"OK, Teddy, throw out your boys"
Lähes kymmenen vuotta sitten NHL-jääkiekkoa seuranneet muistavat hyvin tapauksen Buffalo Sabresin ja Montreal Canadiensin välisestä ottelusta, jossa Habsin kovaluinen puolustaja Lyle Odelein hermostui niin Sabre-valmentaja Ted Nolanin toimiin, että lopulta ampui kiekon kohti Buffalon pelaajapenkkiä - ei kovaa, mutta silti - saaden niin pelaajat kuin valmentajankin joukolla väistämään.
Syy Odeleinin turhautumiseen oli se, että valmentaja Nolanin johtama Sabres johti peliä suurinumeroisesti, mutta piti kovanaamansa kuten Rob Rayn, Brad Mayn ja Matthew Barnabyn
(kaikki kolme Jatkoaika-sivuston ystäviä) poissa jäältä. Lyle Odeleinen mielestä hänellä olisi tuossa tilanteessa ollut oikeus tapella sapelipaitaisen kovanaaman kanssa NHL:n kirjoittamattoman etiikan mukaisesti. Missään tapauksessa Odelein ei voinut aloittaa nokkapokkaa Sabresin taitopelaajien, kuten Pat Lafontainen, kanssa. Se olisi ollut rikos kirjoittamattomia sääntöjä vastaan.
Odeleinin mielestä Nolanin tapa estää samantyyppisen pelaajan tappeleminen itseään vastaan oli rikkomus, etenkin ottelussa joka oli jo suurinumeroisesti ratkaistu.
- Luistelin pelaajapenkin viereen ja sanoin Teddylle: "OK, Teddy, laita kovat poikasi jäälle", ja hän kehoitti minua periaatteessa painumaan v----n. Niinpä päätin ampua kiekon kohti heidän pelaaja-aitiotaan.
- Tuollainen toiminta todella vaivaa minunkaltaisiani pelaajia; pelasimme heitä vastaan jatkuvasti enkä silti saanut tapella ketään vastaan tuossa pelissä, muistelee Odelein tuon illan tapahtumia nyt edelleen hämmästyneenä ja pettyneenä.
Valmentaja Ted Nolanin näkemys pyhän NHL-etiikan rikkomisesta on hieman erilainen.
- Lyle oli selvästi pettynyt, koska emme vastanneet hänen toivomukseensa. Olen aina pitänyt aggressiivisesta jääkiekosta, mutta en typerästä jääkiekosta. Siinä tilanteessa ei ollut mitään mieltä aloittaa mitään. Parempi odottaa seuraavaan peliin ja tasoittaa tilanne siellä.
- Oma teoriani tilien tasoittamisesta on aina ollut se, että se on tehtävä pelin alussa kun voitto on vielä saavutettavissa - ei enää kun peli on menetetty, sanoo Nolan - selvästi siis Mike Keenanin edustamaa koulukuntaa vastustava valmentaja. Keenan järjesti kerran tappelun Edmonton Oilersia vastaan minuutteja ennenkuin loordi Stanleyn Kannu tuotiin jäälle kapteeni Wayne Gretzkylle annettavaksi. Tämä teko muistetaan yhä; Edmontonissa on vieläkin NHL-ihmisiä, jotka eivät suostu morjestamaan Keenania tai paiskaamaan kättä tämän kanssa asian vuoksi.
Jo tämä yksi esimerkki NHL-jääkiekon kirjoittamattomista säännöistä todistaa kyseessä olevan monisäikeisen aiheen, koska vielä nyt vuosikymmen tapahtuneen jälkeenkin molemmat
osapuolet ovat siitä eri mieltä. Jääkiekkoilijoitten muisti on pitkä.
Aihe on siis hankala. Silti, tässä ensikertalaisille ja muillekin muistin virkistämiseksi pieni lista säännöistä, joita ei NHL:n virallisesta sääntökirjasta löydy.
Around the Rink & in The Dressing Room
- Jos joukkue on keskellä voittoputkea, NHL-pelaajan on pidettävä päivittäiset rutiininsa samoina.
Ei t-paidan tai pelikalsareitten vaihtoa kesken putken, hallille on ajettava samaa tietä, ennen peliä on syötävä aina samaa ruokaa niin kauan kuin putki kestää.
- Pelivarusteet on aina puettava päälle samassa järjestyksessä. NHL-pelaajan on kehitettävä tähän oma rutiininsa ja pidettävä siitä kiinni.
