Mielipide

NHL:n mielivaltaako?

MAAJOUKKUE / Kolumni
Suuri ja mahtava, kaikkien tuntema tuotemerkki NHL on jälleen näpäyttänyt jääkiekkoilevaa maailmaa ja sen juoksupoikaa IIHF:ää kieltämällä Jere Karalahden pelaamisen syksyn World Cup-turnauksessa.

Jere Karalahden NHL-peliluvan evääminen on peruja miehen kesältä 2002, jolloin Karalahti sai NHL:ltä pelikiellon kärähdettyään alkoholin juomisesta ja sen jälkeen jätettyään hänelle määrätyn kuntoutuksen kesken. Karalahti ei kuntoutukseen halunnut osallistua, joten hänen osakseen jäi odottaa Nashville Predatorsin kanssa tekemänsä sopimuksen umpeutumista. Samalla NHL määräsi Karalahdelle puolen vuoden pelikiellon, joka umpeutui keväällä 2003. Noh, sittenhän rangaistus on varmasti jo kärsitty, tulee miettineeksi. Väärin mietitty.

NHL:llä on nelivaiheinen ohjelma, jolla päihteitä NHL:ssä tai sitä ennen käyttänyt pelaaja ns. korvamerkitään, siten että neljännestä kärystä saa elinikäisen pelikiellon. Karalahti sai ensimmäisen merkintänsä huumeidenkäytöstä Suomessa, toisen juhliessaan Los Angeles Kingseissa pelatessaan ja kolmas kerta oikeutti sitten puolen vuoden pelikieltoon. Karalahden pelikielto NHL:n alaisissa sarjoissa jatkuu niin kauan, kunnes hän ilmoittautuu hoitoon ja käy koko hoitovaiheen lävitse.

Mitä väliä NHL:n pelikiellolla on World Cupissa?

World Cup on turnaus, jonka järjestäjinä toimivat NHL, NHL:n pelaajayhdistys yhteistyössä IIHF:n kanssa. Kun näitä kolmea tutkii vierekkäin, niin on selvää, että kansainvälisen jääkiekkoliiton ylitse jyrätään armotta. Kuten World Cupin virallisilla sivuilla kerrotaan, "turnaus pelataan NHL-kokoisissa kaukaloissa ja NHL:n säännöillä." Piste.

IIHF ei ole tähän päivään mennessä onnistunut murtamaan NHL:n ylivaltaa, vaikka IIHF on se toimielin, jonka pitäisi olla määräävässä asemassa jääkiekkoilevassa maailmassa. Jalkapallon puolella siirtokorvaukset ovat nykyaikaa, tosin lähes järjettömissä mitoissa, jääkiekossa NHL:n antamia säälipaloja.

Siirtokorvauksista on ollut kovaa vääntöä seurojen johtohenkilöiden ja pelaajien kesken. Pelaajien mielestä siirtokorvaukset häiritsevät heidän mahdollisuuksiaan tehdä työtään, seurajohtajien mielestä pelaajat ovat vain ahneita. Kärsijöitä tässä kuviossa ovat kaikki, mutta yksi on yli muiden. Tavallinen SM-liigan katsoja. Kun ei ole siirtokorvausten tuomia rahoja, ei ole myöskään mahdollista kilpailla parhaista pelaajista, joten näillä mennään.

"No, lätkähän on vain pieni laji, ei kai sillä nyt ole väliä kehittyykö laji Suomessa", voi joku ajatella. Moni meistä ajattelee toisin, onneksi.

» Lähetä palautetta toimitukselle