Nyt tilanne on täysin erilainen. Sarjataulukko kertoo omaa kieltään ja kentällä sattuu ja tapahtuu, kun porilaiset siellä huseeraavat.
Miten tähän ollaan tultu? Miten ennen kauden alkua tylsäksikin tituleerattu joukkue on onnistunut tekemään asiantuntijoista lähes naurettavia? Mikä on patapaitojen vireen salaisuus? Sitä ei kukaan kai tarkalleen tiedä, mutta kykenemme huomaamaan, mitä jäällä on tapahtunut.
Kertaus on opintojen äiti, joten tutkikaamme tapahtumarikkaan kauden antia.
15.9.2005
Epävarmoja ässäkannattajia kävelee kohti Isomäen jäähallia. Ässät on aloittamassa kautensa paikallisottelulla Rauman Lukkoa vastaan. Kukaan katsomossa ei tiedä mitä odottaa. Porilaiset ovat kaataneet Lukon kaatunut viimeksi 12.9.2003. Yleisöllä on syystäkin epävarma olo.
Joukkueesta on lähtenyt muille maille vierahille muiden muassa Jason Williams, Pasi Tuominen, Teemu Virkkunen, Scott Langkow ja Jari Korpisalo. Tilalle ovat tulleet paperilla vähemmän mairittelevat nimet: Mikko Rautee, Matti Kaipainen, Justin Forrest, Juuso Riksman ja Patrik Forsbacka. Mikään ei viittaa siihen, että joukkue onnistuisi parantamaan viime kauden sarjasijoitustaan, joka oli kymmenes.
Patapaidoissa on paljon suuria kysymysmerkkejä. Ykkösmaalivahdin paikasta Tuomas Nissisen kanssa kilpailemaan on hankittu Riksman, Ilveksen kolmosmaalivahti. Paperilla ja palkkakuitissa ei lähelläkään samaa tasoa kuin Langkow. Koko viime kauden ykkösketju on poissa. Williams on vain muisto Porin kaduilla. Yleisön rakastama väriläiskä Korpisalo on lopettanut pelaajauransa loukkaantumisesta johtuen.
Marko Kivenmäen taidot tiedetään, mutta pystyykö mies kantamaan joukkueen hyökkäystehoista suuren vastuun? Onnistuuko Aki Uusikartano ykkössentterinä? Miten Kristian Kuuselan ura, jatkuuko se nousujohteisena, vai onko kupla puhkeamassa? Materiaali vaikuttaa kovin kevyeltä, vaikka siihen pari ulkomaalaista hankittaisiinkin. Ei asiantuntijoita voi syyttää ryhmän aliarvioimisesta.
Kiekko Porissa putoaa jäähän ja uusi kausi alkaa. Yleisö näkee taistelevan Ässäjoukkueen, joka kykenee vääntämään 2-1 voiton raumalaisista. Kivenmäki tekee kaksi maalia ja Riksman pelaa varmasti, ilman ainuttakaan virhettä. Toivonkipinä syttyy katsomossa. Josko sittenkin?
5.11.2005
Maaottelutauko tulee Ässille hyvään aikaan. Joukkue on kärsinyt kotitappion HIFK:lle 2-4. Kyseinen ottelu tulee nousemaan esille monessa mediassa, eikä niinkään lopputuloksesta johtuen. Ässiä vahvistamaan saapunut Matt Nickerson on juuri vetänyt oman näytöksensä Isomäen illassa. Kurkunleikkausliikkeet pyörivät tulevaisuudessa tiuhaan televisiossa ja porilaisyleisö on löytänyt uuden väriläiskän suosikkipoikansa Korpisalon seuraajaksi.
Nickersonin lisäksi Ässiä on saapunut vahvistamaan kanadalainen Rob Hisey. ECHL-liigasta saapunut Hisey ei vaikuta paperilla erityisen hyvältä vahvistukselta ja fanien odotukset ovat miehen suhteen rajalliset. Samaa voi sanoa QMJHL:stä Poriin saapuneesta Nickersonista. Miehen tiedetään osaavan tapella, mutta pelitaidoista ei vielä varmuutta ole.
Yksi asia Porissa on kuitenkin otettu ilolla vastaan. Riksman on maalillaan torjunut varmasti jo lähes 20 peliä. Toki tason romahdusta odotetaan tulevaksi myös maalivahtiosastolla, mutta alkukauden osalta kaikki on sujunut hyvin.
Ässien asenne ei ole jättänyt katsojia kylmäksi. Jäähyjä on Nickersonin johdolla kerätty kunnioitettavalla tahdilla ja taklaukset on viety loppuun asti. Ykkösketju Kivenmäki – Uusikartano – Kuusela on osoittautunut onnistuneeksi vedoksi. Myös nelosketjuksi juuri koottu Forsbacka – Matti Kuparinen – Juha Kiilholma on karvannut viihdyttävästi ja onnistunut yllättävän hyvin maalinteossa.
