Patrick Roy bids adieu
Keskiviikon suurin uutinen NHL-maailmassa oli ehdottomasti legendaarisen maalivahdin Patrick
Royn Denverissä, Coloradossa pitämä koko Pohjois-Amerikkaan suorana välitetty mediatilaisuus,
jossa Roy odotetusti ilmoitti lopettavansa 18-vuotta kestäneen NHL-uransa tähän.
Ilmoitus ei sinänsä tullut yllätyksenä kenellekään - sitä oltiin jo odotettu viikkojen ellei kuukausien
ajan. Ajoitus ehkä yllätti monia - Patrick Roy oli jo tehnyt vakaan päätöksensä aiemmin ja ilmoittanut
siitä Colorado Avalanchelle, mutta ilmoituksen tekoa aikaistettiin, koska tietoja oli alkanut jo
muutenkin valua julkisuuteen - Royn perhe halusi tämän tekevän ilmoituksen pois jaloista, jotta
normaalielämään taas voitaisiin palata mahdollisimman pian. Vaikka Stanley Cupin finaaleilta
vietiinkin valokeila päiväksi - Royn lopettamistilaisuus oli varmaankin lopulta suuri helpotus
varsinkin tämän perheelle ja miehelle itselleen.
Samalla NHL menetti yhden suurista hahmoistaan. On harvinaista, että NHL-kiekkoilija lasketaan
yhdeksi kaikkien aikojen legendoista tämä vielä pelatessa - yleensä tuollaiset arviot annetaan
vasta peliuran jälkeen - mutta Patrick Roy oli yksi tällaisista pelaajista.
Lisäksi on harvinaisempaa, että pelejä dominoinut suuri hahmo on maalivahti. Jos Wayne Gretzky
oli koko pelaajauransa ajan kaiken oikein tehnyt urheilijasankari, aina sanoen oikeat sanat ja toimien
juuri niinkuin ihanteellisesti pitäisi - kenenkään oikeastaan koskaan saamatta tietää mitä Wayne
oikeasti ajattelee - Patrick Roy oli pelaajana inhimillinen ulospäin suuntautunut persoonallisuus,
jonka tunteet näkyivät aina. Hän sanoi aina mitä ajatteli ja tarkoitti sen minkä sanoi. Hän ei kaihtanut
riitaisia tilanteita, häntä pidettiin itsepäisenä ja ylimielisenäkin - mutta hänellä oli aina kova halu
kilpailla ja hänen asenteensa oli aina voittajan asenne. Roy oli joka päivä kilpailunhaluinen omien
joukkuekavereittensa kanssa, vastustajista puhumattakaan. Hän oli suuri dominoiva persoona, joka
ei koskaan antanut periksi; tulenpalava voittamisen halu ja todella kova itseluottamus näkyi aina
Royn silmissä.
Maalivahdeille tyypilliset taikauskoisuudet olivat hyvin näkyviä osia myös Patrick Royn pelissä -
hän hyppi aina punaviivan ja siniviivojen yli jäältä tullessaan, hän kirjoitti lastensa nimet mailoihinsa,
hän pyöritti tasan 60 kierrosta eristysnauhaa mailansa nuppiin joka kerta jne. Royta kaikki nämä
rutiinit ja rituaalit auttoivat keskittymään, ne auttoivat häntä olemaan valmiina pelaamaan.
Koska Royn lopettamistilaisuus - ironisesti samassa ravintolassa pidetty kuin Raymond Bourquen
pari vuotta sitten - tapahtui niin nopeasti, paikalle ei ehtinyt kuin kourallinen Patrickin joukkuekavereita
Avalanchesta: Joe Sakic, Montrealista samalla koneella 1995 Denveriin Patrickin kanssa tullut Mike
Keane sekä Brad Larsen.
Royn ura ei päättynyt ihanteellisesti mestaruuteen kuten Bourquen vaan kiusalliseen tappioon
pelisarjassa Minnesota Wildia vastaan jota Colorado jo ehti johtamaan otteluvoitoin 3-1.
Tätä edellisellä kaudella Royn tekemä ilmoitus Salt Lake Cityn olympialaisten väliin
jättämisestä yllätti monet ja sai miettimään sitä, että ehkä hän on menettämässä suurimman
halunsa vastata koviin haasteisiin - normaalitapauksessa olisi luullut Royn olleen ensimmäisenä
yrittämässä voittaa himoittua kultamitalia.
On selvää, että Patrick Royn paita #33 tullaan heti ensi kauden alussa nostamaan Pepsi Centerin
kattoon Ray Bourquen #77:n viereen. Montreal Canadiens ilmoitti keskiviikkona ajattelevansa asiaa -
mutta Habsin traditio paitajäädytysten suhteen on erilainen - Larry Robinsoninkaan paitaa ei vielä
ole jäädytetty.
Aloittaessaan NHL-uransa Montrealissa 1985 Patrick Roy ei vielä osannut puhua ollenkaan englantia -
kahden vuoden sisällä hän oppi ja käsitteli mediaa taitavasti koko uransa ajan. Montrealin ja
Toronton kaupungeissa pelaajiin kohdistuva paine median ja fanien taholta on omaa luokkaansa.
"La decision aujourd´hui, pour annoncer officiellement ma decision.."
"Minulla oli todella hauskaa - kaikki on ollut uskomatonta", sanoi Roy puheessaan, jonka hän
piti ensin englanniksi ja sitten vielä kotiprovinssinsa Quebecin faneja varten ranskaksi.
"Minulla on ollut todellinen onni elää unelmani ja pitää hauskaa kahdeksantoista vuoden ajan.
Olen saanut ansaita elantoni pelaamalla peliä jota rakastan."
"Tulen muistamaan hyvät päivät ja säilytän hienot hetket muistoissani. Lähden tuntien, että olen
tehnyt kaiken minkä voin ollakseni paras. Intohimoni ja kunnioitukseni jääkiekkoa kohtaan ohjasi
minut läpi peliurani. Olen pelannut kahdessa ammattilaisurheilun parhaimmassa organisaatiossa.
Yhdessä, joka omistaa mahtavan historian ja ja toisessa, joka on onnistunut vakiinnuttamaan
voittamisen tradition hyvin lyhyessä ajassa. Minulla oli - ja on edelleen - erinomaisia kannattajia
molemmissa kaupungeissa."
"Päätin jo ennen kauden 2002-03 alkua, että tästä kaudesta tulee viimeiseni. Astun syrjään
ilman mitään katumisen aihetta."
Roy kiitti puheessaan vaimoaan ja kolmea lastaan inspiraatiosta kaikkien pelivuosiensa aikana.
Patrick Roy vaikutti hyvin tyytyväiseltä ja helpottuneelta lopettamispäivänään - mitään kyyneliä
ei nähty.
Royn jälkeen puheen pitänyt Colorado Avalanchen presidentti ja GM Pierre Lacroix sitävastoin
ei pystynyt pitämään tunteitaan sisällään. Jo 17-vuotiaan Royn ensimmäisenä agenttina
toiminut Lacroix sanoi muistavansa joulukuun kuudennen vuodelta 1995 kuin eilispäivän.
Tuona päivänä Lacroix onnistui tekemään Montreal Canadiensin kanssa pelaajakaupan, jolla
Patrick Roy saatiin Coloradoon.
"Ajaessani kotiin kolmen aikaan aamulla treidipäivänä muistan ajatelleeni, että tiesin Patrick
Royn olleen maalivahdin, joka pystyisi toimimaan nuoren seuramme viimeisenä lukkona ja joka
pystyisi nostamaan meidät seuraavalle tasolle. Odotin, että hänellä tulisi olemaan suuri vaikutus
ja hänellä todella oli. Keväällä 1996 voitimme ensimmäisen Stanley Cupimme."
Neljää päivää aikaisemmin Patrick Roy oli Montrealissa kärsinyt uransa pahimman nöyryytyksen -
kotiottelussa Montrealin Forumilla valmentaja Mario Tremblay ei vetänyt Patrickia pois maalilta,
vaikka tämän peli oli täysin sekaisin vierailija Detroit Red Wingsin latoessa yhdeksän maalia
tämän selän taakse.
Heti jäältä päästyään Roy marssi pelaajapenkin takana katsomossa istuneen Canadiensin
presidentin Ronald Coreyn luo ja ilmoitti tälle lopettavansa pelaamisen Habitantsissa siihen
paikkaan. Ranskankieliseltä kanadalaiselta hirvittävää henkistä kanttia vaatinut teko.
Patrick Royn siirtyessä Coloradoon saatiin kuulla jo ensimmäisiä epäilyjä siitä, että hänen
parhaat pelivuotensa olisivat jo ohi - mutta Roy hiljensi kriitikot vakuuttavalla tavalla tulemalla
ensimmäiseksi NHL-vahdiksi, joka on onnistunut voittamaan yli 200 ottelua kahden eri seuran
paidassa.
Jälkikäteen muistellen muutto Coloradoon oli todella suuri haaste Patrick Roylle ja tämän
lähes pelkästään ranskaa puhuneelle perheelle. Nyt hän lopettaessaan sanoi muuton olleen
paras asia mitä hänelle on koskaan tapahtunut.
"I´m gonna leave with my memories..and I think I have a lot of good ones"
"Kun aloitin urani, ensimmäinen tavoitteeni oli selviytyä. Sen jälkeen tavoitteeni oli pelata tasaisesti
huipputasolla koko urani läpi ja se on jotain, mistä olen ylpeä."
Patrick Roy oli innovaattori, joka pystyi muuttamaan tyyliään uransa aikana pystyen muuttumaan
lajin mukana. Roy aloitti laihana maalivahtina, joka pysyi maalillaan - kun maalivahtien päälle alettiin
ajamaan Roy alkoi tulla maaliltaan ulos enemmän haastamaan ja käsittelemään kiekkoa. Roy ei
koskaan olisi pystynyt pelaamaan huipulla niin kauan ellei hän olisi pystynyt aina sopeutumaan
muuttuvan NHL-pelin vaatimuksiin.
