esitys, ehkä hieman yllättäen enemmän Jokipojilta. Mahdollisesti Hakametsän valot oli tuossa vaiheessa hieman liikaa kokemattomammalle Mestis-joukkueelle.

Toisessa ottelussa Jokipojat härnäsi Ilvestä loppuun asti ja olisi totuuden nimissä ansainnut voiton. Joensuulaisten pahaksi onneksi heidän maalivahdilleen Mikko Rämölle sattui huonoin pelipäivä juuri tuolloin. Kun Ilves vei kolmannenkin kohtaamisen, luuli moni joensuulaisten selkärangan katkenneen. Toisin kävi. Neljännessä ottelussa Jokipojat väänsi upean voiton ja puristi vielä viidennessäkin pelissä Ilveksen ahtaalle. Kuriositeettina mainittakoon jokaisessa ottelussa avausmaalin tehneen joukkueen myös voittaneen pelin.

Runkosarjaa vasten peilaten Ilves pelasi karsintasarjan tasollaan. Toki runkosarjassa nähtiin tupsukorvilta parempiakin hetkiä, mutta vain hetkittäin. Jokipojat sai pelinsä kulkemaan ja pelasi kokonaisuudessaan hyvällä tasollaan. Viimeisessä ottelussa molemmat onnistuivat ja peli oli vauhdikas ja viihdyttävä.

Ilveksellä paremmat yksilöt – Jokipojilla joukkue

Läpi sarjan puhuttiin paljon Ilveksen ja Jokipoikien, ja samalla myös SM-liigan ja Mestiksen välisestä tasoerosta. Yksilötasolla Ilves oli pari askelta edellä. Sen puolustajat olivat fyysisempiä ja kiekollisesti parempia ja hyökkääjät taitavampia. Myös perustaidot oli tamperelaisilla paremmat.

Joukkueena Jokipojat oli edellä. Henkinen ilme oli vapautunut ja ärjypaidat pelasivat iloista peliä. Vauhtia riitti ja ilmeeltään tuskainen kissalauma oli ajoittain hätää kärsimässä. Sarjan alkupuolella viimeistelyssä oli iso ero tamperelaisten hyväksi, mutta sarjan edetessä tämäkin tasoittui.

Alusta asti oli nähtävissä, että kaikki Ilveksen pelaajat eivät pelaa joukkueen eteen, kuten kuuluisi. Sopimuksia oli ja on jo taskussa muihin seuroihin, eikä tarvittavaa tunteen paloa ollut. Ilveksen onneksi tärkeiltä pelaajilta, kuten Joonas Raskilta ja maalivahti Jani Hurmeelta, löytyi viimeistä puristusta ja juuri ne pelaajat ratkaisivat otteluja Ilvekselle.

Läheskään kaikkea ei voi kuitenkaan laittaa Ilves-pelaajien asenteen piikkiin. Suuri osa joensuulaisista osoitti olevansa asenteeltaan liigatasoa ja monella heistä on myös taitojensa puolesta mahdollisuuksia löytää liigapaikka ensi kaudeksi. Etunenässä tällaisia pelaajia voisivat olla maalivahti Rämön lisäksi Sami Mutanen ja Antti Kerälä. Vain pari mainitakseni.

Liigatunnelma ei sytyttänyt kahdesti

Vaikka kentällä tapahtui paljon hyviä asioita suomalaisen jääkiekkoilun eteenpäin viemiseksi, on Mestis-joukkueen tie nousuun tehty valitettavan hankalaksi. Se on tietysti vaikeaa jo pelillisesti, mutta liigaosakkeen lunastaminen on iso pala purtavaksi. Rivien välistä oli ainakin tällä kaudella luettavissa, ettei Joensuussa aivan tosissaan liiganousua tavoiteltu. Tämä on epäkohta, joka hiertää karsintapelejä ja niitä seuraavia liiaksi, kun pitäisi keskittyä kiekkohuumasta nauttimiseen.

Lisäksi ihmettelen neljännen ottelun yleisömäärää. Toisen karsintapelin jälkeen puhuttiin paljon siitä, miten "liigatunnelma" palasi Joensuuhun. Ilmeisesti tunnelma ei kantanut niin pitkälle, että halli olisi täyttynyt myös toisen kerran. Pääsiäisen jälkeisenä tiistaina ottelua paikanpäällä seurasi alle 2500 katsojaa.

Kaikesta huolimatta karsinnat ovat tulleet jäädäkseen. Lisäksi Jokipojat osoitti, että SM-liigan ja Mestiksen ero on odotettua pienempi, eikä Mestis-joukkueen mahdollisuuksia karsintasarjan voittoon sovi vähätellä. Loppujen lopuksi pelit kuitenkin ratkaistaan jäällä – ei paperilla. Ja nimenomaan kaukalossa Jokipojat taisteli ja kiusasi perinteikästä vastustajaansa – viidessä ottelussa peräkkäin.




Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja.

» Lähetä palautetta toimitukselle