Devils go to heaven
Stanley Cupin playoffsit kestivät todella kauan, mutta maanantaina viimeisen seitsemännen pelin
jälkeen mestari lopulta saatiin selville. On annettava kunniaa mestarijoukkue New Jersey Devilsille.
NHL:n kaksi kuukautta kestävät playoffseja katsoo joka vuosi yhtä ihmeissään - missään muussa
urheilulajissa ei nähdä niin suurta muutosta parempaan päin kuin NHL:ssä heti kun runkosarja
päättyy ja playoffsit alkavat. Kontaktilajissa moinen jatkuva intensiteetti on ihailtavaa. Pelaajat
pelaavat läpi loukkaantumisten, jotka laittaisivat tavalliset ihmiset sairaalaan. Hirvittävä taistelu
jatkuu viikosta toiseen, pelistä toiseen yhtä kiihkeänä. Ja lopulta vain yksi joukkue jää jäljelle
voittajana.
Hävittyään kuudennen pelin Anaheimissa pelisarjan ollessa jo katkolla - Stanley Cup Kannun oltua
jo sisällä Ducksin hienossa hallissa valmiina tuotavaksi jäälle jos Devils voittaa - New Jersey
Devils joutui taistelemaan kahden vuoden takaisia demoneja vastaan. 2001 finaaleissa Devils
hävisi sekä kuudennen että lopulta myös seitsemännen pelin - hävitessään Devilsistä olisi
puhuttu dynastian sijasta joukkueena, joka ei onnistunut käyttämään tilaisuutta hyväkseen,
vaikka Stanley Cup oli jo valmiina pöydällä otettavaksi - neljä eri kertaa.
Seitsemäs peli on harvinaista herkkua Stanley Cup-finaaleissa. Viimeksi vuonna 2001, 1994
ja 1987. Yksi peli, winner takes all. Yksi ottelu, jonka lopputulos päättää sen, tullaanko
jotkut pelaajat muistamaan vain hyvinä ammattilaiskiekkoilijoina vai Stanley Cupin mestareina koko loppuelämänsä ajan.
Jokainen pelaaja on pikkupoikana haaveillut pelaavansa seitsemännessä pelissä ja voittavansa
sen. Monessa ulkokaukalon pelissä on pelattu seitsemättä peliä moneen kertaan.
Kun ajatellaan kuinka harva NHL-pelaaja koskaan pääsee edes pelaamaan seitsemänteen Stanley Cup-finaaliin ja kuinka harva tulee sieltä voittajana pois - NHL:ssä on Stanley Cup mestaruus ratkaistu yhdessä ottelussa vain 12 kertaa - ehkä 350 pelaajaa edes tietää millaista on pelata tuollaisessa ottelussa - vain puolet heistä tietää millaista on voittaa se.
Pelin jälkeen 2001 tappiossa mukana olleelta Martin Brodeurilta kysyttiin pyyhkäisikö tämä
voitto tuon kevään pahan muiston pois mielestä. Brodeur vastasi, että tappiosta ei pääse
yli ikinä; sellaisille pelaajille, jotka olivat ensimmäistä kertaa yrittämässä mestaruutta
2001 - kuten Jim McKenzielle ja Turner Stevensonille - vuosia NHL-kaukaloita kiertäneille
koville ammattilaiskonkareille, jotka silloin luulivat ainoan mahdollisuutensa voittaa Stanley Cup
olleen menetetyn - tämä voitto auttoi poistamaan vuoden 2001 mielestä.
Seitsemännessä pelissä New Jersey Devils pelasi vahvasti kaikilla kolmella kaukalon alueella.
Devils oli aggressiivinen vastakarvassaan; teki tuttua tarkkaa työtä kuten aina keskialueen trapillaan
ja sai aina kiekon nopeasti ulos omalta aluueltaan. Viimeksimainittu saattaa olla Devilsin
pelisysteemin vähiten arvostusta saanut osa-alue - kerta toisensa jälkeen puolustajat kuten
Scott Niedermayer, Brian Rafalski, Scott Stevens ja Colin White toimittivat kiekon alueelta ulos.
Luu kurkkuun
Devils löi luun kurkkuun haastajan asemassa olleelle Anaheim Mighty Ducksille seitsemännessä
pelissä. Voitto otettiin Devilsin tapaan; taistelemalla kiekosta molemmissa päissä kenttää,
ottamalla johto ja sen jälkeen tukahduttamalla kaikki vastustajan yritykset edes päästä maalin
eteen. Kaukana taiteellisesta hienosta jääkiekosta, jota katsojat ehkä mieluummin haluaisivat
nähdä, mutta tehokasta peliä, joka toi Devilsille kolmannen mestaruuden yhdeksän viime
kauden sisällä.