Hän on hyvin iloinen siitä, että hänen esikuvansa innoittamana niin moni quebecilainen maalivahti
on tullut esiin NHL:ssä - aivan kuten hän aikaisemmin halusi pelata kuten omat esikuvansa Rogie
Vachon ja Daniel Bouchard. 13 30:stä NHL:n ykkösmaalivahdista on quebeciläisiä maalivahteja -
suurin osa heistä pitää esikuvanaan juuri Patrick Royta.
Patrick Roylle oli hyvin tärkeää lopettaa omilla ehdoillaan ja sen hän teki huipulla - hän voitti vielä 35
ottelua viimeisellä kaudellaan. Hän sanoi lopettamistilaisuudessaan ettei loukkaantumisilla ja paljon
puhutulla lonkkien reumalla ollut mitään tekemistä lopettamisen kanssa.
Roy mainitsi neljän Stanley Cupin voittamisen yhtenä huippumuistonaan uransa ajalta, mutta
muuten hän sanoi hyviä muistoja olevan paljon.
"Haluan tulla muistetuksi pelaajana, joka pelasi suurella intohimolla jääkiekkoa kohtaan ja pelaajana,
joka pelasi vuosi toisensa jälkeen vaatien paljon itseltään; haluten pelata korkealla tasolla joka vuosi,"
oli Royn vastaus kysymykseen millaisena pelaajana hän haluaa tulla muistetuksi.
On selvää, että Patrick Roy tullaan kutsumaan Hockey Hall of Famen jäseneksi mahdollisimman pian -
ei olisi yllätys vaikka jo ensi syksynä. Kun Roylta kysyttiin meneekö hän HHOF:een Montrealin vai
Coloradon paidassa hän vastasi keskustelleensa asiasta Michel Goulet:n kanssa ja tämän sanoneen,
että HHOF:en ei mennä minkään joukkueen paidassa - Roy oli hyvin helpottunut ja onnellinen Michel
Goulet:n sanoista, koska sanojensa mukaan sekä Montrealilla että Coloradolla on molemmilla suuri
paikkansa hänen sydämessään.
Patrick Roysta paistoi läpi tyytyväisyys tämän lopettaessa. Monelle huippu-urheilijalle lopettamisen
päivä ottaa koville. Hän sanoi saavuttaneensa kaiken mihin uskoo pystyvänsä, ilman mitään katumisia -
hän lopettaa omilla ehdoillaan ja tunsi olonsa hyväksi sen vuoksi. Muut Royn ympärillä tilaisuudessa
olevat taistelivat kyyneliään vastaan kun taas Roy itse näytti valmiilta elämän uusiin haasteisiin. Roy
itse sanoi olleensa viimeisen pelin aamuna vähän tunteellinen tietäessään pelin jäävän viimeiseksi.
Vanha kilpailuhalu tuli lävitse vielä kerran kun Roylta kysyttiin ketä NHL-hyökkääjää hän pelkäsi eniten -
kenen hyökkääjän hän viimeiseksi haluaisi nähdä tulevan yksinläpiajoon itseään kohti.
"Minun täytyy sanoa, että kunnioitan paljon muita pelaajia - mutta minulla on aina ollut paljon uskoa
omiin kykyihini. Joten minun on vastattava ettei ole ketään pelaajaa, jota pelkäisin. Kuten näette,
yksi asia ei ole muuttunut."
Patrick Roy aikoo muuttaa takaisin Quebeciin perheensä kanssa ja toimia siellä omistamansa
A-juniorijoukkueen Quebec Rempartsin kanssa. Royn 14-vuotias maalivahtina pelaava poika muuttaa
Saskatchewaniin - ilmeisesti johonkin preerialla sijaitsevaan ranskankieliseen sisäoppilaitokseen, jossa
on kova jääkiekkojoukkue.
Hän sanoi lopettamistilaisuudessa ettei kadu tippaakaan päätöstään jäädä pois Salt Lake Cityn
olympialaisista.
Patrick Roy. Incroyable. No regrets. Enemmän pelejä ja voittoja kuin kenelläkään muulla
NHL-maalivahdilla koskaan. Roy sijoittuu hyvin korkealle kaikkien aikojen parhaitten NHL-vahtien
listalla Terry Sawchukin, Jacques Planten, Glenn Hallin, Dominik Hasekin ja muitten rinnalle, mutta
"money-maalivahtina", tärkeitten ratkaisupelien pelaajana ja voittajana hän oli kaikkien aikojen paras.
Roy itse tunsi jonkinlaista kohtalon tuomaa veljeyttä Terry Sawchukin legendan kanssa - ainoa
Sawchukin ennätyksistä, jota Roy ei koskaan pystynyt rikkomaan oli kaikista Sawchukin ennätyksistä
uskomattomimmin, 104 nollapeliä. Roy aloitti uransa maalirikkaalla 80-luvulla - hän sai kokoon
vain yhdeksän nollapeliä ensimmäisten neljän vuoden aikana yhteensä. Roy ei tietenkään koskaan
saanut tilaisuutta tavata nuorena kuollutta Terry Sawchukia, mutta on tavannut tämän pojan.
Patrick Roy pelasi suurella itseluottamuksella ja hän lopetti tyytyväisenä saavutuksiinsa.
Henkinen kantti oli ehkä Royn kaikista ominaisuuksista se, mikä oli eniten omaa luokkaansa.
Hän oli pelaaja, joka tiesi olevansa paras - eivätkä kaikki pitäneet hänestä sen vuoksi - mutta
hän pystyi pelaamaan sanojensa mukaisesti.
Hän oli suuri esikuva monelle nuorelle maalivahdille - ei vähiten juuri nyt Stanley Cupista
taisteleville kahdelle maalivahdille.
Kuka Royn seuraajaksi?
Patrick Royn lopettaminen muuttaa välittömästi dynamiikkaa NHL:n luoteisdivisioonassa;
Colorado Avalanchen on pelattava nyt täysin eri taktiikalla kuin aikaisemmin - nyt todella
saamme nähdä miten hyvä valmentaja Tony Granato on.
Avs GM Pierre Lacroix sanoi vielä Royn lopettamistilaisuudessa, että joukkue tulee antamaan
nuorelle kakkoselle David Aebischerille nyt mahdollisuuden ottaa paikka NHL:ssä. Avalanche on
erittäin luottavainen nuoren Phil Sauven suhteen. Mutta on vaikeaa uskoa, että kokenut korkean
budjetin seura antaisi näin tärkeän pelipaikan kokemattoman junnun käsiin - ennen pitkää voidaan
melkein uskoa Lacroixn kokeneena pelaajakauppavelhona tekevän suuren kaappauksen tuodakseen
kokeneen huippumaalivahdin Denveriin. Tämä on sentään sama mies, joka hankki Royn, Rob Blaken
ja Raymond Bourquen erilaisilla pelaajakaupoilla.
Olaf Kolzig Washingtonista saattaa olla kaupan, Nikolai Khabibulin Tampasta sopivan kaupan
tarjoutuessa; Jeff Hackett Bostonista tulee olemaan vapaa agentti heinäkuun 1. - kuten myös
Los Angelesin Felix Potvin. Martin Biron Buffalosta on rajoitettu vapaa agentti, mutta sopivan
tarjouksen tullessa tarjolla - maalivahtimarkkinat ovat muodostumassa suureksi puheenaiheeksi
jo nyt kesällä.
Khabibulinin suhteet Lightningin johdon kanssa ovat olleet vähemmän lämpimät New Jerseyssä
pelatun ratkaisevan playoffottelun jälkeen - John Grahame aloitti tuon ottelun pelaten todella hyvin,
ei Khabibulin.
Viimeisen maalin Patrick Royn taakse NHL:ssä teki Andrew Brunette.
Kuka teki kaikkien aikojen ensimmäisen NHL-maalin Patrick Royn selän taakse?
Vastaus kolumnin lopussa.
Putting all your Ducks in order..
The Walt Disney Co. sai NHL-joukkueen vuonna 1993 muutamien tekijöiden summana. Elokuussa
1988 Los Angelesiin Edmontonista treidatun Wayne Gretzkyn peli kasvatti kiinnostusta jääkiekkoa
kohtaan Yhdysvaltojen eteläosissa ja Anaheimin kaupungin rakenteilla ollut uusi huippuluokan
areena sai NHL:n uuden laajennushenkisen kommissionäärin Gary Bettmanin kiinnostumaan uuden
NHL-seuran perustamisesta Kalifornian osavaltioon.
Disney yhtiö tienasi vähän aikaisemmin noin 50 miljoonaa dollaria jääkiekkoaiheisella
lastenelokuvallaan nimeltä "The Mighty Ducks" ja Disneyn pääjohtaja Michael Eisner päätteli, että
NHL-seuran aloittaminen olisi looginen seuraava askel - etenkin kun uusi Arrowhead Pond oli jo
valmiina odottamassa vuokralaista.
NHL-seuran aloittamismaksu oli 50 miljoonaa dollaria liigalle - tästä puolet annettiin LA Kingsin
omistaja Bruce MacNallille oikeudesta aloittaa NHL-pelit Kingsin markkina-alueeksi laskettavalla
alueella.
Jack Ferreira oli Ducksin ensimmäinen GM ja Ron Wilson ensimmäinen valmentaja. Ensimmäisellä
varauksellaan laajennusdraftissä valittiin maalivahti Guy Hebert. Ensimmäisessä NHL draftissä
neljännellä varausvuorollaan Ducks hankki Mainen yliopiston joukkueessa ennätyksiä rikkoneen
Vancouverissa kasvaneen Paul Kariyan.
