Mielipide

Nykyhetkessä perinteitä kunnioittaen

NHL / Kolumni
NHL-liigassa nykyhetki kulkee käsi kädessä menneisyyden kanssa. Uutta luodaan vanhaa kunnioittaen. Peli kehittyy, ja pelaajat yrittävät pysyä kehityksen pyörässä mukana. Chicago Blackhawksin ja Detroit Red Wingsin välisen klassikon ratkaisuhetket toivat esiin ottelutapahtumien hetkellisyyden nykykiekkoilun vivahtein.

Chicago, United Center, 30.12.2011. Chicago Blackhawksin ja Detroit Red Wingsin kuluvan kauden ensimmäinen keskinäinen kohtaaminen ei jättänyt kiekkofaneille toivomisen varaa. Läntisen konferenssin huippujoukkueet esittivät täpötäydelle United Centerille – 22166 katsojaa – kiekkonäytelmän, jonka käsikirjoitus piti sisällään yksilötaitoon kulminoituneen kliimaksin.

Ottelun ratkaisu nähtiin päätöserän alussa. Blackhawks vyörytti hyökkäyksensä Red Wingsin alueelle. Pehmeäkätiset hyökkääjät Patrick Kane ja Patrick Sharp pelasivat nätin keskinäisen kulmapelin.

Kane reagoi salamannopeasti etuhorisontissaan tapahtuneeseen liikkeeseen. Oivaltava syöttö tavoitti punasiipien b-pisteiden takamaaston keskisektoriin liukuneen Brent Seabrookin, joka kiskaisi kiekon suoraan syötöstä Red Wings-maalin yläkulmaan.

Pelin sisin

Blackhawks ja Red Wings ovat kohdanneet vuosien saatossa lukuisissa ikimuistoisissa spektaakkeleissa. Kiekkokulttuuriin kuuluva tunteiden kirjo on saanut upean kattauksensa kahden verivihollisen välisen voimatasapainon määrittelyssä.

Verivihollisten kohtaamisissa ei ole annettu armoa. Taistelu ajasta ja tilasta on kulminoitunut NHL-kiekkoilusta tuttujen työvälineiden hyödyntämiseen. Kaukalossa on nähty asennetta, kivikovia taklauksia, huikeaa yksilötaitoa ja suulasta verbaliikkaa.

Viime perjantain kohtaaminen teki kunniaa kuolemattomalle perinnölle. Kaukalossa nähtiin intensiteettiä. Molempien joukkueiden pelaajat eivät ottaneet taka-askeleita. Taklaukset vietiin loppuun asti. Kontaktien vaikutuksesta pudonneet varusteet puettiin päälle ilman turhaa katkeruutta. Filmausaikeet säästettiin suosiolla Hollywoodiin. Pelin henki oli kaikille selvä.

Ottelun ratkaisuhetket toivat esiin Blackhawksin profiili-ja roolipelaajien merkityksen. Kippari Jonathan Toews teki rankkarimaalin, jonka toteutuksessa oli todellista kylmäpäisyyttä. Taitava slovakki Marian Hossa näytti osan luovuutensa pohjattomasta arsenaalista. Maalivahti Corey Crawford otti tärkeitä koppeja pelin kulminaatiohetkillä.

Fyysisistä mieltymyksistään tunnettu United Centerin yleisö hieroi tyytyväisenä käsiään lemmikikseen nousseen Daniel Carcillon jyrättyä kaukalon laitarakenteisiin Todd Bertuzzin. Vahvasti ottelun aloittanut Red Wings-laituri menetti tilanteen seurauksena malttinsa ja myöhemmin pelihuumorinsa.

Carcillo on täyttänyt Blackhawksin kokoonpanossa olleen tyhjiön. Fyysinen ja peloton laitahyökkääjä on palauttanut soturijoukkueen identiteetin historiansa velvoittamalle tasolle. Bertuzzin kolhiminen oli malliesimerkki "Car Bombin" lanseeraamasta "ihopelaamisesta", jonka aikaansaamien ärsykkeiden tarkoituksena on vastustajan pelin suistaminen raiteiltaan.

One-timer

Kun ottelu ratkeaa maalin erolla, nostetaan usein esiin ratkaisuosuma. Tällä kertaa valtikan sai käteensä Brent Seabrook. 26-vuotiaan kanadalaisen kauden toinen osuma tuli makeaan paikkaan.


Brent Seabrookin one-timer vavisutti United Centerin rakenteita.
Jussi Kivimäki - jussi.kivimaki@jatkoaika.com

Seabrook on pohjoisamerikkalaisen NHL-puolustajan prototyyppi. Iso, liikkuva, riittävän taitava ja sopivan ilkeä. 191 cm ja 100 kg kiekko-osaamista, jonka Blackhawksin entinen toimitusjohtaja Dale Tallon luokitteli ykköskierroksen arvoiseksi kesällä 2003. Seabrook oli tuon draftin järjestyksessään 14.varattu pelaaja.

