Mielipide

Puolustava mestari muutosten kourissa

NHL / Kolumni
Hallitseva Stanley Cup -voittaja Detroit Red Wings lähtee tulevaan kauteen mielenkiintoisista asetelmista. Muutoksia on tapahtunut niin valmennusjohdossa kuin pelaajarintamallakin. Tehdyt ratkaisut vaikuttavat onnistuneilta ja joukkue taistelee myös tulevalla kaudella tiukasti mestaruudesta.

Kannu palasi ”kotiin”

Viime kevät päätti lopultakin Wingsin epäonnistuneiden pudotuspelien sarjan. Kolmena edellisvuonna noutaja oli tullut hyvistä runkosarjasijoituksista huolimatta jo viimeistään kakkoskierroksella. Scotty Bowman oli päättänyt lopettaa tähän kauteen, oli tulos mikä hyvänsä. Ja kesän hankinnat puhuivatkin siitä, että nyt ei mitään jätetä sattuman varaan. Dominik Hasek, Luc Robitaille ja Brett Hull tulivat uusina vahvistuksina ja vanhat liigajyrät päästettiin hyökkäyksestä menemään. Tilalle alettiin ajaa myös nuorta voimaa. Valmentajalegenda piiskasikin joukkueensa sellaiseen iskuun, että pysäyttäjää ei missään vaiheessa löytynyt. Runkosarjan voitto irtosi ylivoimaiseen tyyliin.

Tiukimmillaan koko Cup-unelma oli läntisen konferenssin finaalisarjassa Coloradoa vastaan, kun Wings oli häviöllä otteluvoitoin 2-3. Mutta joukkue pelasi kaksi seuraavaa ottelua täydellisesti puolustaen, ja Dominik Hasekin muuratessa maalin umpeen jäi huikeassa vireessä ollut Peter Forsberg ja koko Avalanche nollille molemmissa otteluissa. Ratkaiseva seitsemäs ottelu muistetaan varmasti kummallisista 7-0 numeroista, jolloin Wingsillä onnistui kaikki. Tuota kohtaamista pidettiinkin jo liigan ”moraalisena” finaalina ja itse finaaleissa Carolinasta ei loppujenlopuksi kunnon vastusta löytynyt. Kannu palasi Hockeytowniin voitoin 4-1.

Runko pysyy edelleen kasassa

Kesällä tapahtuneet muutokset veivät joukkueen ikärakennetta edelleen terveempään suuntaan. Dead Wings -puheet voidaan tämän kauden aikana haudata, vaikka joukkueessa vielä kaksi yli nelikymppistä ukkoa pelaakin.

Dominik Hasekilla oli optio peräti kahteen lisävuoteen, mutta mies halusi lopettaa mestarina. Tilalle saatiin paras mahdollinen vapaana ollut korvaaja, Curtis Joseph Torontosta. Vapaana agenttina ollut Joseph teki seuran kanssa peräti 3+1 -vuotisen sopimuksen.

Puolustuksesta Uwe Krupp, Steve Duchesne, Jiri Slegr ja Fredrik Olausson eivät saaneet jatkoa, vaan lähtivät joukkueista vapaina agentteina. Krupp löysi uuden kodin Atlantasta, Olausson pyörsi puheet paluusta Ruotsiin ja lähti vielä kerran pelastamaan Anaheimia ylös suosta.

Chris Chelios oli yksi kesän kuumista nimistä vapaa-agenttimarkkinoilla, mutta mies halusi ehdottomasti jatkaa uraansa Wingsissä vielä kaksi vuotta eteenpäin. Jiri Fischer teki myös kaksivuotisen jatkon ja Mathieu Dandenault vuoden mittaisen. Lähteneiden ikämiesten korvaajiksi nostettiin seuran kaksi ykkösvarausta, Maxim Kuznetsov ja Jesse Wallin. Lisäksi Venäjän sarjasta napattu Dmitri Bykov saattaa osoittautua todelliseksi löydöksi.