Mighty Ducks menestyi yllättävän hyvin heti ensimmäisellä kaudellaan voittaen 33 ottelua - ennätys
ensimmäisen vuoden joukkueelle. Troy Loney oli Ducksin ensimmäinen kapteeni. Nykyisin Ottawaa
edustava Shaun Van Allen oli ensimmäisen Ducks-joukkueen jäsen, kuten myös kovanaamat Todd
Ewen ja Stu Grimson sekä viimeksi Torontossa pelannut Garry Valk.
Kariya aloitti NHL:ssä Ducksin toisella kaudella ja rikkoi 50:n maalin rajan heti toisella kaudellaan.
Helmikuun seitsemäntenä, 1996 GM Jack Ferreira hankki Teemu Selänteen Winnipegistä
pelaajakaupassa; Anaheim missasi playoffsit vielä tuona keväänä niukasti.
Anaheimin ensimmäinen menestyksellinen kausi oli 1996-97 - joukkue hävisi vain kolme viimeisistä
23:starunkosarjan ottelusta voittaen 36 ottelua - Selänne teki 51 maalia ja hänet valittiin nyt joukkueen
kapteeniksi nimetyn Kariyan kanssa koko liigan ykkös all star-viisikkoon. Joukkueessa pelasi jo
Steve Rucchin sekä veteraanit Jari Kurri, Brian Bellows ja JJ Daigneault.
Samana keväänä Ducks pääsi ensimmäistä kertaa playoffsiin ja yllätti ensimmäisellä kierroksella
Phoenixin seitsemänteen peliin venyneessä taistelussa häviten toisella kierroksella kohti mestaruutta
matkalla olleelle Detroitille.
Menestyksestä huolimatta valmentaja Wilsonin sopimusta ei uusittu seuran johdon taholta jostain
syystä ja uudeksi valmentajaksi palkattiin Pierre Page. Paul Kariya aloitti kauden myöhässä sopimuskiistan
takia ja myöhemmin kärsi pahan loukaantumisen aivotärähdyksen muodossa. Page sai kenkää
kauden jälkeen joukkueen missattua playoffsit - uusi GM Pierre Gauthier palkkasi Craig Hartsburgin
uudeksi valmentajaksi. Teemu Selänne teki tällä kaudella 52 maalia.
Kaudella 1998-99 Anaheimin ylivoimapeli oli Kariyan ja Selänteen johdolla koko NHL:n paras -
joukkue voitti 35 ottelua runkosarjassa, mutta hävisi playoffseissa suoraan neljässä pelissä Detroitille.
Selänne voitti runkosarjan maalikuninkuuden NHL:ssä 47 maalilla.
Paulin ja Teemun menestyksistä huolimatta Anaheim ei onnistunut selvittämään tietää playoffseihin
seuraavien kolmen kauden aikana kertaakaan. Yleisöluvut huonontuivat ja seuran huono menestys
pani alulle suuria muutoksia.
Hartsburg sai kenkää, Guy Hebert laitettiin waivereihin, Bryan Murray palkattiin päävalmentajaksi
kaudelle 2001-02, Seläne treidattiin San Jose Sharksiin - sitten Pierre Gauthier lopulta sai myös
kenkää. Vuosi sitten toukokuussa Murray ylennettiin GM:ksi.
Vaikeuksien keskellä seura onnistui tekemään muutaman vielä tänäkin päivänä joukkueen
menestykseen vaikuttavan pelaajakaupan. Kesäkuussa 2000 Jean-Sebastien Giguere hankittiin
Calgarystä ja vuotta myöhemmin puolustaja Keith Carney Phoenixistä. Kummatkin pelaajat saatiin
luovuttamalla toisen kierroksen varausoikeudet vaihdossa. Ottaen huomioon näitten kahden
merkityksen joukkueelle tänään - kumpaakin treidiä on pidettävä todella hyvinä.
Marraskuussa 2000 Ducks sai treidin kautta vielä Sami Pahlssonin - hyvän kahden suunnan luistelijan.
Mutta viimeisen vuoden aikana GM Bryan Murrayn tekemät pelaajasiirrot lopullisesti toivat palapelin
osat oikeille paikoilleen.
Yksi ensimmäisistä ja todennäköisesti merkittävin päätös oli ylentää Mike Babcock farmijoukkueesta
AHL:n Cincinnatistä Anaheimin päävalmentajaksi. Kanadalle MM-kultaa junnujen MM-kisoissa
valmentanut ja WHL:n Spokanessa viisi vuotta vaikuttanut Babcock on ajanut sisään voittova tuovan
puolustuspeliin perustuvan systeeminsä ja luonut positiivisen ilmapiirin joukkueeseen. Babcock on
erittäin tunnollinen valmentaja.
Toinen tärkeä päätös oli Petr Sykoran hankkiminen treidillä New Jerseystä. Lopulliset palat asetettiin
paikoilleen tarjoamalla sopimuset vapaille agenteille Adam Oatesille, Jason Krogille ja Kurt Sauer;
sitten hankittiin vielä puolustaja Sandis Ozolinsh ja juuri ennen playoffseja kokenut Steve Thomas.
Ruslan Salei, Mike Leclerc, Stanislav Chistov, Alexei Smirnov, Vitaly Vishnevski, Niclas Hävelid ja
varamaalivahti Martin Gerber ovat kaikki seuran omia varauksia.
Tällä tavalla Anaheim on lopulta saapunut tilanteeseen missä se on tänään. Stanley Cup finaalissa.
Mielenkiintoisia sivujuonia
Satunnaiselle katsojalle Stanley Cup-finalistit Anaheim Mighty Ducks ja New Jersey Devils näyttävät
kahdelta mahdollisimman kaukana toisistaan NHL-jääkiekon kartalla niin kuvaannollisesti kuin
käytännössä sijaitsevalta organisaatiolta. Se onkin ehkä totta, mutta kun näitä kahta joukkuetta ja
seuraa alkaa tutkimaan tarkemmin, pieniä mielenkiintoisia sivujuonia alkaa tulemaan esille.
Ducks ja Devils ovat erilaisia, mutta kuitenkin oudolla tavalla samanlaisia joukkueita. Finaalissa
vastakkain pelaa kaksi joukkuetta, jotka muistuttavat toisiaan. On selvää, etteivät nämä kaksi
joukkuetta odottaneet pelaavansa toisiaan vastaan Stanley Cup-finaalissa.
"Pelaamme samanlaisella tyylillä", totesi asiasta Petr Sykora - joka viime kesään saakka pelasi
Devilsissä, ja pelaa nyt vanhaa seuraansa vastaan Stanley Cupista ankkapaita yllään. "Kaikki lähtee
erittäin hyvästä maalivahdista; sitten molemmilla on hyviä puolustajia, jotka osaavat liikuttaa kiekkoa
eteenpäin. Ja molemmat joukkueet pelaavat odottaen kärsivällisesti mahdollisuuksiaan. Kuten
seitsemännessä pelissä idän finaalissa - Devils pelasi kärsivällisesti ja piti itsensä pelissä mukana
pelaten hyvin Ottawaa vastaan puolustuspelin avulla - Marty teki pari loistavaa torjuntaa ja sitten
yhtäkkiä peli oli voitettu."
"Me pelaamme samalla tavalla. Olemme onnistuneet tekemään maaleja jatkoajoilla playoffseissa ja
ottelujen loppuhetkillä voittaaksemme. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kumpi pystyy olemaan
toista kärsivällisempi finaalissa. Mielestäni Devils on koko NHL:n henkisesti kovin joukkue, mutta
emme ole heitä kovin paljoa jäljessä sillä osastolla. Olemme sen todistaneet näissä playoffseissa."
Finaalista on tulossa vähän totuttua erilaisempi, mutta ei missään tapauksessa vähemmän
kiinnostava.
Jotkin mielenkiintoiset asiat nousevat esiin finalisteja tutkittaessa.
Brother against brother
On selvää, että näissä finaaleissa kaksi eniten kameroitten, nauhureitten ja muistilehtiöitten
meren takaa itsensä löytävistä pelaajista tulevat olemaan Niedermayerin veljekset.
Ensimmäistä kertaa yli viiteenkymmeneen vuoteen Stanley Cup finaalissa saamme nähdä veljesten
pelaavan vastakkain olevissa joukkueissa. Devilsin Scott Niedermayer on erittäin hyvä hyökkäävä
puolustaja - nuorempi veli Rob taas on loistanut playoffsessa puolustavana hyökkääjänä läpi playoffsien
noustuaan kuolleista NHL-uransa ollessa lähes jo haudatu Calgaryssä. Oikeastaan ylämäki Robin
uralla sai pienen alun Calgaryssä valmentaja Darryl Sutterin otettua joukkue johtoonsa ja annettua
Niedermayerille itseluottamusta.
Kummatkin Niedermayerin veljekset ovat pelaamassa erittäin hyviä playoffseja - he ovat tavanneet
kerran aikaisemmin pudotuspeleissä vuonna 2000, jolloin Rob pelasi Floridan paidassa - Devils
pudotti silloin Panthersit suoraan neljässä ottelussa ensimmäisellä kierroksella.
Scott on New Jerseyn sisäisessä playoffpörssissä pisteissa kolmantena kahdella maalilla ja 11
syötöllä puolustajan paikaltaan. Rob - erittäin vakuuttavasti pelannut voimakas kahden suunnan
sentteri on oman joukkueensa kolmantena kolmella maalilla ja viidellä syötöllä. Molemmat keskellä
Brittiläisen Kolumbian Kootenays-vuoristoa sijaitsevasta Cranbrookin pikkukaupungista kotoisin
olevat Niedermayerin veljekset ovat aina olleet tunnettuja erinomaisina luistelijoina. Rob on jopa
huippunopeana puolustajana tunnettua veljeään nopeampi luistimillaan - Floridassa hänen potkunsa
riitti pelaamiseen Pavel Buren kanssa, mutta parivaljakko ei muuten sopinut yhteen.
