Juha Pajuojan palkkaaminen Porin Ässien päävalmentajaksi saattoi olla iso virhe. Vähintään samankokoinen oli Jari Härkälän nostaminen Ässien päävalmentajaksi ja varmuudella isompi oli Härkälän saama jatkosopimus.
Isoin virhe Porissa tehtiin kuitenkin silloin, kun Marko Kivenmäelle annettiin peräti kolmen vuoden mittainen jatkosopimus.
Se oli viesti joukkueen sisälle, että seurajohto hiljaisesti hyväksyy Marko Kivenmäen johtajuuden joukkueessa ja kaiken sen mitä Kivenmäki joukkueessa tekee.
Totta kai Kivenmäki tekee paljon pisteitä. Se näkyy ulos, se huomataan Isomäen seisomakatsomossa ja niillä tiedoilla myös Kivenmäen jatkosopimus oli täysin perusteltavissa.
Marko Kivenmäki on taitava pelaaja, sitä ei kukaan voi kiistää. Samalla Marko Kivenmäki on kaikkea muuta kuin joukkuepelaaja. Julkisuuteen asti on päässyt hänen kommenttejaan harjoituksista ja media on jopa ylistänyt Kivenmäen harjoituksissa harrastamaa tuittuilua. Taiteilijoilta sellaista pitää muka sallia.
Samaan aikaan tämä taitelija ja taituri yhdessä muutamien muiden vahvojen pelaajien kanssa kuitenkin sisältä päin tuhoaa joukkueen kemiaa ja nakertaa valmentajan kuin valmentajan uskottavuutta. Kun Kivenmäki ja muutamat muut vahvat persoonat porilaisjoukkueen kopissa kieltäytyvät toimimasta valmentajan luomien ohjeiden ja sääntöjen mukaisesti, se on pahin mahdollinen viesti joukkueen nuoremmille pelaajille.
Ässissä harkittiin pitkään Kivenmäen pitkän sopimuksen järkevyyttä. Seurassa tiedettiin pelaajan heikkoudet, tiedettiin hänestä aiheutuvat ongelmat. Siellä myös ymmärrettiin Kivenmäen markkina- ja media-arvo sekä uskottiin Härkälän pitävän Kivenmäen kurissa. Väärin uskottu.
Nyt tehtävästään tilapäisesti erotetun Pasi Peltosen kohdalla tilanne on paljon kimurantimpi. Perusporilaisena Peltonen ei välttämättä automaattisesti pelaa omaan pussiinsa, vaan kuvittelee toimimansa Ässien parhaaksi, mikä on ihan oletettava reaktio. Hänen uransa parhaat pelit sattuivat Mika Toivolan aikoihin ja sen jälkeen kaikki, jotka eivät toimi kuten Toivola, ovat automaattisesti heikompia valmentajia. Ja kapinahenki on valmis.
Porilaisjoukkueen vahvat persoonat ovat kalvamassa jo toista valmentajaa putkeen ulos, se työ alkoi hyvissä ajoin ennen sarjan alkua. Joukkueen sisällä on tauti, jota ei paranneta vaihtamalla valmentajaa, vaan vaihtamalla pelaajia. Se näkyy nyt pelaajien aloittamana mediapelinä viime viikonlopun ylimääräisten harjoitusten jälkeen.
Juha Pajuoja oli liian kokematon SM-liigajoukkueen ykkösvalmentajaksi ja Jari Härkälällä ei ole mitään käsitystä 2000-luvun jääkiekosta. Se ei kuitenkaan ole heidän vikansa, seurajohto on heidät tehtäviinsä valinnut. Kari Takko antoi ystävälleen kolmen vuoden jatkosopimuksen, vaikka Härkälä ei ole valmentanut liigatasolla vuosiin.
Ässissä on ilmapiiri, jollaista purkamaan löytyy Suomesta ainoastaan kourallinen kyvykkäitä valmentajia. Osa heistä valmentaa toisia SM-liigajoukkueita ja loppuihin Ässillä ei riitä varat.
Jari Härkälä otti Peltosen tilapäisesti erottamalla tietoisesti kovan riskin. Todennäköisesti se riski kääntyy häntä vastaan. Peltonen on pelillisistä puutteistaan huolimatta porilaisen kiekon yksi ikoneista, vaikka ei nautikaan täyttä arvostusta joukkueen sisällä.
Härkälän erhe oli nimenomaan Peltosen erottamisessa. Peltonen ei anna ulospäin lausuntoja, jotka millään tavalla antaisivat hänestä taitelijan kuvaa. Peltonen on porilaisuuden ruumiillistuma, ja tietää sen itse. Erottaa olisi ehdottomasti pitänyt turkulaislähtöinen Kivenmäki.
Marko Kivenmäestä tehtiin kolmen vuoden sopimuksella Porin lopullinen kuningas ja Isomäen seisomakatsomon työttömien hitsareiden messias. Ja se kuningaskunta ei selviydy kuin vallankumouksella. Nyt syrjäytettiin väärä kuningas.
Kirjoittaja on Jatkoaika.com:n entinen päätoimittaja, vapaa toimittaja, kolumnisti, lätkäjätkä, jääkiekkoanalyytikko ja sietämätön narsisti, jonka kolumnien mielipiteet eivät edusta Jatkoaika.com:n virallista kantaa.
