Porin Ässien ratkaisu palkata 38-vuotias Eeva Perttula uudeksi toimitusjohtajakseen on kunnioitettava ja rohkea. Ajatus siitä, että kyseisen pestin haltijan täytyy olla eläkeikää lähestyvä, mielellään jo harmaantunut herrasmies, on menettänyt viimeisen käyttöpäivänsä.
Hankinta parhaan työiän keskuudesta on satsaus tulevaisuuteen. Lisäksi Liigassa on jo näyttöä menestyksellisestä naisesta joukkueen toimitusjohtajana, joten tästäkään ei synny vastakkainasettelua.
Porilaistaustainen Leena Harkimo luotsasi Jokereita vuosina 1994-1999.
Perttulan uudessa tehtävässä vaaditaan takuuvarmasti pitkää pinnaa ja epätäydellisyyden sietokykyä.
Perttulan pestin lähtökohta ei ole helpoin mahdollinen. Takki, saappaat, mitä tahansa vertausta käyttääkään, Jukka Hirsimäen Ässien toimistolle jättämä kädenjälki on mahdoton korvattavaksi.
Kyseessä on toki tiimityö, mutta silti Hirsimäellä on suuri merkitys siinä, että Porissa vielä pelataan jääkiekkoa pääsarjatasolla. Toisenlaista väitettä ei pysty faktoilla perustelemaan.
Konkurssikypsästä organisaatiosta on parista tappiokaudesta huolimatta tullut vakavarainen seura, eikä se ole mikään onnenkantamoinen. Takana on useamman kuin yhden ihmisen valtava työmäärä.
Perttulan uudessa tehtävässä vaaditaan takuuvarmasti pitkää pinnaa ja epätäydellisyyden sietokykyä. Varsinkin, kun jääkiekko toimialana ei ole ennestään tuttu.
Avainsanana on pitkäjänteisyys. Hirsimäen aikakaudella pikavoitot olivat harvinaisia, ja niistä tyylipuhtain esimerkki lienee hopeakevät 2006. Tuon ilmiön toistettavuus ei ole ihmisen käsissä, vaan se osuu kohdalle, jos on osuakseen.
Hirsimäen aikana otettiin tavoitteeksi Ässien nostaminen pysyvästi keskikastiin. Tavoite siintää vielä horisontissa, mutta paljon Ässät saavuttikin.
Jokainen toimitusjohtaja on suorastaan velvollinen luotsaamaan organisaatiota valitsemaansa päämäärää kohti. Käytännössä tämä tarkoittaa keinoja, joilla liikevaihto kasvaa, kunhan samalla pidetään huoli vanhojenkin toimimisesta.
Ässien kohdalla talouskurista on paha tinkiä, ja pelottavaan taivaanrannan maalaamiseen ei ole edes varaa. Talousosaaminen onkin ehdottomasti tärkein sektori, minkä hallintaa toimitusjohtajalta vaaditaan.
Puutteellinen käsitys lajista tai porilaisjoukkueesta kaupungin keulakuvana on paikattavissa hyvillä tukitoimilla, ja kiistatta niitä tarvitaankin. Matkan aikana varmasti valkenee, millaiseen veneeseen Perttula hyppäsi mukaan.
Parhaimmillaan mahdollisuudet ovat fantastiset, mutta kaupungin kiekkokulttuuriin kannattaa perehtyä ennen kuin visioi kaikkea valmiiksi.