"On todella hienoa saada pelata veljeäni vastaan Cup-finaalissa", sanoi Ducksin sentteri ennen
finaalia. "Puhuin isäni ja äitini kanssa ja he eivät ole vielä sanoneet kumman puolella ovat.
Toivottavasti he ovat minun puolellani."
The trade that worked out for both teams - and for both players
New Jersey Devils ja Anaheim Mighty Ducks pelaavat kotipelinsä lähellä Amerikan vastakkaisia
rannikoita - joten NHL:n tasapainotetun peliohjelman puitteissa he eivät pelaa usein toisiaan vastaan,
eivätkä näinollen tunne toisiaan erityisen hyvin vastustajina.
Tähän tekevät poikkeuksen muutamat pelaajat, jotka olivat mukana joukkueitten välisessä seitsemän
miehen pelaajakaupassa viime kesänä. Nyt he kohtaavat entiset joukkueensa Stanley Cupin finaaleissa.
Treidatuksi tuleminen on useimmissa tapauksissa kova paikka NHL-pelaajalle. Mikään ei voi olla
makeampaa kuin näyttää vanhalle hyljänneelle seuralle sen tekemän virheen pudottamalla se Stanley
Cupin finaalissa.
Peter Sykora pelasi ennen Devilsissä, mutta nyt hän on Ducksin jäsen. Jeff Friesen taas oli vielä
vuosi sitten Duck, nyt hän on Devil. Molemmat ovat tyytyväisiä vaihtokauppaansa ja nykyiseen
tilanteeseensa. Joskus muutto on NHL-pelaajalle parasta mitä voi tapahtua - ja molemmat
näistä miehistä tarvitsivat muuton.
Sykoran peli alkoi kärsiä Devilsin tiukan systeemin kahleissa. Kun hän lisäksi menetti entisen A-Line
ketjukaverinsa Jason Arnottin Dallasiin - heinäkuinen treidi Anaheimiin tuli kuin lääkärin määräyksestä.
Sykora teki 34 maalia runkosarjassa Anaheimin paidassa saatuaan mahdollisuuden pelata hyökkäävässä
roolissa jälleen. Tämä sopi hyvin hänelle. Hän piti roolistaan uudessa joukkueessaan.
Sykora on tehnyt joitakin tärkeitä maaleja Anaheimille - playoffseissa mm. kaksi jatkoaikamaalia.
Hän sanoi haastattelussa ettei vanhoja kavereita vastaan pelaaminen haittaa häntä ollenkaan.
"En huoli siitä, ketä vastaan pelaan. Huolehdin vain omasta pelistäni, siitä mitä minulta odotetaan
jäällä ja teen kaiken minkä voin voittaakseni", sanoi Peter Sykora.
Kolikon toisella puolen taas oli Jeff Friesen - nopea ja taitava pelaaja, joka ei ollut tyytyväinen Anaheimissa.
Friesen tuli Anaheimiin vaihtokaupassa korvaamaan suosittu Teemu Selänne. Friesen tuskin koskaan
tunsi kuuluvansa Anaheimiin - tähän vaikutti sekin, että koko uransa ajan hän oli pelannut San Josessa
pitäen Anaheimia vastustajanaan.
Hän tarvitsi uutta suuntaa uralleen. Hän tunsi potkivansa paikoillaan joukkueessa joka siihen aikaan ei
hänen mielestään ollut menossa mihinkään suuntaan - sen vuoksi hän tunsi ettei oma peliurakaan ollut
menossa mihinkään suuntaan.
Friesen tarvitsi uutta suuntaa ja järjestystä omaan peliinsä ja New Jersey Devils on tarjonnut hänelle
juuri tätä. Samalla Devils on hyötynyt Friesenin nopeudesta ja maalintekotaidoista. Playoffseissa
pienestä Meadow Lake-nimisestä paikasta Saskatchewanista kotoisin oleva Friesen on ollut sankari
peräti neljällä voittomaalilla - Ottawaa vastaan hän teki kolme voittomaalia - ennätys on Mike Bossyn
nimissä, neljä - näistä mieleenpainuvin perjantaina seitsemännen pelin lopussa Ottawa Senatorsin
golf-kentille lähettänyt maali kun peliaikaa oli vain 2:14 jäljellä.
Maalaispoikana Jeff Friesen itse pitää pelaamista Stanley Cupin finaaleissa unelmien täyttymyksenä -
vaikka Meadow Lakellä suurin osa ihmisistä kannattaakin joko Torontoa tai Edmonton Oilersia - ja
pelaaminen vanhaa joukkuetta vastaan on Friesenin mukaan "uskomatonta".
Tämä on todellakin ollut tapaus, jossa pelaajakauppa on ollut hyödyllinen ei pelkästään molemmille
joukkueelle, vaan myös molemmille toisiinsa treidatulle pelaajalle.
Peter Sykora on viime kesän seitsemän miehen treidissä Anaheimiin tulleista neljästä pelaajasta
ainoa, joka on pelannut Ducksin paidassa playoffseissa ollen vieläpä suuressa roolissa. Samassa
pelaajakaupassa New Jerseyyn siirtyneistä pelaajista on Jeff Friesenin lisäksi Devils-paidassa
esiintynyt myös hazardipakki Oleg Tverdovsky.
Oleg Tverdovsky on ollut todella kallis mies pressboxin puolella näissä playoffseissa New Jerseylle -
hän on istunut syrjässä kahdeksassa joukkueen 18:sta ottelusta. Ottawaa vastaan hän pelasi sarjan
ensimmäisessä pelissä, mutta istui loput katsomon puolella. Finaaleissa hän pelasi ensimmäisessä
pelissä. Ei ole vaikeaa ennustaa, että Devils tulee tekemään kaikkensa saadakseen treidattua $3.6
miljoonan sopimuksella pelaavan Tverdovskyn kesän varaustilaisuudessa.
Mickey Mouse vs. Mickey Mouse - The Wayne Gretzky Factor
Kumpaakin Stanley Cup-finalistia yhdistää myös erikoinen yhteys kuuluisuuteen nimeltä Mikki Hiiri.
On kulunut jo 20 vuotta siitä kun Edmonton Oilersin Wayne Gretzky New Jerseyssä pelatun
murskavoiton jälkeen arvosteli silloista Devilsin organisaatiota sanoen seuran olevan "Mickey
Mouse"-organisaation.Siihen aikaan Devils oli mikkihiirisarjassa. Mutta ajat ovat muuttuneet täysin
toisiksi sen jälkeen - Devils on nähnyt Stanley Cupin omassa paraatissaan kahdesti.
Wayne Gretzky ei pelaajauransa aikana lähes koskaan sanonut mitään väärää - mutta tästä
kommentistaan hän sai kuulla myöhemmin kun New Jersey Devilsistä tuli yksi idän
superjoukkueista.
Ilman Wayne Gretzkyn vaikutusta jääkiekon kysyntään Kaliforniassa koko NHL-hanketta
Anaheimissa tai San Josessakaan ei olisi koskaan edes aloitettu. Lisäksi, juuri Wayne
Gretzky Hull Olympiques-junnuseuran omistajana aikoinaan oli se henkilö, joka suostutteli
Devilsin valmentajan Pat Burnsin jättämään uransa poliisina ja ryhtymään kokopäivätoimiseksi
jääkiekkovalmentajaksi.
Väinöllä on siis erikoisia yhteyksiä kumpaankin finalistiin.
Mielenkiintoisesti finaalivastustaja Anaheimin yhteys Mikki Hiiren työnantajaan Disney-yhtiöön
on huomattavasti suorempaa laatua. Disney omistaa joukkueen. Mikki oli Minni Hiiren kanssa
jopa paikalla Ducksin ensimmäisessä NHL-ottelussa Anaheimissa kymmenisen vuotta sitten.
Vielä erikoisempi kysymys on se, tullaanko Stanley Cupin voittajan ratkettua televisiossa näkemään
New Jersey Devilsin pelaaja, jolle maksetaan siitä, että hän suorassa lähetyksessa heti taistelun
tauottua julistaa mikrofoniin onnellisena ja hikisenä olevansa menossa Disneylandiin.
Tämä on ollut yksi Disneyn markkinointikeinoista useammasta urheilulajissa NHL mukaanlukien
viime vuosina. "I´m going to Disneyland!"
Jos taas Anaheim voittaa Stanley Cupin, lähteekö koko joukkue Disneylandiin? Disneylandissa
pidetään muutenkin mukava paraati ja ilotulitus joka päivä - jos Ducks ottaa Stanley Cupin,
pidetäänkö Cup-paraatikin Disneylandissä?
Montreal Canadiensilla on ollut tapana ilmoittaa, että Stanley Cup paraati tullaan pitämään
"tavanomaisella reitillä". Kaikki montrealilaiset tietävät kokemuksesta mitä reittiä pitkin joukkue
tullaan näkemään paraatissa. New Jersey Devils taas - nyt jo kolmannessa finaalissaan
viimeisten neljän vuoden aikana - yleensä pitää oman paraatinsa "tavanomaisella parkkipaikallaan".
Almost LA vs. almost NY - The Pond vs. The Swamp
Stanley Cupin finaalissa vastakkain pelaavat kaksi joukkuetta, joitten kotihallit sijaitsevat todella
suurten kaupunkien läheisyydessä, mutta NHL:n markkinointimiesten mielestä varmasti silti
vähän liian kaukana.
Maantieteellisesti, Amerikan itärannikolla The Big Apple, The City that never sleeps, New York,
on kaiken huomion kohteena. Hudson-joen toisella puolella sijaitseva New Jersey jää pahasti
varjoon. Syy siihen, miksi Devils pitää Stanley Cup paraatinsa parkkipaikallaan on se, ettei
paikkakunnalla ole oikein mitään minne paraatia viedä.