Alkukausi on menty siis Ässien osalta monella tasolla totuttuun tapaan, eli varsin hyvin. Nyt ei aivan niin hyvin kuin aiempina Mika Toivolan kausina, mutta 20 ottelua, 9 voittoa ja pisteitä 25 on hyvä saldo. Tällä tahdilla Ässät onnistuisi keräämään kauden aikana noin 70 pistettä, mutta tuttua romahdusta edelleen odotetaan ja pidetään kaikkialla lähes varmana.
10.12.2005
Maailmankirjat ovat sekaisin. Patapaidat ovat juuri kaataneet Pelicansin puhtaasti 6-0. Edellisessä kotiottelussa TPS kaatui samoin numeroin. Ässät on pelannut loistavia pelejä ja kaikkien odottama romahdus on jäänyt tulematta. Maaottelutauon ja joulutauon väliset 11 ottelua ovat tuoneet porilaisille yhdeksän voittoa ja vain kaksi tappiota. Taisteluilme on ollut hurja.
Puolustuspelaaminen ja maalinedustan siivoaminen on Ässien tavaramerkki. Riksman on maalilla torjunut lähes kaiken torjuttavan. Hyökkäyspeli on ollut tehokasta ja aurinko näyttäisi vihdoinkin paistavan Ässien joukkueelle. Valmennus on onnistunut omassa tehtävässään niin hyvin, että Toivolan tie ei enää tulevaisuudessa näytä jatkuvan Porissa.
Jäähyjä ryhmälle satelee edelleen ja HIFK:n nimissä ollut yhden kauden jäähyennätys on pian paperia. Nickerson jahtaa Jarkko Ruudun nimissä olevaa yhden kauden henkilökohtaista jäähyennätystä ja sen saavuttaakin.
Monen joukkueen fanille jäähytilaston seuraaminen on ajanhaaskausta. Vastaavasti monelle porilaiselle kiekkoystävälle tämä tilasto kertoo jo paljon joukkueen vahvuudesta kentällä. Yleisö on viihtynyt otteluissa, koska ”porilainen hulluus” on palannut jäälle. Odotukset ovat kohonneet. Nyt ei enää haluta sijaa kymmenen. Nyt toiveissa on sija kuusi ja sen tuoma suora paikka varsinaisille pudotuspelikierroksille.
11.2.2006
Jälleen on tauon aika. Patapaidat ovat kärsineet rankkaritappion HIFK:lle lukemin 3-4. Loukkaantumiset ovat vaivanneet Ässiä viimeisillä kierroksilla runsaasti, mutta taisteluilme on säilynyt ja tulosta tulee edelleen.
Sarjataulukossa porilaiset ovat sijalla 5. Pisteitä joukkueella on 86, siis jo nyt 19 pistettä enemmän kuin viime kaudella yhteensä. Mikäli kausi jatkuu vähänkään aiemman kaltaisena, on paikka kuuden joukossa varma. Jopa kotiedusta on vielä mahdollisuus taistella. Miten tämä on onnistunut?
Vastauksen voisi sanoa yksinkertaisesti, mutta siihen uskominen onkin hankalaa. Ehkäpä syy on vain siinä, että joukkue on hyvä ja pelaa hyvin. Siinähän se. Riksman on voittava maalivahti, ykkösketju on onnistunut hienosti, Kivenmäki kiikkuu pistepörssin jaetulla kärkipaikalla ja puolustuspelaaminen toimii.
Suurin yksittäinen syy on kuitenkin joukkueen yhteispeli. Kapteeni Pasi Peltosen mukaan Ässillä on kasassa äijäporukka ja kaikki viestit joukkueen sisältä viittaavat todella suureen joukkuehenkeen, joka näkyy kentällä rohkeutena. Pelaajien haluna kokeilla erikoisiakin ratkaisuja.
Mitä loppukausi tuo tullessaan, on vielä suuri kysymysmerkki, mutta jo nyt tiedetään, että mielenkiintoisia hetkiä on Ässät kiekkoyleisölle tarjonnut. Hiseyn ilmaveivi, Rauteen jalkakikkamaali, Matt Nickersonin tempaukset, lukuisat tappelut ja taklaukset, Kivenmäen nousu pistepörssin kärkisijoille ja jäähytilaston ylivoimainen hallinta jne.
Pitipä katsoja Ässien tyylistä tai ei, kukaan tuskin voi puhtain mielin sanoa patapaitoja tylsäksi. Nyt tämä porilainen laiva on pitkästä aikaa menossa kohti pudotuspelejä. Mitä vielä mahtaakaan sisältyä Porin Ässien kauteen 2005-2006?