Hyökkäyksestä ainut lähtijä oli Espooossa vuokralla pelannut Ladislav Kohn, joka siirtyi Calgaryyn. Uusina niminä tulivat Elitserienin parhaaksi pelaajaksi viime kaudella valittu superlupaus Henrik Zetterberg sekä Wingsissä aiemminkin pelannut Minnesotan taskuraketti Stacy Roest. Vuoden jatkosopimuksen tekivät vapaiksi agenteiksi jääneet Igor Larionov sekä Darren McCarty.

Aika Bowmanin jälkeen

Scotty Bowman saavutti lopulta unelmansa voittamalla yhdeksännen Stanley Cupinsa ja nousi näin kaikkien aikojen menestyksekkäimmäksi NHL-valmentajaksi. Miestä pidetään ehkä koko joukkueurheilun historian parhaimpana valmentajana, esim. Bowmanin valmentamien joukkueiden voittoprosentti NHL:ssä on aivan uskomaton. Hän osasi lopettaa legendalle niin legendaarisella tavalla, eli voittajana. Ratkaisevan finaalin jälkeen kapteeni Steve Yzerman ojensi kannun ensimmäisenä hänen käsiinsä. Niin paljon Scotty oli yhdeksän vuoden aikana Wingsille antanut, tämä oli hänen mestaruutensa.

Täytettävät saappaat ovat siis valtavan isot ja uusi valmentaja löytyi omasta organisaatiosta. Entinen Wings -peluri Dave Lewis oli toiminut Red Wingsin apuvalmentajana jo 14 vuotta, eli koko ajan myös Bowmanin alaisuudessa. Hän olikin Scottyn oikea käsi ja saanut tältä ajalta parhainta mahdollista oppia. Pelaajat olivat ehdottomasti sitä mieltä, että paras vaihtoehto on Lewis, kukaan ei tunne tätä joukkuetta paremmin kuin hän. Organisaation ulkopuoliset miehet eivät näin tulleet kysymykseenkään. GM Ken Holland sanoikin, että ykkösvalmentajan paikka on kunnianosoitus Lewisin lojaaliudelle seuraa kohtaan, kun mies ei ole useista kyselyistä huolimatta koskaan halunnut lähteä muualle.

Barry Smith jatkaa apuvalmentajana ja Lewisin paikan toisena apuvalmentajana ottaa ex-Wing ja ex-kivinyrkki Joey Kocur. Hän on toiminut pelaajauransa jälkeiset vuodet Red Wingsin video/katsomovalmentajana.

Lewis on painottanut, että suhteellisen samoilla valmennusmetodeilla jatketaan kuin Bowmanin aikanakin. Peliaikaa mies on puhunut jakavansa tasaisemmin joukkueen kesken, mikä tietää hyvää varsinkin nuorten ja kehittyvien pelaajien kannalta. Erityisesti erikoistilanteissa peliaika tulee jakautumaan useamman roolipelaajan kesken kuin ennen.

Cujo

Dominik Hasek tuli, dominoi ja voitti. Nyt mies on eläkkeellä ja Wingsillä on Cujo. Hasekin kausi runkosarjassa ei ollut mitenkään loistokas, vaan mies nousi omalle tasolleen vasta pudotuspeleissä. Ehkä voittavan joukkueen maalivahtina oli kuitenkin erilaista pelata kuin Buffalossa, jossa tulitus maalia kohti oli joka ilta armotonta. Joseph on tottunut voittavan joukkueen maalivahdin hommiin ja näin Cujo voi olla runkosarjassa jopa Hasekia parempi.

Joseph ei ole siis voittanut vielä Stanley Cupia ja häntä on pidetty eräällä tavalla ”kirottunakin” maalivahtina. Nyt hänellä on edessään uransa paras joukkue ja loistava mahdollisuus kannun nappaamiseen. Vasta pudotuspelit näyttävät miehen henkisen kapasiteetin todellisen tason. Hasekin hermot olivat rautaa, nyt punnitaan taas uusi mies. Wingsin kolme edellistä mestaruutta ovat tulleet kaikki eri ykkösmaalivahdeilla, miksi ei siis neljännenkin kerran?

