Pudotuspelitaistossa heikkoon asemaan divisioonansa viimeiseksi luiskahtanut New York Islanders erotti Jack Capuanon tiistaina. Päätös oli kohtalaisen odotettu, vaikka 4−0-voitto Bruinsista oli erikoinen "viimeinen virsi" Capuanon uralle Islandersin päävalmentajan paikalla.
Kivikovaa tahtia pisteitä keränneiden joukkueiden lohkossa Islandersin asema on hankala. Äärimmäisen hankala, vaikka kautta on vielä lähes puolet jäljellä. Väliaikaisena päävalmentajana aloittavan Doug Weightin urakka pudotuspeleihin nousemiseen vaatisi pienen ihmeen, sillä New Jersey Devilsiä lukuunottamatta kaikkien muiden divisioonan joukkueiden vire on kokonaisuutena kilpailukykyinen.
Viime kauden pienen pudotuspelimenestyksen jälkeen Islandersilta odotettiin parempaa. Seura selvisi toiselle kierrokselle yli 20 vuoden tuskaisen ajanjakson jälkeen, mikä antoi syytä odottaa kilpailukykyistä esitystä myös tältä kaudelta.
Mikä saisi siis uskomaan, että Snow ei jatkossa tee vastaavia huteja aina jokusen liikaa? Tällä hetkellä ei oikein miKään.
Tavoitteista jäätiin kuitenkin alkukauden aikana kauaksi. Nyt seura kaipaa korjaussarjaa, joka vaatii valmentajavaihdosta laajempia muutoksia.
Isoimpana taustalla muhii päätös siitä, kuinka kauan Garth Snow on oikea mies jatkamaan legendaarisen joukkueen rakentamista. Islandersin 2010-luvun nousun rakentaja on tehnyt vuosien varrella lukuisia hyviä valintoja. John Tavares on nykyisen joukkueen johtotähti ja sielu, eikä ole jäänyt vuosien varrella ainoaksi hyväksi poiminnaksi varaustilaisuuksissa.
Snow on myös onnistunut tekemään profiilia nostavia hankintoja vapaiden agenttien markkinoilta. Viimeisimpinä merkittävinä "hauispumppauksina" voidaan pitää ainakin Jaroslav Halakin, Nick Leddyn ja Johnny Boychukin kaappauksia Long Islandille. Kyseiset pelaajat vahvistivat Islandersia sieltä, missä itse varattujen pelaajien taso ei riittänyt viemään joukkuetta lupaavasta nuoresta poppoosta askelta menestyksekkäämmäksi.
Hetken ajan kaikki näytti hyvältä, ja viimeistään viime kevään pudotuspelitaisto loi uskoa menestyspäivien paluusta lähitulevaisuudessa.
Kesä karahti kuitenkin kiville, ja Snow kampitti taas organisaatiota nilkasta.
Jo aiemmin osa veteraanihankinnoista Thomas Vanekista pidemmäksi aikaa loukkaantuneeseen Mihail Grabovskiin on jättänyt karvaan maun Islanders-seuraajien suuhun. Snow'lle on sattunut liikaa huteja osumien rinnalle.
Kaksi kertaa valinnat ovat syöneet erityisesti organisaation kasvona olevan Tavaresin tekemistä. Yhteistyö Matt Moulsonin kanssa ei ehkä olisi kestänyt ikuisesti, mutta Vanek-kaupassa menetetty laituri pelasi hyvin yhteen nimenomaan Tavaresin kanssa. Toinen iso virhe oli päästää Kyle Okposo menemään viime kesänä.
Frans Nielsenistä Snow sentään yritti pitää kiinni tarjoamalla tälle samankaltaista sopimusta kuin pelaajan kaapannut Detroit Red Wings, mutta NHL-lähteiden mukaan Okposo pääsi viime kesänä menemään saamatta kunnollista jatkotarjousta. Dollarit tuhlattiin Casey Cizikasin järjettömään jatkosopimukseen sekä sittemmin massiivisella sopimuksella napattuun Andrew Laddiin. Ei hyvä.
Mikä saisi siis uskomaan, että Snow ei jatkossa tee vastaavia huteja aina jokusen liikaa? Tällä hetkellä ei oikein mikään.
Pelillisesti kelkka voi nykymiehistöllä kääntyä parempaan muutamalla avainkohdalla.
Niistä ensimmäinen on rauhan palauttaminen Islandersin puolustamiseen ja maalivahtipeliin. Kolmen maalivahdin yhdistelmä laukesi kyseenalaisesti aiemmin kaudella sillä, että edellisvuosien luottovahti Halak tiputettiin agentin ärhäkkäiden arvostelujen jälkeen farmiin. Seura tahtoo pitää kiinni Jean-Francois Berubesta, vaikka hänestä ei ole ollut vielä ykkösvahdin paikan ottajaksi.
Ykkösenä häärii Thomas Greiss, jonka sopimus päättyy ensi kesänä. Kun vain Halakilla on sopimus valmiina ensi kaudesta, olisi Islandersin onni ollut saada slovakkivahti raiteilleen. 30-vuotias Greiss on pelannut vuoronsa hyvin, muttei ole sijoituksena selkeästi vuotta vanhempaa Halakia kestävämpi.
Korjattavaa riittää koko miehistössä. Etenkin Leddyn luisu kiekonhallinnan riippakiveksi on ollut huolestuttava. Islanders tarvitsee Leddyä kiekolliseen peliinsä − tai ulos sopivasta hinnasta. Travis Hamonicin on palattava myös huipputasolleen, nyt kun pelaaja on unohtanut haaveensa muutosta Edmontoniin.
Oman pään tasapainon ohella joukkue kaipaa toimivaa ylivoimaa. Siinä missä joukkue on tehnyt tällä kaudella viidenneksi eniten maaleja tasakentällisin, on sen ylivoimapeli NHL:n viidenneksi huonointa. Kaudella 2015-16 se oli sentään NHL:n keskikastia. Tätä peilaten on muuten irvokasta, että juuri ylivoimapelistä vastannut Weight jatkaa toistaiseksi ykkösenä.
Entä se paluu pudotuspeleissä voittavaksi joukkueeksi? Pidempiaikainen menestys vaatii vielä isompia muutoksia. Tavaresin nykyinen sopimus päättyy ensi kauden jälkeen, ja hänen tuekseen joukkue tarvitsee paljon muuta kuin Cizikasin, Laddin ja Cal Clutterbuckin pitkiä sopimuksia.
Niitä kauppoja ja sopimuksia ei ehkä tee Garth Snow.