- Stanley Cup-kannuun ei saa koskea ennenkuin sen on voittanut pelaamalla.
Viime kesänä sattui tapaus, jossa Tampan Ben Clymer vei Kannun kotikylälleen Minnesotassa omalla vuorollaan päiväksi ja sattui vanhan koulunsa jäähallille, jonka jäällä juuri sillä hetkellä olivat höntsäilemässä mm. NY Islandersin Mark Parrish ja Washington Capitalsin Jeff Halpern.
Muut alemmissa sarjoissa pelailevat paikalla olleet piirittävät innoissaan Stanley Cupin ja otattivat itsestään kuvia sen vierellä. Mutta Parrish ja Halpern menivät toiseen päähän kaukaloa, käänsivät selkänsä ja pysyivät siellä kunnes Clymer jatkoi hilpeän seurueensa kanssa iloista päivänviettoaan muualle. NHL-pelaajat eivät halua olla missään kosketuksessa Kannun kanssa ennen kuin sen virallisesti ovat voittaneet.
- Vastustajajoukkueita tai niitten avainpelaajia ei saa koskaan arvostella median kautta - ei etenkään playoffseissa - koska kopio arvostelusta tulee päätymään vastustajan pukukopin seinälle motivaatiota antamaan.
Peter Forsberg oppi tämän jo junnujen MM-kisoissa aikoinaan Gävlessä: Foppa meni Aftonbladetille kertomaan Kanadan olevan helppo vastustaja, koska kanadalaiset eivät osaa luistella.
Juttu käännettiin nopeasti ja laitettiin näkyvälle paikalle kanadalaisten kopin seinälle. Lopuksi Kanadan junnut lähettivät Fopan luistelemaan takaisin Ornsköldsvikin jäille kavereineen voittamalla Tre Kronorin paljon huonommalla joukkueella.
- Jos NHL-kiekosta raportoiva kiekkokirjoittaja haukkuu pelaajan erityisen pahasti lehdessään, hänen on näytettävä naamansa tämän pelaajan pukukopissa heti seuraavana päivänä.
- NHL-joukkueitten pukuhuoneitten lattiamatossa on yleensä suurikokoinen joukkueen logo. Tämän logon päälle ei saa astua. Ei varsinkaan Tampa Bayssä.
- NHL-pelipaita ei koskaan saa koskettaa lattiaa. Montreal Canadiensin kunniakkaasta historiasta löytyy tapaus, jossa joukkueeseen pyrkimässä ollut uusi pelaaja pudotti pyhän bleublancrougen Forumin kopin lattialle training camp-pelin jälkeen. Tabernacle! Kapteeni Jean Beliveau joutui pitämään tälle pelaajalle puhuttelun.
- NHL-pelaajan on nostettava omat kamansa kuivumaan/pakattava ne pelikassiinsa ottelun jälkeen. Jos pelaaja jättää kamansa läjäksi pukuhuoneen lattialle tämän tulee antaa joukkueen huoltajille tavallista tuntuvampi perinteinen tippi kahisevaa kauden päätteeksi.
- NHL-pelaaja ei koskaan saa koskea maalivahdin varusteisiin pukukopissa.
Kerrotaan tapauksesta kauan sitten ajalta jolloin kiekkokirjoittajat vielä päästettiin pukukoppiin ennen pelejä. The Hockey Newsin kirjoittaja Dave Fay käveli maalivahti Bob Masonin istumapaikan ohi juuri kun joukkue oli menossa jäälle veryttelyä varten. Fay käveli kiireissään osuen Masonin maalivahdinmailaan, joka kaatui lattialle. Mason oli tästä rikkomuksesta niin järkyttynyt, että riisui kaikki varusteensa pois, maskista lähtien, ja sitten puki uudelleen päälleen, koska Fay oli sotkenut hänen pukeutumisjärjestystään koskemalla vahingossa mailaan.
- Maalivahdit menevät aina jäälle ensimmäisenä.
On The Ice
- Rookiet eli ensimmäistä kauttaan Showssa pelaavat pelaajat keräävät kiekot jäältä aina harjoitusten jälkeen.
- Alkulämmittelyssä omaa maalivahtia päin ei saa ampua kovia ja korkeita laukauksia.
- Tarkoitus on lämmitellä maalivahti, ei tehdä maaleja tämän taakse, sanoo tästä Calgary Flamesin lupaus puolustaja Dion Phaneuf.
