HPK:n pelaaminen oli lähes koko Pasi Arvosen päävalmentajapestin ajan todella sekavaa. Avauspelaaminen ei toiminut, ja ajoittain näytti siltä, että pelaajat eivät tienneet mitä kentällä pitäisi tehdä. Arvosen läsnäolo ja auktoriteetti eivät myöskään herättäneet sen ihmeellisempää kunnioitusta.
Etäisyydet kentällä olivat valtavat ja kokonaisvaltainen pelaaminen näytti äärimmäisen sekavalta paketilta. Harvassa olivat ne positiiviset asiat, joita Arvonen HPK:hon toi.
Hämeenlinnalainen pääsarjatason jääkiekko on valahtanut lähes huipulta aivan pohjille todella nopeasti.
Pallokerhon asioista päättävä elin on vihdoin sillä tasolla, että se uskaltaa tehdä vaativiakin ratkaisuja.
Ennen jopa pronssiottelu saattoi olla faneille ja seuralle pettymys. Nyt kyseinen saavutus olisi täydellistäkin täydellisempi nappisuoritus. Suoritus, joka on tällä hetkellä enemmän kaunis päiväuni kuin minkäänlaista realismia.
Kerhon kokoonpano ei ole ollut Arvosen pestin aikana millään tavalla huono − kaukana Liigan parhaimmistosta, mutta kuitenkin sellainen, jolla edes pienoista menestystä olisi uskaltanut toivoa. Sitä potentiaalia Arvonen ei kyennyt hyödyntämään ensimmäistä kevättä lukuunottamatta.
Tuolloin HPK rynni isolta takamatkalta pudotuspeleihin ja kaatoi siellä Helsingin Jokerit. Suoritus oli mielestäni enemmän yksilöistä kuin valmennuksesta kiinni.
Syyt tappioihin vaihtelivat ainakin lehdistötilaisuuksien perusteella. Kenties paras kuultiin tällä kaudella, kun HPK hävisi 10. lokakuuta vieraskaukalossa Porin Ässille lukemin 6-1: ”Pojat eivät pystyneet käsittelemään lauantai-illan huumaa”.
Oikeasti?
Milloin syy oli jäähyissä, milloin heikossa kamppailupelaamisessa, milloin huonossa valmistautumisessa. Milloin missäkin. Pelitavan tai peluutuksen piikkiin tappioita ei laitettu. Syy oli lähes jokainen kerta pelaajien − ei kenenkään muun.
Lopulta HPK:ssa reagoi surkeaan menestykseen. Ensiksi sai lähteä toimitusjohtaja Risto Korpela ja nyt Arvonen.
On totta, että kelkka ei käänny nopeasti. Kovat otteet olivat tässä tilanteessa kuitenkin ainoa ja oikea vaihtoehto.
Kun organisaatio on nyt siivottu edes pieniltä osin putipuhtaaksi, voidaan olla optimistisia tulevaisuuden menestyksen suhteen. HPK kun oli usean vuoden ajan niin pohjalla, että sieltä nousu olisi ollut silloisen henkilöstön kanssa silkka mahdottomuus.
Pallokerhon asioista päättävä elin on vihdoin sillä tasolla, että se uskaltaa tehdä vaativiakin ratkaisuja. Uskon fanien tykkäävän.
Arvosen korvaava Olli Salo on nuori ja potentiaalinen valmentaja, jolle kyseinen näytönpaikka on valtava mahdollisuus. Vielä kun hallitus saisi palkattua organisaatioon vakituisen toimitusjohtajan ja urheilutoimenjohtajan.
Nykyhetki voidaan oikeastaan tiivistää kolmeen sanaan: eteenpäin on menty.
