Mielipide

Perinteinen Tampere Cup tarjoaa katsojille haastetta

LIIGA / Kolumni
Tampere-Cup on kiinnostava ensisijaisesti uusien pelimiesten tarkkailufoorumina. Mitä tulee Ilveksen ja Tapparan joukkueiden uusiutumiseen, mielenkiintoisia nimiä on mukana kesäringissä. Jo mainetta hankkineilla pelaajilla on sopimukset taskuissaan, mutta mukana kirmaa monia nuoria pelaajia, jotka taistelevat kynsin hampain paikasta auringossa.

Uusien vahvistusten sopeutuminen liigaryhmään ja nuorien kaverien ennakkoluuloton taistelu ovat katsojalle niitä syitä, miksi halliin kannattaa vaivautua. Eikä voida väheksyä sitäkään, että jääkiekkofanin kauden alun odotus alkaa kostutella jo kämmeniä. Mikä tahansa jääkiekkoon viittaava kelpaa vieroitusoireisiin. Vaikka Tampere-Cupia ei voidakaan tasonsa puolesta laittaa kategoriaan “Mikä tahansa turnaus”.

Ilves lähtee tulevaan Tampere-cupiin täysin arvoituksena. Joukkueella on potentiaalia vaikka kuinka paljon, mutta saadaanko se esiin? Materiaalin laajuus on myös arvoitus. Kärki on terävä ja sitä riittää kahden ketjun verran. Sitten tulee pudotus, rankastikin. Ainakin paperilla. Onneksi mitään ei olla vielä pelattu.

Ilves aloitti jääharjoitukset viikkoa muita liigajoukkueita myöhemmin ja on pelannut ennen Tampere-cupia vain kaksi ottelua. Viime viikolla tappiot tulivat JYPille maalin erolla ja Ässille peräti viiden maalin erolla. Nämä tulokset eivät paljoa kerro totuutta. Ilvekseltä puuttui Ässät-ottelusta kolme vakiokokoonpanon miestä. Jotta todellinen ero joukkueiden välillä saataisiin, pitäisi molemmilla joukkueilla olla täydellinen kokoonpano ja lähes yhtä paljon jääharjoituksia alla.
Ilveksen joukkue on muuttunut rankallakin kädellä. Poissa ovat Tommi Miettinen, Mika Nieminen, Ivan Majesky, Tomi Pettinen, Arto Tukio ja Antti Hilden. Tilalle ovat tulleet tsekit Lubomir Korhon ja Petr Vala. Uusia miehiä ovat lisäksi jälleen paluun Ilves-paitaan kolmen vuoden jälkeen tekevä Timo Peltomaa, Bluesista tullut nuori hyökkääjä Tommi Jäminki, erittäin lupaava NHL-varauksen omaava maalivahti Tuomas Nissinen, toisen kerran Ilvekseen tuleva Jukka-Pekka Laamanen ja vanha Ilves-kasvatti Tapio Sammalkangas.

Kysymysmerkkejä joukkueen yläpuolella on monta: Miten uudet tsekit sopeutuvat Suomen liigaan? Mikä on Timo Peltomaan kunto? Vieläkö Raimo Helminen jaksaa kannatella joukkuetta, joskus lähes yksin? Miten monet nuoret jaksavat koko pitkän kauden? Siinä kysymyksiä, mitkä askarruttavat monia Ilveksen kannattajia. Ilveksen ensi kauden joukkue on koottu nopeutta silmällä pitäen. Joukkueessa ei mitään kaappeja viime kausien tapaan ole, ainakaan puolustuksessa, vaan nyt löytyy jalkoja. Tämä ja mahdollinen neljän kentän käyttö aiheuttanee vastustajalla tuskaisia hetkiä. Mallia on otettu Hämeenlinnan suunnasta, kuitenkaan täysin sitä kopioimatta.

Ilveksen Tampere-cupin historia ei ole ollut mikään loistava. Vuonna 1999 Ilves oli ensimmäistä kertaa loppuottelussa, häviten sen Tapparalle. Vuotta myöhemmin Ilves oli koko turnauksen viimeinen. Kaikkina muina vuosina Ilveksen sijoitus on ollut toisen ja viimeisen sijan välissä. Turnaus on oivallinen tapa katsastaa mahdollisia try-out-pelaajia ja tehdä kokeiluja ketjuilla. Varsinkin kova ottelutahti antaa osansa pelaajien kunnon kestävyydelle.

