Mielipide

Omia huippulupauksia – vihdoinkin

LIIGA / Kolumni
Lahtelaisen jääkiekon tulevaisuus näyttää harvinaisen hyvältä: SM-liigajoukkue pelasi itsensä puolivälieriin ja A-nuoret tyhjensivät koko pajatson Suomen mestaruuden muodossa. Jatkoaika listaa muutaman nimen, jotka kannattaa laittaa muistiin jo tässä vaiheessa.

Kun joukkue voittaa SM-kultaa, on vaikeaa – jopa väärin – nostaa sieltä tiettyjä yksilöitä esille. Nyt kyseessä ovat kuitenkin niin lahjakkaat pelaajat, ettei ennakko-odotuksien nostaminen ensi kautta ajatellen ole mitenkään harkitsematonta.

Näihin pelaajiin pätee eräs yhteinen tekijä: yksikään ei ole nelosketjun juhta, vaan lahjakas taitopelaaja. Onkin mielenkiintoista nähdä, pääsevätkö he ensi kaudella esittelemään taitojaan SM-liigassa.

Vili Sopanen

Sopanen on jo entuudestaan SM-liigayleisölle tuttu. Pitkänhuiskea laitahyökkääjä on pelaajana luonnonlahjakkuus, joka pystyy tekemään jokaisessa tilanteessa jotain tyhjästä. Suurimmat ongelmat pääkopan sisällä, mutta nekin haihtuvat varmasti Hannu Aravirran joviaalissa koulussa. Jos ei, niin Pasi Nurmisella on tarvittaessa omat – hieman suoraviivaisemmat – teesiinsä. Ei olisi mikään ihme, mikäli Sopanen pokkaa ensi kaudella Vuoden tulokas -palkinnon. Kaikki eväät siihen on olemassa, nyt vain pitää tehdä jokapäiväistä työtä koko kesä nöyrästi.

Joonas Jalvanti

Sopasen tapaan tuttu pelaaja SM-liigaihmisille. Perusvarma kiekollinen puolustaja, joka osaa tehdä peliä nopeasti. Hän on hyvä ylivoimalla sekä hyökkäysten tukijana. Pelityyli voisi olla vielä aggressiivisempi ensi kautta ajatellen. Ongelmat puolustuspäässä, mutta Jalvanti korvaa ne hyvällä hyökkäysaktiivisuudella.

Mikko Kousa

Allekirjoittaneen mielestä Kousa on tämän ryhmän paras pelaaja. Vielä ensi kaudella häneltä ei voi odottaa SM-liigan puolella ihmeitä, mutta tämä nuori pakki on ehdottomasti tulevaisuuden tukipilari. Kiekolliset taidot ja peliäly ovat huippuluokkaa. Koko viime kausi Lahdessa
voivoteltiin rightin puolustajan perään, ja Kousa täyttää tämänkin toiveen. Käyttää hyvää liikettään jopa leikittelevän helposti. Isojen pelien suuri pelaaja, ainakin junioreissa.

Jesse Rohtla

Sukunimeksi voisi vaihtaa Saarisen, eikä kukaan varmasti huomaisi eroa. Niin paljon Rohtla muistuttaa Pelicansin Jesse Saarista. Pienestä koosta huolimatta kunnioitettavan ennakkoluuloton pelaaja, joka ei pelkää kaukalossa ketään tai mitään. Rohtla on keskushyökkääjä, jonka päänsisäinen prosessori raksuttaa koko ajan. Tarjoaa koko ajan itseään vapaaksi kentän keskikaistalle ja jakaa kiekkoa siitä eteenpäin – mitenkäs Aravirran Pelicans pelasikaan? A-nuorten pelillinen kulmakivi illasta toiseen.

Teemu Rinkinen

Syntynyt maalintekijäksi ja voitti A-nuorten runkosarjan maalipörssin ylivoimaisesti 28 maalilla. Ei ole nopea, ei erityisen taitava, eikä laukauskaan ole mitenkään maaginen. Hän vain yksinkertaisesti haistaa maalipaikat, joista iskee kiekon verkkoon huippuprosentilla. Ykkös- tai kakkosketjun pelaaja, muussa roolissa lahjat menevät väistämättä hukkaan. Mielenkiintoinen yksilö.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös