Taz..
Terry O’Reilly oli pelaaja, joka pelityylinsä ja olemuksensa puolesta
todella edusti sitä ihannetta, mikä Boston Bruinsilla pelaajistaan -
ainakin ennen - oli. Kovaotteinen, aina kaikkensa peliin antava
soturi. Viime lauantaina Boston Bruins avasi kautensa kotihallissaan O’Reillyä
kunnioittaen jäädyttämällä tämän legendaarisen paidan
#24.
70-luvulla Bostonissa pelasi paljon värikkäitä pelaajia - O’Reilly
oli heistä kaikista ehkä värikkäin. Bostonin vuonna 1995 purettu
vanha Garden oli siihen aikaan vastustajille
paha paikka pelata. Valmentaja Don Cherry antoi Terry O’Reillylle lempinimen "Taz",
eli Tasmanian tuholainen - piirroshahmon mukaan, joka tuhosi kaiken eteensä tulevan.
Tappeluissa O’Reilly oli kunnian mies, joka yleensä antoi ritarillisesti vastustajan lyödä ensimmäisen iskun - ja tämä
hieno tapa näkyi O’Reillyn murjotussa naamavärkissä.
2095 jäähyminuuttia on edelleen Bruinsin seuraennätys. Mutta
O’Reilly ei tullut yleisön suosikiksi 14-NHL kautensa aikana Bostonissa pelkästään värikkään
pelityylinsä ja irlantilaisen nimensä vuoksi.
Hän teki myös paljon pisteitä: 606 pistettä (204+402) uran 891
NHL-ottelussa.
Kaudella 1977-78 O’Reillystä tuli NHL:n
historiassa ensimmäinen pelaaja, joka sijoittui pistepörssin kymmenen parhaan joukkoon
samalla kun otti yli 200 minuuttia jäähyjä. Myöhemmin Kevin
Stevens ja Brendan Shanahan ovat tehneet saman.
Moni pitää yllättävänä tietona sitä, että myös Bobby Orr oli aikoinaan joukkueensa ykkönen sekä pisteissä että jäähyminuuteissa. Syynä
tähän oli se, että Orr maalien ja syöttöjen lisäksi myös tappeli
kaikkien liigan kovanaamojen kanssa.
Paitajuhlaansa O’Reilly saapui juhlittavaksi kävelemällä portaat
alas yleisön seasta. Mutta tällä kertaa itse juhlittava pelaaja ei
mennytkään keskelle jäätä punaiselle matolle kuuntelemaan
ylistyspuheita, vaan O’Reilly jäi istumaan hänelle hyvin tuttuun
paikkaan - jäähyaitioon.
Kun vanha urheilupyhättö Boston Garden purettiin 1995 Gahdenin
jäähyaitio annettiin lahjaksi Terry O’Reillylle. Hän taas antoi
sen urheilumuseoon.
O’Reillylle myös katsomo on tuttu paikka: kerran NY:n Madison
Square Gardenissa hän seurasi joukkuekaveriaan Mike Milburyä katsomon
puolelle yleisön kanssa alkaneessa rähinässä - Milbury otti yhdeltä
katsojalta kengän jalasta ja huiteli tätä sillä..tästäkin tapauksesta
vitsailtiin juhlapuheissa..Ray Bourque sanoi O’Reillyn pystyneen
hyppäämään tarvittaessa laidan ja pleksin yli 2.3 sekunnissa..
Bruinsin numerot #2 (Eddie Shore), #3 (Lionel Hitchman), #4
(Bobby Orr), #5 (Dit Clapper), #7 (Phil Esposito), #9 (John Bucyk),
#15 (Milt Schmidt) ja #77 (Raymond Bourque) olivat Fleet Centerin
katossa jo ennen O’Reillyn numeroa #24.
Pelaajauran jälkeen O’Reilly on pysynyt mukana jääkiekossa valmentajana.
Hän valmensi aluksi hyvällä menestyksellä
Bruinsia kolmen kauden ajan ja toimii nykyisin NY Rangersin apuvalmentajana.
Kuten useimmat ns. kovat kaverit NHL:ssä, myös Terry O’Reilly
oli ja on kaukalon ulkopuolella täysin erilainen persoona - hiljainen,
toisista ihmisistä välittävä, hyväntekeväisyystyötä tosissaan tekevä
älykäs mies, joka lukee hyviä kirjoja ja kerää antiikkia vapaa-
aikoinaan. Eikä kukaan enää kutsu häntä Tasmanian tuholaiseksi..
O’Reillyn paitajuhlassa yleisölle esiteltiin useampiakin Bostonin
kiekkolegendoja - mielenkiintoisesti Ray Bourque sai suuremmat
suosionosoitukset kuin Bobby Orr. Ehkä yleisö on nuorempaa..
Yleisö hullaantui Bostonissa puolentoista minuutin filmistä,
joka näytettiin ennen ottelua - Terry O’Reillyn parhaita.