Samalla tavalla, Anaheim on Hollywoodin ja Los Angelesin varjossa Amerikan länsi-rannikolla;
vain kaukainen serkku sopivan ajomatkan päässä kalifornialaista freewaytä pitkin, jolla on toki
maailmakuulu huvipuistonsa, jossa pidetään paraati joka päivä Stanley Cupin finaalista huolimatta.
Molemmat seurat ottavat finaalien tuoman huomion vastaan kiitollisina. Ei oikein voi syyttää New
Yorkia tai edes Los Angelesia siitä, etteivät nämä kaksi joukkuetta saa enempää huomiota.
Ducksilla oli seitsemän loppuunmyytyä peliä 41:stä kotonaan Duck Pondissa viime kaudella -
Devilsillä omassa hallissaan vain kolme.
New Yorkin läheisyydestään huolimatta NJ Devils on siis niin off-broadway esitys kuin se voi olla.
Amerikan puolella NHL ei saa tämän finaalin aikana sellaista huomiota osakseen kuin se haluaisi -
Kanadassa aina seurataan Stanley Cupia, mutta jopa TV-katselijoiden kiinnostus jääkiekon
sydänmailla on kyseenalainen tänä vuonna, vaikka vastakkain pelaavissa joukkueissa pelaa
todella paljon kanadalaisten juniorisarjojen kasvatteja - entisiä CHL-pelaajia Devilseissä 17,
Anaheimilla 14.
Battle of the Quebec Goaltenders
Kahden juuri levyhanskansa ja ison mailansa juuri hyllylle ripustaneen Patrik Royn jokaista
liikettä poikavuosinaan seuranneen ranskankielisen maalivahdin kohtaaminen Stanley Cup-
finaalissa on jälleen yksi vastustajajoukkueita yhdistävä tekijä.
Molemmat ovat suurin syy joukkueittensa pääsyyn finaaliin. Anaheimin runkosarjassa paras
pistemies Peter Sykora sanoi uskovansa, että se maalivahti, joka pelaa paremmin finaaleissa tulee
voittamaan Stanley Cupin.
26-vuotias JS Giguere ei usko maalivahti vs. maalivahti puheisiin. "Sitä ei ole olemassa.
Tässä pelataan joukkue vastaan joukkue. Se, kenen joukkue voittaa toisen tulee voittamaan.
Tottakai maalivahti on osa joukkuetta, joten maalivahdin on pelattava hyvin - kuten myös
puolustajien ja hyökkääjien on pelattava hyvin. Se on ainoa keino voittaa."
Giguere sanoo ihailleensa Brodeuria maalivahtina lapsesta saakka.
Martin Brodeur on jo paljon saavuttanut kokenut vahti - JS Giguere taas on uusi tulokas, joka
on todistamassa kuuluvansa NHL:n eliittiin näissä playoffseissa.
Brodeur tietää joutuvansa vastailemaan useaan kysymykseen Giguerea koskien näinä päivinä;
mutta se ei ole mitään uutta. Joitakin vuosia sitten pelatessaan Patrick Royta vastaan hän jo
tottui samaan.
"Hän on butterfly-tyylin maalivahti", sanoi Brodeur Gigueresta. "Teknisesti hän on yhtä hyvä kuin
kuka tahansa ja juuri nyt hän pelaa suurella itseluottamuksella. Hän ei käsittele kiekkoa yhtä paljon
kuin minä - se on suurin ero tyyleissämme." Brodeurin mielestä Gigueren torjuntatyyli muistuttaa
häntä itseään enemmän Patrick Royn tai Patrick Lalimen tyyliä.
Molempien maalivahtien taustalla hääräävät seurojen palkkaamat täysipäiväiset maalivahtivalmentajat.
Anaheimissa Giguere työskentelee aikaisemmin Montrealissa Patrick Royn valmentajana toimineen
Francois Allairen kanssa. Pelatessaan Minnesota-sarjassa perättäisiä nollapelejä JS katseli joka
päivä valmentajansa laatimia puolen tunnin koosteita torjunnoistaan ja piti päivittäisiä palaverejä
"Frank":in kanssa. Oikea sijoittuminen, oikeat torjunnat ja oikea tekniikka on koko ajan ollut
Giguerelle jopa tärkeämpää kuin tulokset. Tietenkin jos maalivahti ottaa kaikki kiekot kiinni,
tuloksilla on tapana pitää huolta itsestään.
Giguere on pelannut ilmiömäisesti tänä keväänä ja on yhä suurin suosikki Conn Smythe palkinnon
voittajaksi Stanley Cup playoffsien parhaana pelaajana. Hänen tekniikkansa ja varsinkin henkinen
kantti on ollut lähestulkoon virheetön - yksi huomionarvoinen tekijä, on ettei Gigueren taakse ole
päässyt kiekkoja, jotka ovat menneet tämän lävitse - vain kiekkoja, jotka ovat onnistuneet selvittämään
tiensä hänen ohitsee. Esimerkiksi Patrick Lalimen tyyli alkoi hajota idän finaalin loppupuolella ja
hän alkoi päästää kiekkoja lävitseen.
Paljon on puhuttu "Jiggy":n tuurista ja varusteista jne. Mutta tämä maalivahti on oikeasti hyvä.
Ja hän tulee olemaan sitä vielä jatkossakin. Gigueren tekoja seuratessa mieleen tulee kevään 1987
rookie-sankari, Philadelphia Flyersin maalivahti Ron Hextall, joka myös voitti Conn Smythen sinä
keväänä, häviävällä puolella. Hextallista jotkut sanoivat silloin, että jos hän pelaa nyt näin hyvin -
miten hyvä hänestä vielä voikaan tulla. Hän pysyi hyvänä maalivahtina pitkään, mutta ei koskaan
tullut paremmaksi kuin tuona keväänä. Samalla tavalla olisi liikaa odottaa, että JS Giguere voi
enää tulla tämän paremmaksi. Jos hän pystyy pelaamaan samalla tasolla tai lähes samalla
tasolla jatkossa hän tulee menestymään vielä pitkään.
Martin Brodeurin kanssa työskentelevä maalivahtivalmentaja on nimeltään Jacques Garon.
Maalivahtivalmentajan palkkaaminen alkaa olla yksi tärkeimpiä prioriteetteja NHL-seuroille.
Kaukalon ulkopuolella JS Giguere teki lähes historiallisen esiintymisen Jay Lenon Tonight Showssa
viime viikon perjantaina. Ainoa jääkiekkoilija joka koskaan ollut vieraana suositussa amerikkalaisessa
TV-ohjelmassa oli Brendan Shanahan muutama vuosi sitten.
Kaiken muun ohella Brodeurin elämä kaukalon ulkopuolella ei ole yhtä ruusuista kuin kesäkuussa
häitään viettävällä Giguerella. Brodeur ei halua keskustella median kanssa yksityiselämästään ja
pelaa erittäin hyvin kohusta huolimatta. Viime viikolla Martin Brodeurin vaimo Melanie haki avioeroa
ja huoltajuutta pariskunnan neljälle lapselle, puolta kaikesta maalivahdin omaisuudesta oikeudessa
syynä Brodeurin uskottomuus vaimonsa veljen vaimon kanssa.
Pat Burns vs. Mike Babcock
Omistautuminen puolustavaan jääkiekkoon yhdistää finaalin valmentajia. Kokenut yrmeä Pat Burns
vastaan NHL:ssa ensimmäistä kauttaan valmentava Mike Babcock. Kumpikaan ei ole koskaan
voittanut Stanley Cupia - Burns on ollut finaaleissa aikaisemmin Montrealin kanssa niinikään
rookievalmentajana 1989.
Valmennuspuolella yksi kysymyksistä on kysymys kokemuksen merkityksestä - miten paljon Devilsin
mestaruudet vuosilta 1995 ja 2000 ja finaalipelit vielä 2001 antavat etua Devilsille? Anaheim taas ei ole
koskaan aikaisemmin päässyt kakkoskierrosta pitemmälle 10:n vuoden olemassaolonsa aikana.
Toinen kysymys on se, miten ennätyksellinen peräti 10 päivän lepotauko lännen finaalin ja Stanley Cup
finaalin välillä tulee vaikuttamaan Anaheimin peliin verrattuna New Jerseyn kolmen päivän taukoon kovan
Ottawa-sarjan jälkeen.
Fyysisesti pitkä tauko tuskin haittaa Anaheimin pelaajia, jotka viettivät tauon levon ja kovan harjoittelun
merkeissä. Mutta henkisesti pelituntuman menettäminen puoleksitoista viikoksi on varmasti vaikeampaa
pelaajien pelatessa pelejä omassa päässään. Ensimmäisessä finaalissa ruoste oli nähtävissä, ajoitukset
olivat pielessä - mutta kaikki se oli odotettavissakin.
The final is not over yet..
Tästä finaalista ei ole tulossa suurta vastakkainpeluutusten pelisarjaa. Jotkut match-upit ovat
itsestäänselviä - esimerkiksi kun vastaan tulee toisen selvästi paras hyökkäävä ketju - sitä vastaan
asetetaan paras puolustava ketju toiselta puolelta. Ongelmana on määrätä se, mikä on toisen paras
hyökkäävä ketju.
Devilsin puolustaja Scott Stevensiä tullaan peluuttamaan aina sitä vastaan, kenet todetaan Ducksin
pahimmaksi hyäkkäyspuolen uhaksi Devilsin kannalta, vaikka kyseessä olisi Steve Rucchinin ketju.
Idän konferenssifinaalissa Devils peluutti Stevensiä Ottawan parhaita hyökkäyspelaajia vastaan hyvällä
menestyksellä ja finaalissa tullaan näkemään samaa.
Tähän liittyen, Devils tulee tarvitsemaan puolustajiensa liittymistä mukaan hyökkäyksiin luodakseen
tilanteita vastustajan maalile. Jersey tukeutui todella paljon Stevensin, Scott Niedermayerin ja Brian
Rafalskin osallistumiseen hyökkäyksiin viime sarjassa.