Neljä peliä neljässä päivässä on kova urakka. Ja kaikki pelit ovat täysimittaisia, fyysisiä pelejä. Ilveksellä on erittäin kova peruskunnon saamiseksi tähtäävä harjoitusjakso päällä, eikä Tampere-cupissa sen takia välttämättä nähdä parasta Ilvestä. Hyviä tutkapareja joukkueesta löytyy kyllä, ja he voivat väläytellä osaamistaan. Itse en ainakaan hirveästi odota Ilveksen Tampere-cup taipaleelta. Ilves on ollut viikon vähemmän jäällä harjoittelemassa, toisin kuten lähes kaikki muutkin liigajoukkueet. Lisäksi joukkue ei ole vielä yhtenäinen, ei todellakaan. Keskeneräisenä joukkue lähtee hakemaan kokemusta tiukoista peleistä ja raskaasta tahdista. Tavoitteet ovat kuitenkin pelaajien näytöissä. Hyökkääjistä Marko Luomala ja puolustajista Bert Robertsson ovat try-out sopimuksella joukkueessa. Monet nuoret ovat vielä epävarmoja paikoistaan. Hyvät onnistumiset turnauksessa poikisivat varmasti paremman lähtökohdan, kun SM-liiga käynnistyy.

Keskiviikkona alkaa taas kuitenkin se kauan odotettu turnaus. Ehkä Suomen paras harjoitusturnaus, pisin ja varmasti rankin. Lainaus Ari-Pekka Selinin kommenteista www.ilves.comista: ” Tampere Cupissa jatkamme oikean ilmeen hakemista raikkaan ja taistelutahtoisen otteen siirtämiseksi harjoituksista peleihin."

Tapparalla viisikot levällään.

Kauden päätyttyä Tapparan pelaajia oltiin viemässä suuntaan jos toiseenkin. Puolustaja Mikko Luomaa, Jussi Tarvaista jne. Kuitenkin ainoa merkittävä seuranvaihtaja oli tehomies Jani Hassinen. Yhden miehen aukko toi kuitenkin paljon mietittävää valmennusjohdolle. Kuka hoitaisi Hassisen jättämän aukon Janne Ojasen vierellä, ts. kuka laittaisi Ojasen syötöt maaliin?

Tapparaan tuli kesän mittaan hyökkääjiä, Toni Mäkiaho, Kimmo Koskenkorva ja Ville Hämäläinen. Yksikään näistä nimistä ei ole sellainen, että hänet voitaisiin yksin tein laittaa ykkösketjuun Ojasen viereen ja todeta tehonyrkin olevan valmis. Tarvitaan erilukuinen määrä harjoittelua ja harjoituspelejä, puhumattakaan kauden alun liigapeleistä, ennenkuin ketjukokoonpanot on saatu kasaan.

Kimmo Koskenkorva tunnetaan nopeana hyökkääjänä. Jos mahdollista, Tapparan voimavalmentaja Jaakko Kailajärvi on kaivanut Koskenkorvasta esiin vielä ylimäräisen ruutivaraston. Lahden Jazz-turnauksessa yleisö kohahti, kun mies lähti paikoiltaan viisi metriä Saipan puolustajan takaa luistelemaan kiekon perään ja ehti kiekkoon ensimmäisenä. Jos Hassista kutsuttiin polkukoneeksi, Koskenkorvalla täytyy olla jo jonkinlainen bensiinikäyttöinen moottori apunaan. Tuollaista vauhtia on liigassa harvoin nähty.

Vaan onko Koskenkorvasta sitten Ojasen rinnalle maaleja tekemään? Jazz-turnauksessa mies onnistui maalinteossa, mutta harjoitusturnaukset ovat harjoitusturnauksia. Ja on hänen kanssaan muitakin pelaajia kamppailemassa ykkösketjun laiturin paikasta. Esimerkiksi nuori Sami Venäläinen pelasi kevään finaalit ennakkoluulottomasti ja oli etenkin TPS:aa vastaan erinomaisessa vireessä. Lisäksi Venäläinen haisteli runkosarjassa usean ottelun ajan paikkoja Ojasen vierellä ykkösketjussa, onnistuen tehtävässään mukavasti. Mäkiahoakin on mietitty ykkösketjuun, mutta miehen toipuminen polvileikauksesta on vielä kesken, joten ainakaan heti tuo paikka ei täyty hänen toimestaan. Ja siksi toisekseen, ei tuo ketju ainakaan nopeutta lisäisi Mäkiahon myötä.