Boston otti pisteen kotiavauksessaan - palattuaan juuri kuuden
pelin pelikiertueelta, joista viisi viimeistä ilman häviötä. Usein
ensimmäinen kotiottelu pitkien kiertueitten jälkeen on todella
vaikea peli pelata.
Ehkä O’Reillyn juhla toi sen verran hyviä tunteita pintaan.
Jopa kanadalainen 24-tunnin jääkiekkokanava valitsi Terry O’Reillyn
lauantai-illan tähdeksi..hyvin ansaitusti.
Hullsie whines..again
"The officiating is terrible. It’s meant to make the game
better but it’s making it worse by the way they are calling them.
The refs don’t understand the rules. The rules are meant to stop
the obstruction in between the blue lines and they don’t even
call it."
"They need to have some sort of meeting, or get together with the
general managers, it’s not fun and it’s certainly not fun for the
fans to watch…It’s frustrating, how do you adjust your game when
you don’t even know what they’re calling?"
-Brett Hull LA Kings-pelin jälkeen tuomareitten vihellettyä 18
jäähyä 15 minuutin sisällä.
Kaksi viikkoa ehdittiin NHL:ää pelata kun saatiin ensimmäinen
kunnon valitusvirsi supertähtiluokan NHL-pelaajalta. Ei yllättäen,
valitus tuli tietenkin Detroit Red Wingsin Brett Hullilta, joka ei
koskaan ole epäröinyt julkituoda mielipidettään NHL-kiekon
tilasta kun on siihen katsonut olevan aihetta - isänsä tekemää
polkua astellen.
Hull teki valituksessaan tosin pari aika mielenkiintoista pointtia.
Ensinnäkin, The Golden Brett sanoi, etteivät tuomarit edes vihellä estämisiä keskialueella, kuten olivat luvanneet kauden alussa.
Toiseksi Hull sanoi tuomareitten viheltelevän rangaistuksia
kaikkialla muualla kaukalossa; rangaistuksia, joita Hull kutsui
"phantom"-vihellyksiksi, koska kukaan ei tiedä mistä syystä niitä
vihelletään.
Kannattaa muistaa Brett Hullin sanat kun katsoo seuraavaa
NHL-peliä ja kun seuraa tuomareitten otteita..
Trentonin Titaanien maalivahti voitti Edmonton Oilersin
Viime viikolla Edmontonissa vieraillut St.Louis Blues onnistui
viemään pisteet veteraanipelaajiensa Doug Weightin ja Keith
Tkatchukin ansiosta, vaikka joukkue joutui vaihtamaan
jälleen uuden maalivahdin peliin.
Ottelu oli samalla entisen Oilers-kapteeni Weightin ensimmäinen
vierailu Skyreach Centrellä vastustajan paidassa - Weight sai
yleisöltä raikuvat buuaukset kiitokseksi vanhoista ajoista.
Bluesin organisaation neljänneksi paras maalivahti Curtis Sanford
nyrjäytti akillesjänteensä kesken pelin Edmontonissa ja ECHL-liigasta
kutsuttu Cody Rudkowsky sai mennä tolppien väliin. Hän teki
10 torjuntaa voittaen pelin.
Bluesin ykkösmaalivahti Brent Johnson loukkaantui jo ennen
harjoitusleirin alkua, kakkonen Fred Brathwaite vähän sen jälkeen,
kolmonen Reinhard Divis ehti voittaa ensimmäisen NHL-pelinsä
ennen loukkaantumistaan kuten AHL-maalivahti Sanfordkin.
Rudkowski oli ehtinyt pelata yhden ottelun ECHL:n Trenton Titansissa
ennen kutsua Showhun. Mielenkiintoisesti katsomossa ollut
Freddie Brathwaite puki maalivahdin kamansa päälle ja tuli istumaan
penkin päähän varmuuden vuoksi Sanfordin loukkaannuttua.
En ole koskaan nähnyt mitään tällaista, uskomatonta, että Blues keksii aina vaan keinoja voittaa pelejä, vaikka maalivahtitilanne on täysin tolkuton.
Vielä ei St.Louis ole joutunut siihen tilanteeseen, että kenttäpelaajia
jouduttaisiin käskemään maalivahdin paikalle. Jos Pierre Turgeon
vielä pelaisi Bluesissa, hän olisi hyvä valinta. Turgeon pelaa
maalivahtina kesäsarjoissa kotonaan Quebecissa ja pitää itseään
aika hyvänä maalivahtina. Montrealissa pelatessaan Turgeonilla
oli tapana keskustella pitkiä keskusteluja maalivahtipelistä
legendaarisen maalivahtivalmentaja Francois Allairen kanssa.