Sama pätee myös harjoitustilanteissa - ellei maalivahtina ole esimerkiksi Dominik Hasek, jolla on tapana pyytää pelaajia ampumaan kiekkoja kohti päätään.
- Vastustajan puolelle punaviivaa päässeen kiekon perään ei tule mennä alkulämmittelyssä.
- Punaviivan ylittäminen alkulämmittelyn aikana ei ole hyvä idea, ellei halua aloittaa joukkotappelua.
Tämä on kirjoittamaton sääntö, josta pidettiin kiinni enemmän 70- ja 80-luvun NHL:ssä. Hyvä esimerkki säännöstä, joka on periaatteessa pysynyt samana vuosikymmenten varrella,
mutta silti, olisi vaikeaa kuvitella ison tappelun alkamista tästä syystä enää nykypäivän NHL:ssä. Paitsi NY Islandersin ja NY Rangersin välillä...tai Calgaryn ja Edmontonin välillä....tai...
- Kiekkoa ei saa ampua toisen vastustajajoukkueen maaliin kaukalon toiseen päähän alkulämmittelyn lopussa. Leafsin Darcy Tucker on kunnostautunut tässä playoffseissa; hän uskoo saavansa tällä tempulla henkisen yliotteen vastustajasta.
- Alkulämmittelyn lopussa oma maali on käännettävä toisinpäin ja se on työnnettävä päätylaudoitusta vasten - tällä voidaan estää ylläolevan tapahtuminen.
NHL-pelaajat saattavat olla myös hyvin tarkkoja järjestyksestä, jonka mukaan alkulämmittelystä poistutaan takaisin koppiin valmistautumaan pelin alkuun. Detroit Red Wingsin Darren McCartyllä on tapana olla aina viimeinen pelaaja joka poistuu jäältä verryttelystä.
Nykyisin NY Rangersiä edustavalla Sandy McCarthyllä on sama tapa. Tästä oli tulla ongelma miesten pelatessa toisiaan vastaan joitakin vuosia sitten Detroitissa Sandyn ollessa vielä Calgary Flamesin pelaaja. Nämä kaksi kovapintaista NHL-pelaajaa katsoivat toisiaan verryttelyn lopussa eivätkä oikein tienneet mitä tehdä.
Lopulta McCarty ratkaisi tilanteen heittämällä peliin kivi-paperi-sakset, voitti ja poistui ensimmäisenä jäältä. Vaikka oikeastaan miehet kisasivat siitä kuka jää viimeisenä jäälle, mutta kivi-paperi-sakset voittaja menee ensiksi..tämä tapahtui ilmeisesti todella nopeasti.
- Olin silti oman joukkueeni viimeinen pelaaja joka poistui jäältä, joten taikauskoisuuden kannalta tällä ei ollut väliä, sanoi tapauksesta McCarty.
During The Game
- NHL-pelaaja ei koskaan saa antaa vastustajan huitaista tai koskea maalivahtiinsa tämän suljettua kiekon tai kun tilanne on jo vihelletty poikki.
Tätä sääntöä rikkovaa pelaajaa on lyötävä poikittaisella mailalla, huitaistava, hänelle on annettava kunnon naamapesu hanskalla tai hänen päänsä on otettava puolinelsoniin ja jos rikkomus on erityisen törkeä, häntä on lyötävä nyrkillä naamaan.
Jos rikkomus on lievä, pelaajan on käytettävä mahdollisimman värikästä kieltä kertoessaan rikkojalle mitä tälle tulee tapahtumaan jos rikkomus toistuu. Samat säännöt koskevat tapauksia, joissa vastustajan pelaaja lähettää luistimillaan pysähtyessään jäähilesuihkun kohti maalivahdin kasvoja.
- Pitkää kiekkoa vastustajan päädyssä tavoitteleva hyökkääjä ei saa koskea puolustajaan, joka yrittää tavoitella samaa kiekkoa.
- Jos maalivahdin maila hajoaa kesken pelin, puolustajan on annettava hänelle mailansa. Jos puolustajan maila rikkoutuu, hyökkääjän on annettava tälle mailansa. Jos taas hyökkääjän maila hajoaa, hänen on palattava nopeasti pelaajapenkille.
- Vastustajaa ei saa koskaan taklata vyötärön alapuolelle kohdistuvalla taklauksella.
- Loukkaantumisia ei saa koskaan teeskennellä.
- NHL-pelaaja ei saa koskaan kaatua tahallaan.
- Mario Lemieuxia ei saa taklata. (Darius Kasparaitis saattaa olla tästä eri mieltä)
- Mark Messieriä ei saa eikä kannata taklata. Vai mitä Martin Strbak?
