Mielipide

Projekti "Killuttimet kaulaan" onnistui - Kärpät palasi mitalikantaan

LIIGA / Kolumni
Oulun Kärppien pitkä ja kunnianhimoinen tavoite palata maan kiekkoseurojen ykköskaartiin on toteutunut. Nousujohteinen työ on tuottanut hedelmää: sarjan omavaraisin joukkue palasi pitkän hiljaiselon jälkeen liigamitaleille.

Tasaisen suorittamisen runkosarja

Kärppien runkosarjaa kuvaa parhaiten tasaisuus. Joukkueen peli parani sarjan loppua kohden ja runkosarjan lopussa kolmas sija varmistui jo muutamaa kierrosta ennen loppua. Kärpät ei kokenut mitään mullistavia tappioputkia, sillä pisimmäksi peräkkäisten tappio-otteluiden lukumääräksi tuli kolme. Tuonkin tappioputken syntymistä edesauttoi pitkä loukkaantumislista sekä neljä runkopelaajaa vieneet nuorten MM-kisat.

Kärpät pärjäsi mainiosti etenkin kotikentällä. Raksilan hurmoksesta vieraat selviytyivät voittajana pitkälle kotimatkalle ainoastaan viisi kertaa. Kotitappiot tulivat kahdesti Jokereille sekä kerran HPK:lle, Tapparalle ja IFK:lle. Kärppien hyvät otteet kotikentällä nostivat myös yleisökeskiarvon karvan verran päälle kuuden tuhannen, mitä voidaan pitää vähintäänkin kunnioitettavana. Vaikka keskiarvo edellisestä kaudesta hieman tippuikin on tämän kauden keskiarvo n. 500 katsojaa/ottelu yli budjetoidun.

JYP-kärsimyksestä Pasilan juhlaan

Kaukana ei ollut, että kausi olisi päättynyt jo puolivälieriin. JYP tunki tuskien taipaleelle ajautuneelle kärppäjoukkueelle jo luun puoleksi kurkkuun. Keskisuomalaisilla oli kaikki mahdollisuudet tehdä kauden suurin sensaatio ja tiputtaa ennakkosuosikin paineista kärsinyt petolauma kesälomille.

Peto on vaarallisimmillaan nurkkaan ahdistettuna. Viidennen ottelun onnistumiset laukaisivat kipsin ja Kärpät heräsi eloon. Haalarit vedettiin päälle ja ruvettiin tekemään töitä. Mustelmista ja kolhuista ei vinguttu, vaan käännettiin tarvittaessa toinenkin poski. Samalla kääntyi kelkka. JYP olikin joutunut tilanteeseen, jossa siitä oli tullut altavastaajasta ennakkosuosikki. Sarja huipentui seitsemänteen otteluun, jossa hullun lailla taistellut kärppäleiri lahjoitti kesälelut urhoollisesti hangoitelleelle vastustajalle. Koettelemus numero yksi oli takana.

Välieräsarja Jokereita vastaan oli tarkalleen samanlainen. Puukko painoi jo tukevasti kurkkua, mutta lopullista viiltoa ei tullut. Ahdinko käännettiin omaksi eduksi ja voitto tuntui entistä makeammalta. Jokerit kangistuivat loppumetreillä surkeaan viimeistelyyn sekä neljännen ottelun jossitteluun(Saarenheimon jatkoaikamaali). Ykköskentän varassa pelannut ja rutkasti kallispalkkaisista alisuorittajista kärsinyt Jokerit tippui kovaa ja korkealta. Finaalipaikka vietiin käsistä Hartwall Areenalla huikealla nollapelillä.

Hävitty mitali?

Hopeaa on pidetty perinteisesti hävittynä mitalina. Tässä tapauksessa tuo ei pidä paikkaansa. Vaikka pelaajat tunsivat heti ratkaisevan finaalin jälkeen pettymyksen nousee parin päivän hiljaiselon ja miettimisen jälkeen hopean arvo korkealle. Tappara oli yksinkertaisesti oppinut aikaisempien vuosien finaalitappioista kantapään kautta, eikä mestarista ollut epäselvyyttä.