Turgeon on teetättänyt itselleen mittatilaus-varusteet Eagle-nimiseltä
varustevalmistajalta pelkästään maalivahtiuraansa varten. Eaglen
edustaja sanoi Pierren olevan maalivahtina ehkä alemman tason
farmiliigatasoa - eli aika hyvän.
Maalivahtien varusteet ovat nykyaikana aika mielenkiintoiset -
pelkästään NHL-vahtien hanskoja voisi kesäaikaan hyvin käyttää
lohien kauhomiseen joesta.
St.Louis teki tilanteen pelastamiseksi viikonloppuna
sopimuksen Tom Barrasson kanssa - Barrasso liittyi harjoituksiin mukaan
maanantaina ja tulee olemaan pelikunnossa noin 10-14 päivän
sisällä.
Edmonton Oilers hävisi siis ottelun ECHL-maalivahdille -
omituinen kauden alku Öljyltä, ensin tappioita rookievahdeille -
Vesa Toskalalle, Tim Thomasille, Curtikselle ja Codylle ja välillä piste Patrick Roylta, kaikkien aikojen maalivahdilta.
Puolustaja Tom Koivisto pelasi kymmenen vuotta SM-liigaa ja
sanoi Edmontonissa olleensa heti kiinnostunut kun St.Louis sitä kyseli. Niinpä varaus tehtiin ja Koivisto pelaa nyt
ensimmäistä kauttaan kokeneessa veteraanijoukkueessa.
Koivisto kehui joukkueen hyvää henkeä - tulokasta autetaan aina
tarvittaessa - ja itseluottamusta; Blues menee jokaiseen otteluun
uskoen voittoon.
Koivisto pelaa Bryce Salvadorin parina pelattuaan muutaman
ensimmäisen pelin Alexander Khavanovin kanssa ja on toistaiseksi aika tyytyväinen
saamaansa peliaikaan. Koivisto tietää Bluesin
pitävän kahdeksaa pakkia mukana - Edmontonissakin kaksi puolustajaa
katseli peliä puku päällä - ja ymmärtää kilpailutilanteen.
Koivisto saa pelata ylivoimaa siniviivalla sillä periaatteella,
että hän on seuraavana vuorossa aina kun joko Al MacInnis tai
Doug Weight tulevat vaihtoon - todella hyvä tilanne tulokkaalle.
Koiviston NHL-ura alkoi iloisesti - voittomaali heti ensimmäisessä
pelissä jatkoajalla Carolinaa vastaan lokakuun 15.
Tetsuhiko, Jussi, Jere, Niko & Sami
Mighty Ducks of Anaheim pelasi Edmontonissa lauantaina -
Paul Tetsuhiko Kariya ei pelannut jostain syystä yhtä paljoa
kuin yleensä enkä tiedä miksi.
Anaheimin viime kesän free agent-ostoksen Adam Oatesin käsi murtui
viime torstain LA Kings-ottelussa oudolla tavalla. Oates ei
ole edes ihan varma miten käsi murtui - ehkä joku löi siihen
mailalla - vaihtoon luisteltuaan Oates otti hanskan pois ja käsi
oli vinossa, kahdesta paikasta murtunut.
Huono juttu Ducksille, joka oli juuri ennen tätä pelannut kolme ottelua
häviämättä.
Jussi Markkanen on päässyt pelaamaan viime viikon aikana -
hän otti voiton Anaheimia vastaan tultuaan peliin ensimmäisen erän
puolivälissä tilanteessa 3-1 Tommy Salon päästettyä kolme maalia
ensimmäisistä 6:sta laukauksesta. Jussi piti nollan ja Oilers
onnistui kolmella viimeisen erän maalilla voittamaan pelin.
Markkanen teki St.Louis-ottelussa 22 torjuntaa ja pelasi myös
Dallasia vastaan, häviten vasta jatkoajalla Mike Modanon
ampuessa hirmulaukauksen suoraan Daryl Sydorin antamasta
kovasta poikittäissyötöstä.
Seuraavaksi Edmontoniin saapuu perjantaina NHL:n eniten jäähypenkkiä -
lähes 30 minuuttia per ottelu - käyttänyt Buffalo Sabres.
Sen jälkeen Oilers lähtee kuuden ottelun idän kiertueelle:
marraskuun alun traditio samalla kun Edmontonin hallin valtaavat
Kanadan rodeomestaruuskisat; skoobarit tulevat hallin
Wranglereissaan ja buutseissaan härkineen ja hevosineen.
Jere Lehtinen on yksi NHL-kiekon tähdista pelikavereittensa,
valmentajiensa ja varmasti kaikkien vastustajiensa mielestä, joskaan ei
ehkä suuren yleisön silmissä.
Lehtinen pelasi Länsi-Kanadan kiertueella tuttuun tapaan erittäin
hyvin.
Lehtisen ketju, jossa kavereina pelaavat Rob DiMaio ja Niko
Kapanen on tehnyt paljon pisteitä viimeisissä peleissä.