Moni odottaa finaalisarjasta kahden puolustavan joukkueen unettavaa vähämaalista shakkimatsia -
mutta pelisarja voi vielä alkaa elää omaa elämäänsä ja voimme nähdä yllättävänkin viihdyttävää
kiekkoa ennenkuin loordi Stanleyn Kannu nostetaan ilmaan. Molemmat joukkueet ovat hyviä
luistelujoukkueita.
Runkosarjan toisella puoliskolla; viimeisissä 41:ssä ottelussa Devils sai kasaan 56 pistettä - Mighty Ducks
sai samassa ajassa kokoon 55 pistettä. Ei olisi pitänyt olla hirvittävä yllätys tämän valossa, että Anaheim
pudotti sekä Detroitin että Dallasin samalla taktiikalla - loistavalla maalivahtipelillä, oikea-aikaisilla maaleilla
ja tiukalla puolustuspelillä.
Ensimmäisessä finaaliottelussa New Jersey Devils pelasi tosissaan. Kukaan ei usko finaalin olevan jo
nyt ohi, mutta jos Devils jollain tavalla tuudittautuu siihen uskomukseen, että Kannu on jo voitettu -
heille voi helposti käydä samalla tavalla kuten Dallas Starsille ja Detroit Red Wingsille aikaisemmin.
Game 1 oli täysin New Jersey Devilsin dominoima peli. Mighty Ducks of Anaheim ei ollut edes koko
pelissä mukana. Paljon epäilyjä siitä, onko tämä koko pelisarjan teema on jo esitetty. Ovatko Devilsit
noin paljon parempia kuin Ducksit. Kuinka suuri osuus 10 päivän tauon aiheuttamalla ruosteella oli.
Jokainen odotti Devilsin olevan terävämpi ensimmäisessä pelissä. JS Giguere jos kuka ei olisi tarvinnut
10 päivän taukoa. Muutkin Anaheimin pelaajat kärsivät tauosta, mutta eniten juuri Jiggy. Hän on koko
playoffsien ajan pystynyt näkemään kiekon ja osannut ennakoida syöttöjä - mutta ei tiistaina. Monta kertaa
näytti siltä, että kiekko osui Giguereen hetkellä jolloin hän ei sitä odottanut tai siltä että hän luuli
saaneensa kiekon haltuunsa vaikka ei sitä ollut tehnyt.
Devils todisti olevansa kahdella alueella vahvempi joukkue kuin Anaheim tiistaina. Jerseyllä on enemmän
syvyyttä joukkueessaan - joukkue on paremmassa balanssissa. Toiseksi Devilsin joukkuenopeus on
merkittävästi parempi kuin Anaheimilla.
Devilsit ovat nopeita ja Jeff Friesenin ketjun peli oli tästä hyvä esimerkki. Joka kerta kun Devils sai
kiekon keskialueella ja lähti nopeaan vastahyökkäykseen. Nopeus, jolla New Jerseyn hyökkäykset
tuotiin Ducksin alueelle oli kuin shokki Ankoille, joilla oli vaikeuksia pysyä mukana vauhdissa.
Pitkällä lepotauolla oli oma vaikutuksensa. Anaheim ei myöskään ole pelannut näin nopeaa joukkuetta
vastaan pitkiin aikoihin. Minnesota Wild on nopea joukkue, mutta Anaheimin kohdatessaan se oli jo
monien lyhyessä ajassa pelattujen pelien jälkeen väsynyt ja murjottu joukkue.
Anaheimin on pelattava kovempaa ja saatava liikennettä Martin Brodeurin eteen tasoittaakseen
tilanteen toisessa ottelussa. Ducksin on taisteltava kiekoista ja hallittava aloitusympyrää - tai Anaheim
ei Stanley Cupia voita.
There´s a new Sheriff in town..
Ottawa Senatorsin ja New Jersey Devilsin viime perjantaina pelaama idän konferenssifinaalin
seitsemäs ottelu oli erinomaista viihdettä kummankin yleensä puolustavaa peliä pelaavan joukkueen
toimesta.
Näimme kunnon vauhdikasta actionia kaukalon päädystä päätyyn koko pelin ajan; kummatkin
joukkueet tekivät paljon heille epätyypillisiä virheitä ja nämä aiheuttivat paljon maalitilanteita
molemmille.
Tappiostaan huolimatta Ottawalla ei ollut mitään häpeämistä. Sens teki ottelun viimeisen virheen
puolustajien kommukaation sotkeuduttua, mutta heillä oli paljon tilaisuuksia voittaa ottelu.
Jälkikäteen Ottawan kova taistelu ja voitot kahdessa ottelussa pelisarjan ollessa katkolla oli
todella jotain. Senators olisi voinut olla finaalissa nyt Devilsin sijasta hyvin helposti. Joukkue
taisteli uljaasti, Roger Neilson oli varmasti ylpeä.
Viimeinen seitsemäs peli oli ehkä playoffsien paras ottelu - siinä pelattiin tunteella ja pelin
jälkeen hävinneen joukkueen kotiyleisö nousi seisomaan antaakseen joukkueensa yritykselle
suosiota.
Jeff Friesenin voittomaali kaksi minuuttia ennen loppua oli kuin tikari suoraan Sensin pelaajien
sydämeen, todellinen shokki. Playoff-kiekossa ottelut voivat päättyä joskus todella ankaralla
tavalla. Kanadalaisen maalaispojan maali murskasi monen kanadalaisen katsojan sydämen
ympäri jääkiekon kotimaata - yksikään kanadalainen NHL-joukkue ei ole pelannut Stanley Cup-
finaalissa sitten Vancouver Canucksin 1994.
Ero aikaisempiin Ottawan playoff-tappioihin tänä vuonna on se, että tällä kertaa kukaan ei tule
sanomaan, että Senatorsilla ei ollut tarpeeksi sydäntä tai rohkeutta. Ottawa ilmoitti kauden
nopeasti hyvin nopeasti pitävänsä valmennusjohdon ennallaan ensi kaudellakin. Hyvin tehty.
On nostettava hattua Ottawa Senatorsin saavutuksille tällä kaudella. Useimmille ihmisille
vuoden ensimmäinen päivä on aika rankka syystä tai toisesta - Ottawan pelaajat saivat tuona
päivänä tietää jäävänsä ilman palkkashekkejään. Kaikista huonosti hoidetuista taloudellisista
asioista huolimatta läpi koko kauden Ottawan pelaajat eivät koskaan valittaneet.
Ottawa ei ole koskaan aikaisemmin lopettanut kauttaan pelaamalla viimeiset pelinsä nyt
nähdyllä tahdolla ja päättäväisyydellä. Stanley Cupin finaaliin ei ehkä mennyt parempi joukkue -
kokeneempi joukkue meni. Ottawalla ei ole millä vastata pelaajien kuten Scott Stevensin,
Joe Niewendykin ja Martin Brodeurin kokemuksiin playoffseissa, joista nämä pystyvät
ammentamaan peliinsä lisää potkua kovilla hetkillä. Ottawan aikaisemmat muistot
playoffseista pystyvät vain opettamaan häviämistä - siitä taas ei ole mitään hyötyä.
Ottawan nousu 3-1 tappiotilanteesta hiuskarvan päähän finaalipaikasta opetti joukkuetta
varmasti paitsi vihaamaan häviämistä seuraavalla kerralla, mutta se lisäsi myös tietoa ja
kokemusta tulevaisuutta varten.
Ensi syksyn training campille saapuu uusi Ottawa Senators; erilainen joukkue aikaisempiin
verrattuna. Pelaajat eivät enää tunne itseään huonommiksi. Pelaajia ei voi syyttää kokonaan
Ottawan aiemmasta alemmuudesta - joukkuetta lainarahoilla omistanut Mr. Bryden oli kolmen
vuoden ajan aina itkemässä seuran huonosta taloudellisesta tilanteesta ja luomassa synkkiä
tulevaisuudenkuvia joka ikisessä tilaisuudessa. Ei ihme, jos tämä synkkyys tarttui vähän
pelaajiinkin.
Mutta kaikkeen tähän on tulossa muutos. Uusi omistaja, Mr. Eugene Melnyk, nuori
viidenkymmenen rikkaimman kanadalaisen henkilön joukkoon kuuluva miljardööri - Biovail-nimisen
firman perustaja - on ostanut seuran omilla käteisrahoillaan ja tulee takaamaan tulevaisuudessa
aivan varmasti sen, ettettawan NHL-joukkueella riittää panoksia playoffseissa menestymiseen
pelkkien hylsyjen sijasta.
Ice Man´s Outdoor Adventure
Lauantai, marraskuun 22. päivä ensi syksynä kannattaa laittaa muistiin. Asiaa ei ole vielä
virallisesti ilmoitettu, mutta tuona päivänä tullaan todennäköisesti pelaamaan NHL:n historian
ensimmäinen ottelu ulkokentällä paljaan taivaan alla. NHL-joukkueet ovat harjoitelleet aikaisemmin
ulkokentillä, ja harjoituspelejäkin on pelattu esimerkiksi Las Vegasilaisen hotellin parkkipaikalle
rakennetussa kaukalossa, mutta oikeaa kahden pisteen sarjapeliä ei ole koskaan pelattu ulkona.
Edmonton Oilers haluaa juhlistaa 25-vuotisjuhlavuottaan ja tuona päivänä pelataan Edmontonin
Commonwealth stadionilla historiallinen ulkoilmapeli Oilersin ja Montreal Canadiensin välillä
noin 60 tuhannen katsojan edessä. Päivämäärä on täsmälleen sama päivä kuin NHL:n
perustamispäivä vuodelta 1917.