Kärpät oli koko kauden ajan yhtenäisempi joukkue kuin aikaisemmilla kausilla. Usko omaan tekemiseen näkyi läpi pitkän talven, eikä pudotuspelien takaiskutkaan horjuttaneet mieltä. Palkintona pitkän uurastuksen päätteeksi kaulaan pujotettiin hopeiset mitalit. Monelle pelaajalle tuo mitali on aikuisten tasolla ensimmäinen. Hoppee ei oo häppee, näin Oulussa uskotaan.

- Virallinen tavoite oli olla parempia kuin viime kaudella. Kuten näemme, tavoite on toteutunut. Viime syksynä ei tähän monikaan uskonut, mikä tekee saavutuksesta entistä mahtavamman. Vaikka alla on tappio-ottelu en ole pettynyt, kommentoi Kärppien puheenjohtaja Seppo Arponen tuoreeltaan ratkaisevan finaalin jälkeen.

- Takana on kahden vuoden rakennemuutos. Tässä seurassa on koko ajan luotettu oman kylän pelaajiin ja kausi pystyttiin pelaamaan hyvinkin pienillä muutoksilla. Tämä on meidän nuorelle joukkueelle mahtava kokemus ja antaa uskoa tulevaisuutta ajatellen. Olen erittäin tyytyväinen tähän suoritukseen, Kärppien päävalmentajana ensi kaudellakin jatkava Kari Heikkilä mietti.

Miten tästä eteenpäin?

On selvää, että Kärpät on tullut huipulle jäädäkseen. Laadukas juniorityö, vakaa talous ja koko P-Suomen tuki ovat elementtejä, joista pystyy jatkossakin menestyksen eväät ammentamaan. Kärpät tullaan tästä eteenpäinkin näkemään sarjan omavaraisimpana joukkueena, jossa ulkopaikkakuntalaisen tulee olla selvästi omaa kasvattia parempi sekä selkeä profiilipelaaja.

Tulevaisuus näyttää kokonaisuutena hyvältä. Joukkueen runko on jo nyt hyvä, mutta sitä täytyy vahvistaa entisestään. Kärppien pelaajistossa tulee tapahtumaan muutoksia, joista osa on pakollista "verenvaihdatusta" ja osa pelaajien halua siirtyä muualle. Vaihtuvuus tulee olemaan suurta etenkin ulkomaalaisten keskuudessa, sillä viidestä vahvistuksesta ainoastaan Andrei Potaichukin sopimus kattaa tulevan kauden. Hänenkään jatkaminen Oulussa ei kuitenkaan ole aivan selvää. Tapparan voiton ratkettua Potaichuk kommentoi asiaa näin:

- En tiedä missä pelaan ensi kaudella.

Kärpät tulee nostamaan joukkueeseensa edellisten kausien tapaan muutaman lupaavan juniorin. Tommi Paakkolanvaara, Jussi Nieminen, Juhamatti Aaltonen ja Jyri Junnila pääsivät jo tällä kaudella kokeilemaan liigavauhtia ja laadukkaan kesäharjoittelun jälkeen he haastavat muut tosissaan ensi kauden pelipaikoista. Puolustajista Oskari Korpikari kuuluu jo nyt ensi kauden runkomiehitykseen.

Hopeasta on vain yksi suunta, ylöspäin. Sitä ei tulla kuitenkaan tekemään hinnalla millä hyvänsä. Kallispalkkaisia ja surfailevia palkkasotureita ei Raksilassa haluta nähdä. Mieluummin kansa haluaa pudotuspelien tapaan hampaat irvessä loppuun asti yrittävän ja pohjois-suomalaisista pelaajista kootun ryhmän.

Jatkoajan Oulun toimitus kiittää lukijoita yhteisestä liigakaudesta. Talvi oli pitkä ja siihen kuului niin ilon kuin pettymyksenkin tunteita. Jatkoaika on mukana myös kesän aikana aina, kun Kärppien leiristä jotain tiedotettavaa kuuluu.

Hyvää ja lämmintä kesää!

» Lähetä palautetta toimitukselle