Ensin Calgaryssä torstaina Lehtinen teki tasoittavan maalin ja
pelasti joukkueelleen pisteen. Kapanen otti kaksi syöttöpistettä.
Vancouverissa ketju oli pääosissa Lehtisen tehdessä ensimmäisen
maalin - Lehtinen ei ehkä koskaan ole pelannut NHL:ssä huonoa ottelua.
Viime viikolla Lehtinen oli joukkueensa ykkönen maaleissa ja koko
NHL:n kolmannella tilalla maalipörssissä. Mutta erikoisuus
Lehtisen pelissä on, että kaikki hänen maalinsa ovat tulleet
joukkueitten ollessa tasalukuisina. Useimmat NHL:n maalitykit
tekevät maalinsa erikoistilanteista. Lehtinen on Dallasin paras
alivoimapelaaja, eikä edes pelaa ykkösylivoimassa.
Häntä peluutetaan silloin tällöin myös Guerinin ja Modanon kanssa
- näin ainakin Edmontonissa.
Plus-miinustilastossakin hän oli liigan kolmantena plus-kahdeksalla.
Entinen ketjukaveri ja yksi suurimmista Lehtinen-faneista, Brett
Hull sanoi, että persoonallisuudet kuten Hull itse tai näyttävät
pelaajat kuten Mike Modano saavat kaiken huomion osakseen,
mutta jääkiekkoa voidaan pelata monella eri tavoilla - Lehtinen
sattuu olemaan pelaaja, joka tekee kaiken hyvin jäällä, mutta
ei pidä itsestään mitään ääntä.
Niko Kapanen tuntuu löytäneen hyvän pelipaikan kokeneesta Dallas
Starsin kokoonpanosta. Kun sentteri Jason Arnott palaa takaisin
Kapasen tilanne tullee muuttumaan, mutta Parolan mies on käyttänyt
tilanteen todella hyvin päästessään pelaamaan.
Sami Helenius oli Edmontonissa mukana harjoitellen pitkään
päiväharjoituksissa valmentajien antaessa lisäharjoituksia
Heleniukselle ja Aaron Downeylle - pelaajille, jotka joutuivat
seuraamaan pelin sivusta.
Helenius on pelannut jo aika kauan kovassa roolissaan NHL:ssä,
ensin Calgaryn, sitten Tampan, Coloradon ja lopulta Dallasin
organisaatioissa. Juuri nyt Helenius on hankalassa tilanteessa
siksi, ettei uusi valmentaja Dave Tippett kierrätä puolustajiaan
samalla tavalla kuin Kenny Hitchcock teki.
Helenius on saanut katsoa kauden kahdeksan ensimmäistä peliä
pressboxista. Kun viime viikolla valmennusjohdolta tuli tiedustelu,
haluaisiko Jokelan roikale mennä Utahiin AHL:än pelaamaan pari
ottelua pelituntuman saamiseksi, Helenius lähti mielellään.
Toivottavasti Dallas löytää peliaikaa Sami Heleniukselle - hän
on jo 28-vuotias ja olisi voinut jäädä kotiin pelaamaan Jokereitten
paidassa täksi kaudeksi.
Superstar in the Making..
Minnesotan 20-vuotias Marian Gaborik valittiin viikon NHL-pelaajaksi
viime viikolla - hän teki kolme maalia ja viisi syöttöä pelaamissaan
neljässä ottelussa. Gaborik nousi pistepörssin kärkitiloille etenkin
tuhottuaan Phoenixin lähes yksinään tehden peräti kuusi pistettä
lauantaina. Edellisen kerran kun noin nuori pelaaja pelasi
kuuden pisteen pelin NHL:ssä asialla oli Quebecin Owen Nolan
1992.
Marian Gaborik on nuoresta iästään huolimatta tehnyt joukkueessaan eniten
pisteitä jo kahden kauden aikana - ainoat teini-ikäiset pelaajat,
jotka ovat johtaneet joukkueittensa pistepörssiä kaksi kautta peräkkäin
ennen 20-syntymäpäiväänsä olivat Wayne Gretzky ja Dale Hawerchuk.
Gaborik on yksi tulevaisuuden suurista nimistä NHL:ssä - ja koska
hän pelaa Jacques Lemairen joukkueessa, hänestä tulee - pakostakin -
vielä tunnollinen pelaaja oman alueen puolustustilanteissakin -
ei pelkästään pistekone.
Minnesota Wildin trap-puolustukseen perustuva pelityyli ei ole
kaikkien mieleen - pakko myöntää, että mieluummin itse katsoisin
vaikka taide-elokuvia kuin yhtään Minnesotan peliä enempää.