- Jos NHL-pelaaja kaatuu tai jos hänet työnnetään vastustajan maalivahdin alueelle, tämän on poistuttava paikalta mahdollisimman pian, ellei hänen nimensä ole, heh, Ville Nieminen.
- Maalivahdin ei tule yrittää ampua kiekkoa toisessa päässä olevaan tyhjään maaliin ellei oma joukkue ole vähintään kahden maalin johtoasemassa.
- Päästettyään maalin maalivahti ei saa tuijotella kenttäpelaajiaan tai puistella päätään yrittäen näin antaa sellaisen kuvan ettei maali olisi ollut hänen omaa syytään.
- Maalintekijän ei koskaan tule osoittaa itseään maalinteon jälkeen tuomareille, vaikka nämä eivät olisi nähneet kuka viimeisenä koski kiekkoon. Tämä sääntörikkomus voi antaa pelaajasta itsekkään vaikutuksen.
- Jos oma joukkue on johdossa suurinumeroisesti, maalintekijän ei tule juhlia maaliaan.
- Jos joukkuekaverilla on samassa ottelussa jo kaksi maalia ja NHL-pelaaja on tämän ja kiekon kanssa kahdestaan, edessä vain tyhjä maali, kiekko on annettava hattutempun yrittäjälle. Darryl Sittler teki tämän Lanny McDonaldille Torontossa 25 vuotta sitten ja tapaus muistetaan yhä. Tällaisilla teoilla ansaitaan koko elämän jatkuva kunnioitus joukkuekavereilta ja vastustajilta, kuten myös katsojilta.
- Juhla-aloituksissa kotijoukkueen kapteenin annetaan aina voittaa ja ottaa kiekko haltuunsa.
- Jos pelaaja on tehnyt kaksi maalia samassa ottelussa valmentajan tulee antaa tälle mahdollisuuksia runsaan jääajan muodossa tehdä kolmas maali ottelun kolmannen erän lopussa jos peli on jo muuten ratkaistu - paitsi tilanteissa joissa maalit tehnyt pelaaja on tavallisesti paljon maaleja tekevä pelaaja.
- Valmentajan ei tule laittaa ykkösylivoimaansa jäälle pelin loppuhetkillä jos tämän joukkueella on kahden tai useamman maalin johtoasema.
- Tässä samassa tilanteessa valmentajan ei tule myöskään laittaa kovanaamojaan jäälle.
- Valmentajan ei tule koskaan ryhtyä huutelemaan mitään vastustajan pelaajille.
- Median edustajat eivät koskaan saa osoittaa suosiotaan pressboxissa.
Wayne Gretzkyn paitajuhlassa Edmontonissa kaikki median edustajat nousivat seisomaan osoittaakseen kunnioitustaan miehelle, jolle ovat velkaa nykyisen ammattinsa useimmissa
tapauksissa - koko muun hallin riehuessa hulluna - mutta kukaan ei edes taputtanut.
The Fighter´s Code
NHL:n tappelijoilla on omat kirjoittamattomat sääntönsä, joista tässä muutamia. Samaa aihetta on käsitelty ansiokkaasti Jukka Suutarin kirjassa "Sami Helenius,
seitsemäs puolustaja" suomenkielellä.
- Tappelijat eivät koskaan saa haastaa taitopelaajia tappeluihin.
- NHL-pelaajien, joita ei pidetä supertähtinä ja jotka eivät yleensä tappele, on parasta pitää suunsa kiinni ja mailansa jäässä jotta yllämainittua sääntöä kunnioitetaan
tappelijoitten taholta.
- NHL:ssä kovanaaman roolissa pelaava pelaaja ei saa käyttää visiiriä.
- Vastustajaa ei saa koskaan haastaa tappeluun tämän ollessa väsynyt vaihtonsa lopussa ellei myös haastaja ole samassa tilanteessa. Jos vastustaja lupaa palata asiaan seuraavassa vaihdossa saatuaan ensin levätä penkillä, tätä lupausta on kunnioitettava.
- Jos vastustajan kovanaama kieltäytyy tappelemasta vedoten esimerkiksi loukkaantuneeseen käteen tai olkapäävammaan, tätä on kunnioitettava.
- Jos NHL-pelaaja tuhoaa toisen selvästi tappelussa, tätä ei saa juhlia näyttävästi.