Kyseessä ei siis ole mikään näytöshupiottelu vaan oikea runkosarjataistelu NHL:ssä - voittaja saa
kaksi pistettä. Ennen Habsin ja Öljyn kohtaamista tullaan pelaamaan veteraaniottelu Wayne
Gretzkyn ja Oilumnin sekä Guy Lafleurin ja Les Ancient Canadiensin joukkueitten välillä.
Kanadassa tämä todellinen Hockey Night in Canada tulee varmasti lyömään esimerkiksi
juuri pelattavat Stanley Cup-finaalit TV-katsojaluvuissa - selvästi. Tulossa on jääkiekkojuhla,
joka tullaan muistamaan pitkään.
Tapahtumassa tulee soittamaan neljä eri yhtyettä ja ilotulitukset tulevat päättämään
vuosisadan ulkokenttämatsin Albertan taivaalle.
Dan Craig-niminen mies toimi aikaisemmin jään laadusta kuuluisan Edmontonin Skyreach
Centren jääntekijänä - sitten NHL palkkasi hänet suurempiin tehtäviin huolehtimaan jään laadusta
ympäri NHL:n ja kaikissa mahdollisissa paikoissa, joissa hyvää jäätä tarvitaan. Nyt hän on
ryhmänsä kanssa todella innoissaan vetämässä tätä unelmaotteluprojektia.
Craig on kiireinen juuri tällä hetkellä Stanley Cup-finaaleissa yrittäen pitää sekä New Jerseyn
että Anaheimin hallien jään tason finaalien arvoisena. Hän oli Salt Lake Cityn olympialaisissa
vastaava jääntekijä ja sitä ennen esimerkiksi Japanissa auttamassa tekemään jäätä muutama
vuosi sitten NHL:n pelatessa harjoitusotteluja siellä.
"Rakensin jo kiekkokaukalon Japanissa uimahalliin, altaan päälle", sanoi Craig viime viikolla
Edmonton Sunissa. "Miten paljon vaikeampaa voi olla ulkokaukalon rakentaminen Edmontonissa
marraskuussa?"
Dan Craig on työskennellut osa-aikaisesti projektin parissa jo yli vuoden ajan. Hyvää kokemusta
juuri tätä tapahtumaa varten hän sai pari vuotta sitten auttaessaan viikon ajan maailman eniten
katsojia keränneessä Michiganin yliopistojen ulkoilmaottelussa pari vuotta sitten. Sekin pelattiin
isolle stadionille rakennetussa kaukalossa.
Viime syksynä Craig yritti olla mahdollisimman näkymätön tutkiessaan kenttätason lämpötiloja ja
tutkiessaan auringon paisteen suuntauksia Commonwealth stadionilla amerikkalaisen jalkapallon
Kanadan finaalien aikana. Hän totesi auringon laskevan alle stadionin itäisen katsomon reunan
noin kello 15.30 - 15.35 tuona aikana - vasta sen jälkeen kannattaa aloittaa jääkiekon pelaaminen.
Craig on suunnitellut koko tapahtuman minuuttien tarkkuudella.
Kaukalon alle tullaan asentamaan putket jäädytystä varten hiekan sisään. Jos lämpötila tuona
päivänä nousee plus kymmeneen - mutta ei siitä ylemmäs - hyvää jäätä voidaan vielä tehdä.
Jos taas pakkanen putoaa alle kymmenen miinusasteen, jäästä tulee käytännössä luonnonjäätä.
Järjestäjät toivovat pelin ajaksi saavansa lämpötiloja jostain plus neljän ja miinus neljän väliltä.
Edmontonilaiset osaavat bailata talvitakeissaan, mutta jossain tuolla välillä saataisiin ihanteelliset
olosuhteet niin katsojille kuin pelaajille jään laadun ollessa mitä parhain.
Kaikki jään tekemiseen liittyvät työt tullaan tekemään yöaikaan ennen ottelupäivää. Craig uskoo
käytettävissään olevan jäädytyslaitteiston olevan parhaan mitä maailmasta löytyy.
Muita juttuja
Keskiviikon Patrick Roy-uutisen varjoon jäi Roman Cechmanekin odotettu treidi pois Philadelphiasta
Los Angelesiin toisen kierroksen varausoikeutta vastaan. Nyt Flyers tarvitsee kokeneen maalivahdin
Robert Eschen tueksi.
Kesän maalivahtimarkkinat alkavat muodostua todella kuumiksi. Markkinoilla ei ole viime
kesien kaltaisia ehdottomia huippunimiä, mutta moni joukkue etsii nyt maalivahtia. Vancouver
Canucks etsii kakkosvahtia Daniel Cloutierin tueksi. Colorado; Washington, jos Olie Kolzig
kaupataan; Boston, St.Louis jne.
John Maddenillä on 14 pistettä jo playoffseissa - hän on vain kolmen pisteen päässä pistepörssiä
johtavasta Marian Gaborikista. Kun Maddeniltä kysyttiin mahdollisuudesta ottaa ykköspaikka
finaalien aikana, hän nauroi koko asialle: "Who cares? I don´t remember who won it last year.
I do know who won the Stanley Cup, though, and whose names are on the trophy."
Peter Forsberg voitti vuosi sitten playoffsien pistekuninkuuden 27:llä pisteellä. Vuotta aikaisemmin
Joe Sakic oli ykkönen 26:lla pisteellä - Sakic voitti tuona keväänä myös Kannun pisteitten lisäksi.
Calgarystä aikaisemmin kaudella poispotkittu valmentaja Greg Gilbert on tekemässä uutta
sopimusta OHL:n Missisauga Ice Dogsin kanssa.
Montreal Canadiens tulee satsaamaan nuorempiin pelaajiin ensi kaudella ja tullee nostamaan
farmijoukkueestaan Hamiltonista puolustaja Mike Komisarekin, laituri Marcel Hossan sekä
sentteri Jason Wardin NHL-kokoonpanoonsa.
Jokainen AHL:n playoffseja seurannut uskoo vakaasti, että Komisarekista tulee vielä kova
puolustaja NHL-peleihin ja vielä hyvin pian. Habsin ja Edmontonin yhdessä omistaman AHL-
seuran Hamilton Bulldogsin AHL:n Calder Cup playoffsmenestys johtaen finaalisarjaan
Houstonin kanssa on parantanut näitten pelaajien arvoa NHL-scouttien silmissä. Ensi kaudella
Oilersin farmijoukkueena tulee aloittamaan Toronto Roadrunners.
Montreal Canadiens yrittänee myös kaupata Mariusz Czerkawskia, joka ei edes mahdu Hamiltonin
pukevaan kokoonpanoon enää. Joku NHL-seura saattaa vielä kiinnostua hankkimaan kokeneen
sotaratsun Bill Lindsayn nelosketjuunsa - Lindsay on farmiin putoamisensa jälkeen pelannut
sisukkaasti AHL:ssä ja yritys saatetaan palkita vielä uudella NHL-sopimuksella.
32 vuotta lopettamisensa jälkeen Habs-legenda Jean Beliveau on yhä edelleen kaikkien aikojen
playoff-maalitekijöiden listalla kymmenen parhaan joukossa - Le Gros Bill teki 79 maalia 162:ssa
pudotuspelissä - tällä tuloksella hän on edelleen yhdeksäntenä Claude Lemieuxin 80:n ja Mario
Lemieuxin 76:n maalin välissä. Beliveau tunnetaan parhaiten 10:n Stanley Cupin voittajana.
Dallas Starsin odotetut muutokset alkoivat viime viikolla seuran kerrottua kahdelle kokeneelle
veteraanipelaajalleen; Ulf Dahlenille ja Kirk Mullerille, ettei näille tulla enää tarjoamaan uusia
sopimuksia. Molemmista on tulossa rajoittamattomia vapaita agentteja heinäkuun 1.
36-vuotias Dahlen sanoi todennäköisesti muuttavansa takaisin Ruotsiin ja lopettavansa pelaamisen,
mutta oikean tarjouksen tullessa hän ei vielä sulje pois paluuta NHL:ään. Dahlen sanoi kunnioittavansa
Dallasin johdon päätöstä panostaa Marty Turcon ja Derian Hatcherin sopimuksiin.
37-vuotias Muller taas sanoi testaavansa ensin vapaa agentti-markkinoita ennen kuin tekee
päätöksen uran lopettamisesta. Sopivan tarjouksen saatuaan myös Muller haluaisi vielä jatkaa
pelaamista NHL:ssä.
Dallas on maalannut itsensä nurkkaan Pierre Turgeonin kanssa. Pierre ei hyväksy seuran tarjousta
ostaa tämän kolmevuotinen $20 miljoonan sopimus ulos maksamalla sen arvosta puolet. Turgeon
tulee ansaitsemaan 7.5 mill ensi kaudella - puolet enemmän kuin mitä Jason Arnott esimerkiksi
ansaitsee.
Jos Starsin on pakko pitää Pierre Turgeon palkkalistallaan tähän hintaan - seura tulee etsimään
säästöjä muista paikoista. Aikaisemmin tällä palstalla mainitut Richard Matvichuk ja Daryl Sydor
ovat kaupan. Florida Panthersin väitetään olevan kiinnostunut Matvichukista - Niklas Hagmanin ja
Ivan Novoseltsevin nimiä on huhuttu lähtevän Dallasia kohti vaihdossa.
Dallas Stars yrittänee myös ostaa ulos kakkosvahti Ron Tugnuttin $2.8 miljoonan sopimuksen ensi
kaudeksi säästääkseen budjetissaan.
The Old Boys´ Club of Edmonton
Edmonton Oilers teki viime viikolla uuden nelivuotisen sopimuksen GM Kevin Lowen kanssa tehden
rahavaikeuksissa itseään jatkuvasti julkisesti mainostavan seuran GM:stä yhden NHL:n parhaiten
palkatuista samalla pallilla.