Minnesotan vieraillessa Edmontonissa katsomossa istuvilla kolmella
katsojalla oli seuraavat plakaatit käsissään:
Ensimmäisellä kaverilla:
"I LOVE THE TRAP"
Ensimmäisen vierellä istuvalla kaverilla:
"THE TRAP WORKS"
Ja näitten vierellä vielä naiskatsoja - ilmeisesti jomman kumman
vaimo/tyttöystävä:
"I DON’T KNOW THESE GUYS"
Minnesota on ollut yksi kauden komeetoista ehdottomasti. Valmentaja
Jacques Lemaire on fiksu sanoessaan että joukkue on liian nuori
stressatakseen pelien voittamisesta tai häviämisestä. Tiistaina
Wild otti jälleen Coloradon päänahan Denverissä.
Maalivahti Manny Fernandez on nousemassa NHL:n eliittiin.
Manny maksoi oppirahansa Dallasissa Eddie Belfourin kakkosena
aikoinaan ja oli lähinnä tunnettu loistavasta sivuttaisliikkuvuudestaan
ja maalivahdille tyypillisestä erikoisesta luonteestaan.
Antti Laaksoselle Wild on sopivin NHL-joukkue, mitä voi kuvitella.
Antti on monipuolinen pelaaja, joka pystyy pelaamaan puolustuksellisessa
roolissa ketä vastaan tahansa hyvin ja joka vielä tekee maaleja päälle.
The Bolts
Vuosi sitten näihin aikoihin ihmettelimme Calgary Flamesin erinomaista
peliä ja odotimme, että jossain vaiheessa joukkue putoaa takaisin
omalle tasolleen - kuten sitten tekikin.
Nyt Tampa Bay Lightning on tekemässä samaa. NHL:n pisimpään
häviämättä tällä kaudella pelannut joukkue. Erinomainen maalivahti
Nikolai Khabibulin maalissa ja joitakin todella hyviä hyökkäyspään
pelaajia ovat Tampan yllätyksellisen alkukauden takana.
Tampan hyökkäys pelaa hyvällä itseluottamuksella - joukkue on
tehnyt puolet maaleistaan ollessaan tappiotilanteessa tai tasoissa.
Tampa on tehnyt enemmän maaleja per ottelu kuin mikään muu
NHL-joukkue, vähän yli neljä.
Pienikokoinen ja nopea tekniikkataituri Martin St.Louis on ollut
yllätysnimi NHL:n top-10 pistepörssissä, viime viikolla 3+3
neljässä pelissä.
Puolustajien pistepörssin kärjessä on näkynyt myös yllätysnimi,
Tampan Dan Boyle, vähän tutumpien nimien, Nicklas Lidströmin,
Sergei Zubovin ja Tom Potin kanssa.
Viime talvena treiditakarajan aikaan tietyt Edmontonin median
kirjoittelijat ja näitten yllyttämänä lopulta yleisö buuasivat
lupaavan puolustajan Tom Potin ulos kaupungista.
Yleisö buuasi Potille aina tämän kuljettaessa kiekkoa eikä lopulta
GM Kevin Lowella ollut muuta keinoa tilanteen parantamiseen
kuin myydä Poti New York Rangersiin. Kaupassa Oilers sai
laituri Mike Yorkin.
Viimeksi tilastoja katsoessani Oilersin ykkösylivoimassa peräti
siniviivalla pelaava - en tiedä miksi, joku enemmän jääkiekkoa
ymmärtävä voisi selvittää miksi (ja internet-palautteesta päätellen
kaikki tietävät enemmän NHL-jääkiekosta kuin allekirjoittanut!)
- York oli tehnyt vähemmän pisteitä kuin Poti puolustajan paikalta.
Roolipelaajat, kuten vaikka Sami Helenius, joutuvat istumaan
pelejä syrjässä jatkuvasti, mutta kun tähtipelaajan palkkaluokassa
oleva pelaaja joutuu pressboxiin peliä katsomaan - jotain on
pielessä.
Chicago Blackhawksin roikaleenkokoinen pakki Bobo Mironov pelasi
huonon pelin Calgary Flamesia vastaan viime viikolla - katsoen
vierestä Martin Gelinasin ja Jaroma Iginlan ampuessa sisään
reboundeja.
Valmentaja Brian Sutter antoi $3.3 miljoonan sopimuksella pelaavalle
tähtipuolustajalleen viestin seuraavassa pelissä antaen tämän katsoa
pelin pressboxista. Hawks saattaa yrittää treidata Bobon.
Joulukuun 6. Long Islandilla vierailee Darcy Tucker ja Toronto
Maple Leafs. Mielenkiintoisesti, samasta ottelusta näyttää
tulevan Michael Pecan ensimmäinen ottelu tällä kaudella.
No Time to Hate..
Viime viikon lauantaina Calgaryssä Dallasin Billy Guerin kolhi
Flamesin pienempikokoista Marc Savardia ja pian tämän jälkeen
Jaroma Iginla aloitti tappelun Guerinin kanssa kaveriaan
puolustaakseen.