Kakkosmaalivahti Manny Legacella on Wingsin pisimmälle solmittu sopimus, peräti vuoteen 2006 asti. Se jos mikä kertoo luottamuksesta häneen joskus varsin vaikeassa kakkosmaalivahdin roolissa. Koko ajan pitää treenata ja pitää itsensä huipputasolla, mutta et pääse pelaamaan kuin neljäsosan otteluista. Hän on kuitenkin sisäistänyt roolinsa hyvin ja on joukkueessa erittäin pidetty kaveri. Edellisten joulujen välissä Legace oli yli vuoden ajan voittamaton maalivahti, joten ei kai parempaa kakkosmiestä voi olla olemassa?

Nuorukaiset astuvat esiin

Puolustus heikkeni hieman kokeneiden pelaajien lähdettyä, mutta seitsikko on edelleen vahva ja kehityskelpoinen. Nicklas Lidström voitti James Norris Trophyn runkosarjan parhaana puolustajana ja lisäksi mies voitti vielä arvostetumman Conn Smythe Trophyn pudotuspelien parhaana pelaajana. Hänestä on puhuttu jopa tämän hetken parhaimapana jääkiekkoilijana, josta mies vaatimattomana siirsi kehut lähinnä hyökkääjien suuntaan. Uskomaton pelinlukutaito ja kiekollinen varmuus ovat ruotsalaisen ase. Sihen kun lisätään vielä loistava sijoittuminen ja hyvä liike, niin svenssoni on lähes mahdoton ohitettava. Kiekon ylöstuojana Lidström on Fedorovin kanssa joukkueensa parhaimmistoa.

Chris Chelios pelasi yhden uransa parhaimmista kausista ja oli peräti Norris -ehdokkaana Lidströmin kanssa. Plus/miinus -tilaston ylivoimaisella lukemalla (+40) voittanut 40-vuotias veteraani ei näytä vanhenneen päivääkään, kun kaksi vuotta sitten tehty polvileikkaus on saanut miehen palaamaan nuoruusvuosiensa tasolle. Chelios pelasi koko kauden nuoren Jiri Fischerin parina ja tsekki oppikin konkarilta valtavasti puolustuspään pelistä. Fischerin rooli tulee kasvamaan ensi kaudella entisestään, varsinkin ylivoimalla. Viime vuonna ylivoima-aikaa ei tullut lähes ollenkaan Olaussonin ja Duchesnen oltua arvojärjestyksessä edellä. Tämä tulee olemaan 22 -vuotiaan nuorukaisen läpimurtokausi huipulle.

Puolustuksen avainnelikon täydentää sähäkkä ex-hyökkääjä Mathieu Dandenault, joka tosin ei ole pelannut kahteen vuoteen enää hyökkääjän tontilla. Dandenaultin rooli on myös kasvamassa Fischerin tapaan ikämiesten poistumisten myötä. Lewis on kaavaillut Dandenaultia Lidströmin pariksi, josta oli hyviä kokemuksia kaudella 2000-2001.

Kahdesta viimeisestä paikasta taistelee tasaväkinen kolmikko nuorukaisia. Vuosien 1995 ja 1996 ykkösvaraukset Maxim Kuznetsov ja Jesse Wallin ovat vääntäneet farmissa jo useita vuosia, mutta vasta nyt on heidän aikansa nousta esiin. Kuznetsov on kivitalon kokoinen puolustaja, jonka heikkoudet löytyvät luonnollisesti liikkeessä. Maalinedustan siivoaminen onkin hänen päätehtävänsä kentällä ollessaan. Wallinin kanssa ei ole vielä tehty jatkosopimusta, mutta se syntyy takuuvarmasti ennen kauden alkua. Jesse on taidoltaan normaali peruspakki, ei häikäise missään, mutta hänellä ei ole myöskään pahempia heikkouksia.