Lowe tulee luotsaamaan seuraa läpi 2004 siintävien NHL-työehtosopimusneuvottelujen - Oilersin
37-päinen omistajahirviö on jo ilmoittanut ettei se aio seuraa Edmontonissa pitää jos se ei saa
tuona syksynä itseään tyydyttävää ratkaisua aikaan.
Lehdistötilaisuudessa Lowe vertasi Edmonton Oilersia suuren menestyksen kynnykselle päässeeseen
yhtä pienellä budjetilla toimivaan Ottawa Senatorsiin. Ottawan, Vancouverin ja Minnesotan viime
aikojen menestys on ottanut kokonaan tuulen pois sen teorian alta, ettei pienen markkina-alueen tai
pienen pelaajabudjetin NHL-joukkue voi menestyä jäällä.
Oilerskin yrittää rakentaa joukkuettaan draftin kautta, tosin sillä ei ole ollut luksusta valita kolmea
ykkösvarausta peräkkäin kuten Sensillä oli.
Lowe sanoo omistavansa suuren suunnitelman, jonka avulla Stanley Cup tuodaan jälleen kotiin
Edmontoniin - kukaan ei tosin tiedä mikä tämä suunnitelma on. Lowen suuressa suunnitelmassa
NHL-joukkueen ei tarvitse pelata trappiä ja pitää vastustajan maalit alle kahden päästäkseen Stanley
Cupiin. Mielenkiiintoisesti Lowe sanoo, ettei kyse ole niinkään pelityylistä vaan pelisysteemistä -
siitä miten systeemiä pelataan. Kevinin mielestä yksi suurimmista 80-luvun Oilersiin kohdistuneista
väärinkäsityksistä oli se, ettei joukkueella muka ollut hyökkäävän tyylin takia kunnon systeemiä.
Lowe sanoi, että playoffseissa 80-luvun Öljyllä oli todella hyvin valmisteltu pelisysteemi ja joukkue
oli omistautunut sen rajoissa pelaamiseen yhtä paljon kuin mikä tahansa joukkue.
Calgary Flamesin tähtipelaaja, 25-vuotias kotikaupunkinsa Edmontonin lähiössä nimeltä St.Albert
kesäisin asuva Jarome Iginla kärsi koko viime kauden ajan monista eri vaivoista, mutta Iginlaa
pitkäaikaisesti kiusanneet nivusvaivat kehittyivät lopulta vakavammiksi. Kauden lopulla vaikutti
siltä, että Iginla kärsi todella vakavasta vatsalihasvammasta, joka vaatisi leikkauksen ja todella pitkän
ja hankalan kuntoutumisajan.
Mutta vain vähän aikaa sitten Iginla sai ilokseen kuulla, ettei leikkausta tarvita. Koko kauden
nivusvammoista huolimatta pelannut Iginla sanoi oppineensa tästä ainakin sen, että seuraavalla
kerralla kun häntä vaivaa jokin asia - hän tulee kuuntelemaan huoltajien ja lääkärien ohjeita.
Jääkiekkoilijat ovat tunnettuja siitä, että he haluavat pelata loukkaantumisista huolimatta -
nivusvammat varsinkin ovat vaikeammin todettavia vammoja - pelaaja ei usein ymmärrä, että
vain lepo auttaa.
San Jose Sharks päätti tarjota kolmen miljoonan dollarin optiovuoden sentteri Mike Riccille -
näin hän sai noin $800.000 palkankorotuksen tehtyään vain 34 pistettä loukkaantumisten
pilaamalla viime kaudella. Ricci yritti pelata läpi kauden vaivanneen selkävamman kanssa.
"Hän yritti tehdä liikaa", sanoi Sharksin uusi GM Doug Wilson, joka ei tule tarjoamaan
palkankorotusta Adam Gravesille samaan tapaan. Sharks haluaa kuitenkin pitää Gravesin
vielä joukkueessaan opettamassa nuorempia pelaajia - Graves tulee saamaan noin miljoonan
dollarin arvoisen tarjouksen ensi kaudesta. "Graves on tärkeä pelaaja organisaatiollemme",
myönsi Wilson.
NHL:n palkkakehityksessä on jotain vialla, jos mietitään sitä, että esimerkiksi St.Louisissa
amerikkalaisen jalkapallon St.Louis Ramsin running back - ja monen mielestä koko NFL:n
paras pelaaja - Marshall Faulk ansaitsee noin $4.5 miljoonaa liigassa, jonka tulot ovat täysin
eri luokassa kuin NHL:n. Bluesin laituri Keith Tkachukille maksetaan $11 miljoonaa - yli kaksi
kertaa enemmän.
Baseballin puolella St.Louis Cardinalsin takakentän mies Albert Pujols allekirjoitti juuri baseballin
suurimman kolmannen vuoden pelaajalle maksettavan sopimuksen - hän ansaitsee vain saman
verran kuin Bluesin Cory Stillman viime kaudella. ($2.2 miljoonaa). St.Louis Bluesin pelaajabudjetti
viime kaudella oli $60 miljoonan luokassa, seura väittää tappioittensa olleen noin $40 miljoonaa
samalla kaudella. Blues ei ehkä tule tarjoamaan sopimuksia Stillmanille eikä Tyson Nashille, joista
tulee hyvää kauppatavaraa. Bluesin pitäisi ehkä pienentää pelaajakulujaan - St.Louis ei ole suuri
kaupunki eikä suuri markkina-alue jääkiekolle.
Keys to the car..
Detroitin huippuprospekti Igor Grigorenko lienee edelleen aika huonossa kunnossa venäläisessä sairaalassa
Togliattin kaupungissa auto-onnettomuutensa jälkeen. Nuoren Grigorenkon jalka katkesi pahasti ja
hän kärsii lisäksi keuhko-ongelmista. Wingsillä oli samantyyppinen tilanne vuosia sitten kun Slava Kozlov
oli pahassa kolarissa Venäjällä - väitetään Detroitin saaneen Slavan ulos Venäjältä tarjoamalla häntä
hoitaneelle lääkärille avaimet autoon, jos tämä käyttäisi sitä ajaakseen Kozlovin lentokentälle ja
kohti Detroitia menevään koneeseen.
Red Wings on jättänyt Grigorenkon Togliattiin, mutta Igor Larionovin avulla lupaavan hyökkääjän luokse
on lennätetty Moskovan kautta spesialisti - Larionov on auttanut toimien lääkärien tulkkina.
Entinen Pittsburgh Penguinsin valmentaja Ivan Hlinka ansaitsi miljoona US dollaria Omskin joukkueen
valmennuksesta Venäjän Superliigassa viime kaudella. Nyt Hlinka sanoo saaneensa valmentamisesta
tarpeekseen - hän haluaa liittyä entisen NHL-pelaajan Petr Svobodan pelaaja-agenttiyritykseen.
Svobodalla on asiakkainaan mm. Robertt Lang ja Pavel Kubina.
Brett Hull yritti päästä läpi golfin US Openin karsintakisoista Austinissa Texasissa viime viikolla,
mutta hän karsiutui. Aiemmin Columbuksen Ray Whitney on yrittänyt samaa Floridassa pelatessaan.
Ensi kuun NHL Entry Draftin huippujunnuja tullaan testaamaan tälllä viikolla Torontossa pidettävissä
NHL:n fyysisissä testeissä. Valko-Venäjän Andrei Kastsitsyn herätti paljon huomiota junnukisoissa
Halifaxissa - ja hän saattaa tulla valituksi kolmen parhaan joukossa - mutta jotkut seurat saattavat
karttaa hänen valintaansa, koska Kastsitsyn kärsii epileptiasta. Puna-armeijan joukkue lähetti
junnun kotiin kesken kauden, mutta hän pelasi erittäin hyvin MM-kisoissa.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että joko OHL:n Peterborough Petesin hyökkääjä Eric Staal tai Kanadaa
junnuMM-kisoissa edustanut maalivahti Marc-Andre Fleury tulee olemaan draftin ykkösvalinta.
Philadelphia Flyers on kiinnostunut Fleurystä ja saattaa tarjota esimerkiksi Justin Williamsin ja
Jeff Woywitkan vaihdossa saadakseen Floridan varausvuoron itselleen.
Eric Staal oppi luistelemaan isänsä pihalle rakentamassa 80X100 jalan kaukalossa pikkupoikana.
Täysimittainen NHL-kaukalo on 85X200.
Staalin uskotaan olevan valmis pelaamaan NHL:ssä jo ensi syksynä - kuten myös Oshawa Generalsin
hyökkääjän Nathan Hortonin, venäläisen Nikolai Zherdevin, tsekki Milan Michalekin ja aiemmin
mainitun Kastitsynin.
Fleuryn uskotaan olevan valmis torjumaan kiekkoja showssa parin vuoden sisällä.
Kenta Nilsson saattaa liittyä Edmonton Oilersin valmennusryhmään ylivoimaspesialistina.
Paul Coffey toimii samanlaisessa tehtävässä Phoenix Coyotesin kanssa. Kentalla väitetään
olevan kotonaan kansioittain muistiinpanoja jokaikisesta ylivoimasta, jossa hän itse pelasi
mukana junnupeleistä lähtien.
Nilssonin poika Robert tulee menemään draftin 15 ensimmäisen varauksen joukossa ennustajien
mukaan. Edmonton Oilers valitsee 17:lla vuorolla ja haluaa varata puolustajan. Oilersin uskotaan
yrittävän vaihtaa vuoroaan ylemmäksi pelaajakaupan avulla.
Calgary Flamesin uskotaan käyttävän ensimmäisen kierroksen varausoikeutensa napatakseen
Red Deer Rebelsin puolustajan Dion Phaneufin - Flames GM Darryl Sutterin ja Rebelsin omistajan
velipoika Brent Sutterin välinen yhteys on niin voimakas.
Mike Bullard teki ensimmäisen maalin Patrick Royta vastaan NHL:ssä, lokakuun 10. 1985
Jounin NHL-raportit Sport FM radion taajuudella joka torstai.