Viime kauden kaksi NHL:n parasta maalintekijää samassa tappelussa -
13 miljoonan dollarin tappelu - ei välttämättä mitä omistajat
haluavat nähdä.
Pelin jälkeen Guerin kehui Iginlaa hyväksi joukkuekaveriksi, koska
tämä puuttui tilanteeseen.
Iginla missasi seuraavan aamun harjoitukset satutettuaan sormensa
tappelussa - Guerin taas tuli entiseen kotikaupunkiinsa Edmontoniin
buuattavaksi toinen silmä mustana.
Viimeksi kun Iginla joutui tappeluun Dallasia vastaan 2001 Brenden
Morrowin kanssa - samasta syystä, Morrow kolhi Savardia - Iginla
rikkoi kätensä ja missasi loppukauden..
Tästä tappelusta puhuttiin paljon, mutta muuten tappeluja ei
tällä kaudella ole nähty yhtä paljoa kuin aikaisemmin.
Uudet sääntötulkinnat ovat omalta osaltaan vaikuttaneet ovelasti
tappelujen vähenemiseen: ensinnäkin "hurry-up"-vaihtojen takia
pelaajille ei jää aikaa vihata toisiaan vihellysten välillä - on
mentävä vaihtoon nopeasti.
Toisaalta keskialueen estämisen poistaminen on vaikuttanut myös -
toista ei saa koskea keskialueella, koska siitä voi saada jäähyn.
60 prosenttia NHL-peleistä on tällä kaudella pelattu ilman tappeluja.
Muita sekalaisia juttuja
Evgeni Nabokov on palannut San Jose Sharksin pelaajapenkille
luukkumieheksi - hyvä veto sikariportaalta antaa miehen harjoitella
itsensä ensin pelikuntoon - samalla kun Miikka Kiprusoff otti
viime viikon aikana pari voittoa; Nashville- ja Columbus-peleistä.
Atlantan GM Don Waddell sanoo edelleen, että valmentaja Curt
Fraserin työpaikka on vakaa. Jos Waddell kuitenkin päättää
vaihtaa valmentajaa, kokenut NHL-valmentaja saanee mahdollisuuden
ja Ron Wilsonin nimi tulee ensimmäisenä mieleen.
Wilson saa edelleen $800.000 kaudessa siitä, ettei valmenna
Capsia. Valmentajat saavat yleensä sopimusrahansa saadessaan
kenkää kesken sopimuksen.
Waddell neuvottelee Boston Bruinsin kanssa vieläkin pelaamatta
olevan Kyle McLarenin hankkimisesta.
New Yorkin fanit - eivät tunnettuja ystävällisyydestään, edes
omille - ovat jo aloittaneet uuden valmentaja Brian Trottierin
serenoimisen huudoilla kuten "Refund, Refund" ja "Trottier
Stinks", kuten LA Kings tappiossa perjantaina.
Pavel Bure on ollut ainoa pelaaja, joka on aloittanut kauden
edes tyydyttävästi. Viikonloppuna Rangers sai pari voittoa
ja saattaa olla nousussa. Joukkue pystyy tekemään maaleja,
mutta puolustus on ollut sekaisin.
Rangersin alkukauden ohjelma oli vielä erityisen helppo, eikä
joukkue käyttänyt tilaisuutta hyväkseen.
Glen Sather sanoi viikonloppuna olevansa valmis jopa lähettämään
tähtipelaajia farmijoukkueeseen AHL:n Hartfordiin jos nämä eivät
ala pelaamaan - esimerkiksi viisi suurta nimeä, nimiä
mainitsematta - Sather ei joudu edes pelkäämään muitten seurojen
nappaavan näitä waivereistä, koska kenelläkään muulla ei ole
heihin varaa.
New Jersey Devilsin jämerä puolustaja Ken Daneyko rikkoi viime
viikolla erikoisen maalittoman putkensa. Daneyko pelasi 255
peliä peräkkäin ilman maalia, mutta sai ammuttua lämärin Martin
Bironin ohi perjantaina. Daneyko nappasi kiekon muistoksi
pojalleen - se saattoi olla vanhan 18-NHL kauden soturin viimeinen
maali. 255 peliä ilman maalia on NHL:n historian "ennätys".
Devils on palannut vanhaan puolustusvoittoiseen peliinsä nyt
Pat Burnsin alaisuudessa, paljon yhden maalin voittoja peleistä
ja erinomaista peliä Martin Brodeurilta.
Sergei Fedorov sanoi, että Scott Bowmanin ja Dave Lewiksen
valmennustyylissä on ainakin se ero, että Lewis haluaa oppia
tuntemaan pelaajansa läheisesti ja henkilökohtaisesti ja hän
haluaa samalla selittää asiat ja pitää huolta siitä, että pelaaja
ymmärtää.