Stanley Cupin ja olympiakullan voittanut kanadalainen kuuluu Blackhawks-puolustuksen tukipilareihin yhdessä Duncan Keithin kanssa. Kaksikko saa runsaasti luottamusta illasta toiseen. Yli 20 minuutin ottelukohtainen jääaika on heille normijuttu.

Palataan United Centeriin. Patrick Kanen syöttö b-pisteiden väliin liukuneelle Seabrookille oli ajoituksen mestariteos. Red Wingsin puolustuspaletti ei kyennyt reagoimaan yllättäen avautuneeseen tilanteeseen.

Seabrook näki Kanen syötön lähdön. Hän tiesi käytössään olleet vaihtoehdot. Niistä käyttökelpoisin oli laukaus suoraan syötöstä, joka tunnetaan pohjoisamerikkalaisessa kiekkoslangissa one-timerina.

Oikealta ampuva puolustaja kohotti instrumenttinsa ja iski etuviistosta tulleeseen kiekkoon kuin kobra. Täydellinen laukaus upposi Red Wings-maalin vasempaan yläkulmaan. Jimmy Howard ehti suorittaa reaktiotorjuntaliikkeen, joka oli kuitenkin vain kosmetiikkaa. Seabrookin lähettämän kiekon lentorata oli löytänyt määränpäänsä. Muutaman sekunninkymmenyksen viivemarginaali erotti Howardin hanskan ja kiekon toisistaan.

Kehityksen jalanjäljet

United Centerin räjäyttänyt osuma on tämän päivän NHL-kiekkoilun paras tapa tehdä maali suoralla laukauksella. Jos maalivahtien eteen ei saada rakennettua maskia, on suorien laukausten mahdollisuudet onnistua marginaaliset.

Tietysti on olemassa Shea Weberin kaltaisia kanuunoita, jotka kykenevät parhaimmillaan ampumaan hyökkäyssiniseltä kiekon maaliin ilman aputekijöitä. Tässäkin tapauksessa puhutaan yksittäisistä tilanteista, joilla ei ole ottelusta toiseen toteutuvaa säännöllistä jatkumoa.

Nykymaalivahdit ovat pääosin isokokoisia. Takavuosina isoon kokoon liitetyt hitaat refleksit ja verkkaisuus ovat taakse jäänyttä elämää. Tämän päivän taalakaukaloissa nähdään yli 190-senttisiä veskareita, jotka liikkuvat ketterästi. Olemuksessa oleva peittokyky saa lisälaatua urheilullisuudesta.

Jääkiekko on edelleen maalintekopeli. Ottelun voittaa yhä se joukkue, joka onnistuu maalinteossa vastustajaansa useammin. Pelin säännöt eivät salli oikoteitä. On otettava käyttöön siis muut mahdollisuudet. Pelaajien persoonissa olevaa lahjakkuutta on kyettävä työstämään ajan haasteiden mukaiseksi.

Jotta kiekko saataisiin maaliin, on pelaajien panostettava osaamiseensa. Maalinteko edellyttää yhä kiekon saattamista maalia kohti. Maskipelaaminen ja nopea reagointi hyökkäysalueella tapahtuviin muutoksiin nousevat isoon arvoon.

Emme voi silti unohtaa pelaajista riippumattomia osatekijöitä. Syöttö ei tule aina suoraan lapaan. Kiekko voi käyttäytyä välillä oudosti. Muutamaan senttimetriin rajoittuva vikaliike syöttömatkan aikana voi vesittää päivänselvältä näyttäneen tilaisuuden.

Ei ole olemassa yksinkertaista totuutta. Jokainen pelitilanne on oma juttunsa. Jääkiekko on yhä inhimillinen peli, jossa sattumalla on kiistaton roolinsa.

Kurkisen ”Rise”

Palaan takavuosien Jyväskylään. Olimme junnuikäisinä treenaamassa one-timereita puuvartisilla Torspoillamme. Vedot lähtivät totutusti – murto-osa yläpesään, suurin osa metritolkulla ohi maalin.

Yllättäen paikalle saapui JYP HT:n liigajoukkueen pelätyin maalitykki. Kun viisi peräkkäistä kiekkoa oli kukin löytänyt tiensä maalin oikeaan yläpesään, aloimme uskoa mahdottoman mahdolliseksi. Risto Kurkinen näytti pojille mallia laukomisen jalosta taidosta.

Kurkinen pelasi myös Torspolla. Kysyin häneltä välineen merkityksestä. "Rise" iski silmää ja totesi naama vakavana tyhjentävän kommenttinsa, jonka muistan varmasti vielä haudassakin.

– Pojat, ei se ole mailasta kiinni. Ammattimies pistää kiekon haluamaansa paikkaan vaikka lankunpätkällä.

Seuraavana iltana seurasimme liigaottelua Hippoksella. Risto Kurkinen iski kolme osumaa. Erityisen mieleenpainuva oli hattutempun kruunannut maali, joka syntyi one-timerina pystyssä olleesta kiekosta. Ammattimies ei tarvinnut maalintekoon oppikirjamaisen virheetöntä syöttöä. Olimme vakuuttuneita, että kiekko olisi uponnut yläpesään jopa sillä lankunpätkällä.

» Lähetä palautetta toimitukselle