Kolmikon mielenkiintoisin nimi on venäläinen Dmitri Bykov, jonka Wings varasi vasta 24-vuotiaana kesän 2001 draftissa. Hän ei puhu sanaakaan englantia, joten Kuznetsov on saanut toimia tulkkina joukkueen harjoituksissa. Mutta loistava pelimies on kyseessä. Heti ensimmäisessä harjoituspelissä Bykov esitti todella varmaa kiekollista peliä, eikä tehnyt puolustuspäässä pahoja virheitä. Todennäköisesti Bykov ajoi arvojärjestyksessä heti Kuznetsovin ja Wallinin ohi. Kolmikolle on suunniteltu jonkinlaista rotaatiota, mutta kieliongelman takia Kuznetsov tulee alkukaudesta ottamaan paikan Bykovin parina ja Wallin jää seitsemänneksi puolustajaksi.

Jos loukkaantumissuma iskee, niin farmista on nostettavissa ylös 27-vuotias Patrick Boileau, joka pelasi erinomaisen harjoituskauden. Kokonaisuutena puolustus on siis nuorentunut valtavasti, mutta kokemusta ei kyllä mikään korvaa. Myös fyysisyyden puute saattaa aiheuttaa ongelmia. Sama ”ongelma” oli tosin myös viime kaudella ja eipä se paljoa haitannut. Alkukaudesta nuorilta tulee vielä varmasti virheitä, kyyti kun on AHL:ään verrattuna todella kylmää. Tiukassa paikassa joukkue voi kuitenkin luottaa puoli tuntia ottelussa pelaavaan Lidströmiin ja lähes saamaan pystyvään Cheliokseen. Jos pakisto ei näytä toimivan odotetulla tavalla, niin viimeistään trade-deadlinella jonkun fyysisen pakin hankkiminen on todennäköistä.

Sergein vuosi?

Steve Yzerman pelasi koko vuoden 2002 alkupuoliskon polvivammaisena ja kesällä oikea polvi operoitiin kuntoon. Vamma näytti merkkejänsä jo Olympiakisoissa, joissa Stevie joutui jättämään otteluita väliin. Se ei kuitenkaan estänyt pelaamista, mutta välillä polvea jouduttiin kuntouttamaan pelkällä levolla. Pudotuspeleissä mies sitten näytti, mistä puusta hänet on veistetty. Kapteeni ei kunnolla pystynyt edes jäästä nousemaan ilman mailan tukea, mutta silti hän johdatti joukkueensa vaikeina hetkinä väkisin voittoon ja nakutti Wingsin kovimmat tehot pudotuspeleissä. Leikkauksen takia Yzerman on sivussa noin tammikuulle asti ja siihen asti joukkue saa pärjätä ilman kapteeniaan. Tilalle ei nimetä ketään sijaiskapteenia, vaan Shanahan ja Lidström hoitavat varakapteeneina Stevien tehtävät.

Sergei Fedorov on ollut tavallaan aina Yzermanin varjossa, vaikka nuoruutensa vuosina hurjia teholukemia keräsikin. Steviekään ei pelaa ikuisesti, joten nyt Fedorovin kyvyt punnitaan siinä pystyykö hän johtamaan tulevaisuuden Wingsiä sen ehdottomana ykkössentterinä. Yleensä näin on käynytkin, sillä aina Yzermanin poissaollessa Sergein tehot ovat lisääntyneet dramaattisesti. Nyt Stevie on sivussa pitemmän aikaa ja tilanne päästään todella kunnolla näkemään, sillä sitä Sergein ruikuttamaa peliaikaa on taatusti tulossa. Fedorovin pitkä sopimus on päättymässä tämän kauden jälkeen, mutta uutta jatkosopimusta ollaan sorvaamassa jo hyvissä ajoin. Näyttöhaluja tulevan palkankin osalta ei varmasti tule puuttumaan.

Kakkossentteriksi Lewis on puhunut nostavansa viime kauden yllätysmiehen, Pavel Datsyukin. Bykovin tavoin ”puskista” löydetty venäläisnuorukainen nappasi vuosi sitten hyvän harjoitusleirin jälkeen paikan avauskokoonpanosta, eikä siitä missään vaiheessa luopunut. ”Two kids and a goat” –ketjun (kaksi kakaraa ja vanha vuohi) sentteri väläytti ajoittain huikeaa kiekollista taitoa ja tälle kaudelle miehelle on luvattu peliaikaa niin yli- kuin alivoimassakin.

Ykkösnyrkin tehokaksikon Fedorovin kanssa täydentää Brendan Shanahan, joka pommitti 37 maalia viime kaudella. Shanahan oli joukkueensa paras pistemies ja tärkein hyökkääjä runkosarjassa. 12 ylivoimamaalia, 3 alivoimamaalia, 7 voittomaalia ja 3 tasoitusmaalia kertovat miehen ansioista otteluiden ratkaisuhetkillä. Shannyn kauden kohokohta oli varmasti ratkaiseva finaali, jossa mies iski voittomaalin sekä ratkaisevan niitin tyhjään verkkoon.

Darren McCarty pelasi tehoissa surkean vuoden, vaikka aivan toista odotettiin. Väläytyksiä miehen kyvyistä nähtiin kuitenkin konferenssin ratkaisufinaalissa, kun mies upotti 3 kertaa kiekon Patrick Royn selän taakse. Pudotuspelien 4 maalia olivat vain yksi vähemmän kuin runkosarjan 62:ssa ottelussa! Kunnon Goonia Wings ei ole edelleenkään hankkinut, joten McCarty joutuu olemaan tässä roolissa joukkueensa ykkösmies.

Toinen vuohiketjun kakaroista, eli Boyd Deveraux, joutuu jäämään kauden avauksesta sivuun murtuneen peukalon takia. Mies on sivussa n. 3-5 viikkoa. Aikanaan Edmontonin ensimmäisellä kierroksella varaama Deveraux kehittyi viime kaudella huikeasti ja hoiti puolustavan laitahyökkääjän tehtävät loistavasti. Kaveri on saanut lisää voimaa ja se yhdistettynä nopeuteen tekee aina pahaa jälkeä.

Ja se ketjun vuohi, eli Brett Hull. ”Golden Brett” hankittiin tekemään maaleja ja tietystihän niitä syntyi. 30 runkosarjassa ja pudotuspelien kovin lukema, 10 maalia. Se laukaus on uskomaton. Liike on kuin vanhan papparaisen köpöttelyä, mutta päästäppä Hull kerran avopaikasta laukomaan ja bang! - kiekko on verkossa. Ketjunsa sniper ja ylivoimalla edelleen erittäin vaarallinen.

Luc Robitaille iski myös Hullin tavoin runkosarjassa 30 häkkiä, mutta vaipui pudotuspeleissä käsittämättömästi varjojen maille. Mies ei saanut oikeastaan mitään aikaan ja oli ehdottomasti ketjunsa heikoin lenkki. Moni halusi sanoa hänelle jo kesällä hyvästi, mutta sopimuksesta on vielä vuosi ja optiovuosikin jäljellä. Ensi kevään pudotuspeleissä Lucky Luken on ehdottomasti skarpattava tai jatkosta on turha unelmoida. Luc sai Wingsistä kuitenkin sen mitä tuli hakemaan - uransa ensimmäisen Stanley Cup -voiton.