- Jos samassa ottelussa jo kerran tapellut vastustaja haluaa ottaa vielä uusinnan ennen pelin päättymistä, tätä on kunnioitettava jos se ei häiritse omaa joukkuetta pelillisesti.
- Toista NHL-pelaajaa ei koskaan saa lyödä tappelussa sen jälkeen kun tämä on pudonnut jäähän.
- Hiuksista repiminen iljakovalchukmaisesti, pureminen, sylkeminen, ns. sucker punch eli lyöminen kun vastustaja ei ole valmistautunut tai tappelun aloittaminen ennenkuin vastustajalle on tästä ilmoitettu ovat kaikki kiellettyjä.
- Tappelijan ei tule esiintyä enää kovanaamaa esittäen kun linjamiehet ovat jo tulleet pukarien väliin. Kuuluisassa Quebecin verilöylyssä aikoinaan Nordiquesin Louis Sleigher löi kovalla iskulla Habsin Jean Hamelia linjatuomarin yli aiheuttaen pahan silmävamman, jonka vuoksi Hamel ei tapauksen jälkeen koskaan enää pelannut NHL:ssä.
- Veteraani NHL-tappelijoitten tulee aina mahdollisuuksien mukaan oikeaan aikaan ja oikeissa paikoissa antaa nuorille kovanaamoille mahdollisuus tapella itseään vastaan vakiinnuttaakseen paikkansa Showssa.
- Nuorten NHL-tappelijoitten on kunnioitettava veteraanitappelijoita.
After the Game
NHL-seurat tuovat nopeasti pelien päättymisen jälkeen molempiin pukukoppeihin nivaskat kopioita ottelun virallisista tilastoista pelaajille ja median edustajille.
- NHL-pelaajan ei tule koskaan kiirehtiä tätä paperia lukemaan. On oikeastaan parempi jos pelaaja ei koskaan mene katsomaan tilastoja - antaen näin itsestään epäitsekkään pelaajan vaikutelman. Joukkueen kapteeneilla on auktoriteettia halutessaan kieltää koko paperin tuomisen pukuhuoneeseen.
- Hävityn ottelun jälkeen pukukopissa ei soiteta musiikkia.
- Loukkaantumisista ei anneta tietoja NHL:ssä pukukopissa, ei etenkään playoffseissa. Median edustajat tietävät, että niistä ei edes kysellä.
- Jos joukkue häviää, NHL-pelaaja voi joko a) jäädä janneniinimaamaisesti paikalleen, odottaa mediaa ja vastata kaikkiin kysymyksiin kuin mies tai b) pelaaja voi juosta suihkuhuoneeseen tai muihin tiloihin ja piilotella siellä niin kauan kuin voi.
On the Road
- What happens on the road STAYS on the road.
- Maalivahdit saavat aina oman huoneen hotelleissa.
- Bussilla matkaa tehtäessä valmentajat istuvat aina edessä, rookiet näitten takana, veteraanipelaajat bussin takaosassa.
Farmiliigoissa rookiet myös siivoavat joukkueen käytössä olleet linja-autot ja kantavat kiekkokassit halliin.
- Hotellihuoneessa veteraanipelaaja saa aina kaukosäätimen.
Pelireissujen aikana niin pelaajat, valmentajat kuin sikariportaan miehetkin saattavat joskus rentoutua paikallisissa saluunoissa.
- Viimeksimainittujen tulee pysyä poissa paikoista joissa pelaajat todennäköisesti ovat jo rentoutumassa. Jos valmentaja tai GM huomaa astuneensa paikkaan, jossa omia pelaajia jo on paikalla, tämän on vaihdettava paikkaa.
The Bible of Hockey
Jokainen kunnon NHL-fani lukee The Hockey News-lehteä joka viikko. Tämä kolumni on tehty THN:ssä joulukuun 7. ilmestyneen artikkelin "The Unwritten Code, 73 Laws of Conduct You Won´t Find in Any Rulebook" pohjalta. Kiitos kolumnin kirjoittaja Mark Brenderille ja The Hockey Newsille luvan antamisesta tämän tekemiseen Jatkoajan sivuilla. Vuodesta 1977 lehteä tilanneena olin tästä erityisen kiitollinen.
Muistakaa tsekata THN:n saitti http://www.thehockeynews.com.
Lopuksi, Mark Brender ja The Hockey Newsin toimitus ovat erittäin kiinnostuneita siitä, miten kolumni otetaan vastaan ja millaista keskustelua se herättää suomalaisissa NHL:n
seuraajissa.