Nuorten pelaajien esiinmarssi

Käytänössä muut ketjut saadaan kasattua vasta sitten, kun ykköseen on löytynyt oikea mies. Siihen asti kaikki on auki. Mukana kesäringissä ja kauden alkuun asti näyttöjä antamassa on kolme nuorta lupausta: Tomi Laurila, Petri Koskinen ja Teemu Nurmi. Sopimuksellisia hyökkääjiä Tapparalla on jo 13, joten näistä nuorista yksi saanee sopimuksen liigajoukkueeseen. Nurmi ilmeisesti keräilee kokemusta junioreissa vielä vuoden, vaikka onkin yksi maamme parhaimmistoa, mitä tulee nuoriin tulevaisuuden liigapelaajiin. Laurila esiintyi Lahdessa lauantaina mukavasti, mutta Mäkiahon jäähyn myötä hänen kokemuksensa jäi kahden erän mittaiseksi. Kaveri suojasi ja piti kiekkoa taitavasti kyeten tarjoamaan ketjukavereilleen pari hyvää maalintekopaikkaa. Ehkä hiukan hapuilevaa ja epävarmaa peli vielä kuitenkin on. A-junioreissa nähtyä röyhkeyttäkin mies hiukan säästeli. Koskinen pelasi lauantaina vain pari vaihtoa, eikä tuo peliaika tarjonnut mitään katsontakantaa hänen osaamisestaan. Kuitenkin hänet tunnetaan kekseliäänä ja röykeänä pelaaja, joka taistelee sopimuspaikasta Laurilan kanssa. Roolitus lopulta ratkaisee, kumpi kavereista saa sopimuksen.

Puolustus on samassa mallissa kuin viime kaudella. Sillä erotuksella, että takaa on tulossa kaksi todella hyvää junioria. Ville Mäntymaalla ja Antti Uitolla ei kummallakaan ole vielä sopimusta Tapparan kanssa, mutta ainakin toinen saanee sopimuksen kauden alkuun mennessä. Kumpikin pelasi Lahden turnauksessa ja vaikka kaverit ovat pelitavoiltaan hiukan erilaisia, kummassakin on aineista erinomaiseen peliuraan. Uitto on railakasotteinen, pienikokoinen pelaaja, joka taklaa kun vain saa paikan. Pysyy hyökkääjässä kuin iilimato. Mäntymaa puolestaan on hiukan rauhallisempi otteissaan, mutta hänessä on hiukan Jutilamaisia ominaisuuksia. Kaveri on hyvä sijoittumaan ja eleettömän varma kiekollisena.

Maalivahtityöskentely kiinnostaa

Maalivahtiosasto on uusiutunut ja vihdoinkin tolppien välissä seisoo mies, jonka voi sanoa olevan mestaruusainesta. Mika Lehto tuli JYPistä ja hänellä on erinomainen kyky osua kiekon tielle, ehkä hiukan takavuosien Jari Halmeelle ominaiseen tyyliin. Kaikki kiekon eteen ehtivät varusteet kelpaavat käyttöön. Jalkatyöskentely on vielä aavistuksen hidasta, mutta Jaakko Siren luultavimmin karjuu jalat hikiseksi ja ojennuksen jo ennen joulutaukoa. Ja kakkosmiehenä Lehdolle toimii viime kaudella kyntensä näyttänyt Sasu Hovi. Tosin rivikatsoja odottaisi nuorelle kaverille viimevuotista enemmän peliaikaa.

Kaiken kaikkiaan Tapparalla on eväitä rakentaa neljä tasapainoista ja eri rooleihin sopivaa kentällistä. Se lienee selvää, että yksi ketjuista edustaa edelleen fyysistä kokoa, mutta tähänkin sektoriin on haettu liikettä. Isojen miesten vauhti ei hyydy Tosipelien tullen, se nähtiin jo viime kevään finaaleissa. Muiden ketjujen miehitys on saatava kuntoon siten, että jokaisessa on yksi nopea kaveri, yksi kiekollinen hyökkääjä ja yksi, joka survoo kiekot sisään.

Tampere-Cupissa ei varmaan nähdä kertaakaan täysin samaa kokoonpanoa, mutta se lienee tarkoituksellista. Otteluiden kestäessäkin kokoonpnot todennäköisesti muuttuvat. Vaikka Tappara onkin takavuosina voittanut turnauksen, pelaaja- ja viisikkokohtaisten seikkojen tarkentaminen lienee nyt tärkeämpää kuin yhden harjoitusturnauksen voitto.

» Lähetä palautetta toimitukselle