Uransa parasta jääkiekkoa Stanley Cup –finaaleissa pelannut Igor Larionov paljasti kesällä keinonsa pysyä edelleen huippukunnossa. Joka ilta pari lasia viiniä ja terveellinen ruokavalio (kasviksia, ei punaista lihaa) ovat hänen salaisuutensa. Ikävuosien käännyttyä 40 paremmalle puolelle hän lisäsi viinimäärän 2,5 lasilliseen. Vaikka mies puhui mestaruuteen lopettamisesta, niin edelleen veri veti kentälle. Kovakuntoisempaa miestä saa hakea. Runkosarjassa veteraani tulee pääsemän vähäisemmällä peliajalla nuorten raataessa enemmän, mutta kevään ratkaisupeleissä on taas Igorin aika astua esiin.

Tomas Holmström on todellinen roolipelaaja. Lähestulkoon pelkästään ylivoiman maskimiehen hommia Wingsissä tekevä laituri on hommassaan yksi NHL:n parhaimpia. Suurin osa miehen maaleistakin tulee ”vesaviitakoskimaisesti” selkä maaliin päin, joko ohjaamalla tai muuten vaan räkämäisesti kaivamalla. Viime kauden runkosarja oli McCartyn tapaan aiempia vuosia heikompi, ehkä jälleen taas parannusta luvassa?

Raatajaosaston miehet Kris Draper, Kirk Maltby ja Sean Avery hakevat vielä paikkaansa kokoonpanossa. Draper voi pelata joko laitaa tai omalla paikallaan keskellä, Maltby kummalla laidalla tahansa. Maltby ja Avery ovat ärsyttäjäpuolella pahimmasta päästä, varsinkin nuori Avery sai viime kaudella monien vastustajien päät kuumenemaan. Jokaiselle on tiedossa peliaikaa alivoimalla.

Hyökkäävämpiin rooleihin jää vielä kolme kaveria jäljelle. Jason Williams, Stacy Roest ja Henrik Zetterberg. Williams ja Roest jäävät vähemmälle peliajalle ja paikkaavat vain tarvittaessa loukkaantumisia. Mutta Zetterbergin varaan on laskettu paljon. Hän oli todella vakuuttava harjoitusleirillä voittaen joukkueen pistepörssin. Kaverilta löytyy tarkka kuti, oivaltavia syöttöjä, ovelia harhautuksia ja taklauksia, kaikkea mitä täydellinen sentterityyppi tarvitsee. Kovasti hänestä puhutaan uutena "Forsbergina", ja "Zeta" tulee erittäin todennäköisesti taistelemaan vuoden tulokkaan tittelistä.

Kaikki kokoonpanopaikkaa kyttäävät pelaajat ovat siis nuoria ja nälkäisiä, mikä on loistava asia. ”Gichristit ja Verbeekit” roudattiin jo viime kaudella pois joukkueesta ja tämä on ainoa oikea suunta. Hyökkäys kaipaisi ripauksen kovuutta, mutta viime kausi todisti, että ei se välttämättä ole tarpeellista. Varsinkin kun NHL aikoo tällä kaudella kitkeä kiekottoman miehen estämisen pois häiritsemästä taitopelaajien suorituksia, niin taitaviin ja nopeisiin nuoriin panostaminen tulee pitemmän päälle olemaan oikea ratkaisu.

Erikoistilanteet kunnossa

Viime kaudella Wingsin ylivoima oli runkosarjassa toisiksi tehokkainta Kingsin jälkeen. Tilanne tuskin muuttuu täksi kaudeksi mihinkään, sillä niin kova maalintekoarsenaali joukkueesta edelleen löytyy. Hull, Fedorov, Robitaille ja Shanahan ovat ykkösroolissa hyökkääjien osalta, pakeista tietysti Lidström. Tämä viisikko saattaa olla jopa ykkösylivoimaketju, ainakin viime kaudella sitä kokeiltiin muutamassa ottelussa. Fedorov pyörittää peliä vasemmalta Lidströmin kanssa, Hull on vasemman pakin tontilla ja Shanahan vasemalla b-pisteen kaarella. Robitaille tekee maskin tai hänet voi korvata myös Tomas Holmström. Yzermanin palatessa kuvioihin variaatiomahdollisuudet lisääntyvät entisestään.