Bowmanilla taas oli tapana sanoa sanottavansa ja antaa pelaajan
itsensä vetää siitä omat johtopäätökset.
Fedorov on pelannut koko NHL-uransa 13 kautta Detroitin paidassa -
hän on neljäntenä kaikkien aikojen Red Wings pistepörssissä 878:lla
pisteellään - edellä Gordie Howe 1809 pts, Steve Yzerman 1662 pts ja
Alex Delvecchio 1281 pts.
Lewis on pelauttanut Fedorovia, Shanahania ja Hullia samassa ketjussa -
teko, jota Scotty ei olisi ehkä koskaan tehnyt. Ketju oli
Pittsburghiä vastaan +8 perjantaina Fedorovin tehdessä ns. aidon
hattutempun, kolme maalia peräkkäin, aika harvinainen teko.
Montrealin maalivahtiongelma on vähän erilainen kuin St.Louisilla.
Veteraani Jeff Hackett on pelannut Jose Theodoren kauden alettua
takkuisasti. Ennen kauden alkua Hackett oli aivan varma, että
hän tulee saamaan siirron johonkin toiseen seuraan hyvinkin pian.
Hackett on erittäin urheilullinen maalivahti, hän tekee hyviä
torjuntoja aina hyvissä ajoin pitääkseen joukkueensa pelissä ja
antaakseen heille itseluottamusta; hän ei koskaan luovuta -
maalivahti, jonka edessä kenttäpelaajat haluavat pelata.
On muistettava, että Jose Theodore on vielä hyvin nuori maalivahti.
Vaikka hänellä on monen miljoonan dollarin sopimus taskussaan,
silti hän joutuu kypsymään maalivahtina kuten kaikki muutkin.
Juuri nyt hänen on selviydyttävä henkisesti alamäestä, neljä maalia
14 laukauksesta ei ole viiden miljoonan taalan miehen peliä.
Toisaalta Montrealin kenttäpelaajien on pelattava paremmin
maalivahtinsa edessä, oli siellä kuka tahansa.
Koko Montrealin maalivahtikeskustelu ei olisi edes näin suuri
puheenaihe, ellei nykypäivän NHL-pelaajien otsissa olisi
järjettömiä hintalappuja liian monine nollineen.
Jos kukaan ei välittäisi Theodoren suuresta sopimuksesta -
kyseessä olisi vain normaali nuoren urheilijan kasvuvaihe -
kokeneemman urheilijan tukiessa.
Saku Koivun kuuden ottelun pisteputki katkesi tiistaina kotona
Anaheimia vastaan.
Lauantaina Vancouverissa juhlittiin Trevor Lindeniä 1000:n NHL-
ottelun kunniaksi. Linden pelasi oikeastaan tuhannen pelinsä jo
viime maaliskuun lopulla, muttei epäitsekkäänä miehenä silloin
tahtonut pitää juhlia sotkemaan joukkueen todella hyvää kevätputkea.
Linden ei ehkä enää ole yhtä hyvä pelaaja kuin hän ennen oli -
esimerkiksi 1994 playoffseissa - mutta hän on edelleen Vancouverille
tärkeä veteraanipelaaja, hyvä esimerkki nuoremmilleen.
Mario Lemieux ja Jaromir Jagr pelasivat lauantaina ensimmäistä
kertaa kautta aikojen vastakkain NHL-ottelussa Pittsburghissä.
Lemieux näytti firman omistajana työntekijöilleen esimerkkiä
ottamalla ensimmäisessä erässä 25 tikkiä huuleensa ja palaamalla
silti jäälle tekemään voittomaalin. Uskomaton alku Mariolta..
LA Kings menetti Jason Allisonin pitkäksi aikaa tiistaina pelissä
Atlantaa Andy Suttonin taklattua tätä polvitaklauksella - en usko,
että tarkoituksella, silti pelaaja on polvistaan vastuussa.
Kingsin power play kärsi jo muutenkin Ziggy Palffyn ollessa sivussa.
Sutton sai kahden minuutin jäähyn ja heti jäähyltä palatessaan
hän sai tapella Ian Laperrierin kanssa. Vastustajan
vahingoittaminen kuuluu lännen lain piiriin NHL:ssä.
Theoren Fleury missasi Hawksin joukkuekuvan maanantaina, mutta
seuran PR-mies istui hänen paikallaan kuvassa. Theon pää tullaan
liittämään kuvaan myöhemmin. Fleury luisteli sunnuntaina ensimmäisen
kerran sitten lokakuun 8:nen, jolloin hän sai pelikieltonsa.
Toivottavasti tämän lukijat saava nähdä Teemu Selänteen pelejä
tällä kaudella - Teemu tekee maaleja ja pelaa tunnollista
puolustuspeliä, Sharks tulee vielä.
NY Islanders on ilmoittanut, ettei Rick DiPietroa nosteta farmista -
luottamuslause NHL:n huonoimman torjuntaprosentin ja päästetyt
maalit tilaston Jose Theodoren kanssa omistavalle Chris Osgoodille.
Jason Spezza aloitti NHL-uransa Bostonissa lauantai-iltana samassa
ketjussa Marian Hossan ja Peter Schaeferin kanssa - pelasi hyvin -
ja on tekemässä Ottawan sikariportaalle takaisin farmiin lähettämisen
vaikeaksi hyvällä pelillään - maali Philadelphiaa vastaan. Spezza
sai mahdollisuutensa Radek Bonkin loukkaannuttua.
Kanada ei saa parhaita kotikisoihin
Kanadan Itärannikolla Halifaxissa pidetään maailman paras kansainvälinen
jääkiekkoturnaus jälleen vuodenvaihteessa, alle 20-vuotiaitten
eli junnujen MM-kisat.
Kanada joutuu useimmiten antamaan muille tasoitusta jonkin
verran, koska yleensä muutama alle 20-vuotias kanadalainen
pelaa jo NHL:ssä. Tänä vuonna jo nyt lokakuun lopussa näyttää
siltä, että peräti kahdeksan parasta kanadalaisjunnua joutuu
jättämään Halifaxin reissun väliin.
Näitten pelaajien, viiden hyökkääjän, kolmen puolustajan ja
yhden maalivahdin osallistumismahdollisuudet tulevat ratkaisemaan
sen, onko Kanadalla mahdollisuuksia kultamitaliin omissa kisoissaan.
Jason Spezza - pelaa hän sitten NHL:ssä Ottawassa tai AHL:ssä
Binghhamptonissa - on pelannut jo kolmet junnujen MM-kisat ja
keskittyy nyt ammattilaisuraansa, joten hänen poisjäämisensä
kisoista on varmaa.
Sama koskee myös puolustaja Jay Bouwmeesteriä, joka on myös
pelannut jo kolmet junnukisat - hän oli Kanadan kaikkien aikojen
nuorin alle 20-vuotiaitten kisojen pelaaja neljä vuotta sitten
vasta 15-vuotiaana - nuorempi kuin Mario Lemieux tai Wayne Gretzky
olivat uransa samassa vaiheessa.
Bouwmeester saa niin paljon peliaikaa Florida Panthersissä NHL:ssä,
ettei hänkään tule enää osallistumaan neljänsiin kisoihinsa.
Columbus Blue Jacketsin Risk Nash - viime kesän draftin ykkösvaraus -
on pelannut niin paljon ja niin hyvin Columbuksessa, että hänenkin
kisaedustuksensa on epätodennäköistä.
Floridan Stephen Weissin osallistuminen kisoihin riippuu siitä,
onko hän joulukuussa vakiopelaaja NHL:ssä vai ei.
Päätös tehdään viime hetkillä.
Toronto Maple Leafsin puolustaja Carlo Colaiacovon ja Nashville
Predatorsin hyökkääjä Scottie Upshallin osallistusmahdollisuudet
selviävät noin viikon sisällä kun nämä NHL-seurat voivat päättää
pitävätkö he junnunsa NHL:ssa vai lähettävätkö takaisin
juniorisarjoihin ennenkuin 10 ottelua on pelattu.
Minnesota Wild peluuttaa pienikokoista sentteri Pierre-Marc Bouchardia
noin joka toisessa ottelussa - Bouchardin kisaosallistuminen voi
olla hyvinkin mahdollinen.
Viime vuonna Minnesota päästi puolustaja Nick Shultzin kisoihin
samalla tavatavalla.
Washington Capitalsin GM George McPhee ajattelee junnukisoista
pitemmällä tähtäimellä; hän pitää kisoja yhtenä tärkeimmistä
kehitystilaisuuksista nuorille pelaajille ja on jo ilmoittanut
puolustaja Steve Emingerin olevan vapaa osallistumaan kisoihin
NHL-pelitilanteesta huolimatta.
NY Rangersin GM Glen Sather ei päästänyt Dan Blackburnia
junnukisoihin viime vuonna, mutta on nyt ilmoittilmoittanut, että
tänä vuonna Blackburn saatetaan päästää mukaan - päätös tehdään
kuitenkin viimeisellä hetkellä.
Voidaan olla montaa mieltä siitä, olisiko pelaajan kehityksen kannalta
pitkällä tähtäimellä kaikille näille junnuille parasta pelata
vielä tässä vaiheessa junnukiekkoa aikamiesten NHL:n sijasta.
Mutta alle 20-vuotiaitten MM-turnaus on ehdottomasti maailman
paras kehittymispaikka tämän ikäisille pelureille. Olisi hyvä
jos kaikilla NHL-toimitusjohtajilla olisi McPheen tavoin kykyä
ajatella asioita pitkällä tähtäimellä.
Lähde viimeiselle jaksolle Bob McKenzien kommentit TSN-kanavalta