Lidström iski viime kaudella ”vain” 9 maalia, joka oli oikeastaan aika vähän. 6 näistä syntyi ylivoimalla. Sergei Goncharin 26 maaliin on siis vielä todella pitkä matka ja tämä on oikeastaan ainut osa-alue jota ”Lids” voisi parantaa. Ylivoima-aikaa tullaan siis jakamaan muidenkin kesken, Datsyuk ja Zetterberg etunenässä. Myös Larionov ja McCarty saavat oman osansa. Pakeista Lidström pelaa yleensä koko ylivoiman, Chelios, Ficher, Dandenault ja Bykov tulevat tukemaan taustalta.

Alivoimassa Lewis on suunnitellut kierrättävänsä useampia hyökkääjiä kuin aiemmin. Erityisiä spesialisteja ovat tietysti Fedorov, (Yzerman) ja Shanahan, sekä Draper, Maltby ja Avery. Myös Zetterberg pelasi harjoitspeleissä Fedorovin kanssa menestyksekkäästi yhteen. Chelios on alivoiman ykköspakki, parina tilanteesta riippuen Fischer tai Lidström. Dandenault ja Bykov ovat arvojärjestyksessä heidän jälkeen. Kuznetsov/Wallin -kaksikolle saattaa jämäminuutteja irrota. Viime kaudella alivoima oli runkosarjan kahdeksanneksi parasta, joten siinä on vielä hiukan parannettavaa.

Näillä mennään

Lewis on kaavaillut ykkösnyrkiksi Shanahan-Fedorov -paria ja siihen Darren McCarty tuomaan ryminää ja yrittämään ruostuneiden maalihanojensa aukaisua. Kakkosketju on Datsyukin ympärille rakennettava, jossa loukkaantuneen Deveraux’n paikan ottaa nyt Zetterberg ja oikealla laidalla jatkaa Hull. Kolmonen on pudotuspeleissä yhteen hitsautunut Robitaille-Larionov-Holmström ja nelosen raatajaketjuun jää Maltby, Draper ja Avery. Draper saattaa pelata myös Larionovin oikealla laidalla, jolloin Avery siirtyy keskelle ja Holmström menee "revi, pure, raasta" -ketjun oikeaan laitaan. Dandenault on ykkösessä Lidsin parina ja kakkospari on viime kaudesta tuttu Ficher-Chelios. Kolmoseen jää siis nuorukaispari, Kuznetsov ajaa alkukauden tulkkihommiensa takia Wallinin ohitse Bykovin pariksi. Cujo aloittaa luonnollisesti maalissa, jos täysissä ruumiin ja sielunvoimissa pysyy.


Avauskokoonpano:


Brendan Shanahan – Sergei Fedorov – Darren McCarty

Nicklas Lidström – Mathieu Dandenault


Henrik Zetterberg – Pavel Datsyuk – Brett Hull

Jiri Fischer – Chris Chelios


Luc Robitaille – Igor Larionov – Tomas Holmström

Maxim Kuznetsov – Dmitri Bykov


Kirk Maltby – Kris Draper – Sean Avery


Curtis Joseph

(Manny Legace)

Cupin uusiminen aina vaikeaa, mutta täysin mahdollista

Alkukausi saattaa siis tuottaa joukkueelle hankaluuksia kapteenin puuttuessa ja nuorten puolustajien joutuessa tosipelien maailmaan. Samanlaista ylivoimaista runkosarjaa kuin viime vuonna tuskin nähdään, ainakin Coloradon perässä pysyminen tulee olemaan mahdotonta. Oma divisioona on voitettavissa ja läntisen konferenssin kärkikolmikosta on hyvä lähteä pudotuspeleihin. Siellä on Stevie Wonderkin jo täysillä mukana ja taas kaikki mahdollista. Nämä kaverit osaavat voittaa ja jokainen heistä haluaa kokea SEN uudelleen...

» Lähetä palautetta toimitukselle