Pat Burns otti ensimmäisen Stanley Cup-mestaruutensa valmentajana voitettuaan NHL:n
vuoden valmentaja palkinnon aikaisemmin kolme kertaa. Häntä ehdittiin jo pitää vanhan ajan
tyylisenä valmentajana, jollaisten ajat ovat jo menneet. Burns on yrmeä mies, joka ei edes
voiton hetkellä nauttinut voitostaan. Ensimmäisessä voiton jälkeisessä TV-haastattelussaankin
Burns valitti hänen kykyjään epäilleistä - osaamatta nauttia voitostaan.
Hyvä hankinta Lou Lamoriellolta palkata Pat Burns - Lou oli sitä mieltä, että osa Devilsin
nuorista pelaajista tarvitsee kovaa kuria vaativan valmentajan. On myös annettava kunniaa
muille Devilsin valmentajille; Bob Carpenter, John MacLean - joka tuli training campille vielä
pelaajana, mutta halusi auttaa joukkuetta jääden lopulta valmentajaksi. Eikä koskaan saa
unohtaa maalivahtivalmentaja Jacques Caronia, Martin Brodeurin valmentajaa. Kaikki kunnia
tuntuu menevän Francois Allairelle, mutta Caronia ei saa unohtaa. Jacques Caron oli pelatessaan
ensimmäisiä maalivahteja, jotka käsittelivät kiekkoa aikana jolloin maalivahtien ei pitänyt
käsitellä kiekkoa - ja hän on opettanut Brodeuria pelaamaan samalla tavalla.
New Jersey ei valitettavasti ole jääkiekkokaupunki eikä Stanley Cup-mestarijoukkueen saama
kannatus ole niin hyvä kuin joukkue ansaitsisi. Vielä tuntia ennen seitsemättä finaalia tuhat lippua
otteluun oli myymättä. Ja paikalla olleet katsojat vielä osoittivat asiantuntemuksensa buuaamalla
Jean-Sebastien Giguerelle tämän voitettua Conn Smythe Trophyn playoffsien parhaana pelaajana.
Onneksi koko Devilsin joukkue osoitti suosiota Giguerelle tämän hakiessa pettyneenä palkintonsa.
Vaikka Giguere pelasi hävinneen joukkueen puolella, hän ansaitsi palkinnon.
Viime vuosina Conn Smythe palkinto on tuntunut menevän sille, joka on pelannut parhaiten juuri
finaaleissa - noin suhteella 90% finaaliesityksistä, 10% muut playoffsarjat. Mutta jos ajatellaan
palkintoa koko kahden kuukauden playoffs-pelaamisen kannalta, JS Giguere pudotti läntisen
konferenssin kaksi korkeimmalle rankattua joukkuetta, Detroitin ja Dallasin - jo ennen pääsyään
konferenssin finaaliin. Ja Giguere onnistui joukkueineen viemään Devilsin seitsemään peliin.
Vaikka Giguere ei pelannut parasta peliään kaikissa finaaliotteluissa - jos katsotaan koko
playoffseja alusta loppuun tasapuolisesti - kukaan NHL-pelaaja ei pelannut korkeammalla tasolla.
Arvostelijoiden mielestä palkinto tulisi antaa parhaalle pelaajalle finaaleissa - ei sille, jonka
palkitsemisesta saadaan paras tarina. Vuosi sitten Nicklas Lidström sai joittenkin arvostelijoiden
mielestä palkinnon, koska oli aika antaa Conn Smythe eurooppalaiselle pelaajalle oli tämä
MVP:n arvoinen tai ei.
Devilsin Martin Brodeur on selkeästi Patrick Royn manttelin perijä NHL:n parhaana maalivahtina.
Maalivahdilta ei voi paljoa muuta vaatia kuin nollan pitäminen seitsemännessä pelissä. Ottelupäivän
aamuharjoituksissa joukkuekaverit vielä kutsuivat Brodeuria lempinimellä "Swiss Cheese" - tämä
ei pystynyt aamulla torjumaan vielä mitään. Mutta peliä ei pelata aamulla..
Samalla Anaheim Mighty Ducksin tuhkimotarinalle tuli loppu; kello kävi keskiyötä seitsemännessä
pelissä. Seitsemännen ottelun häviäminen on hirvittävä katkera pettymys hävinneen joukkueen
pelaajille. Kukaan 1994 viimeisen pelin nähneistä ei varmasti ole vieläkään unohtanut Trevor Lindenin
ja Murray Cravenin alaspainuneita päivä Rangersin pelaajien juhliessa toisella puolella kenttää.
Samalla tavalla polvillaan jäällä pelin jälkeen tyhjyyteen tuijottaneen Steve Thomasin hahmo
tulee jäämään mieleen. Tai JS Gigueren ilme hänen hakiessaan Conn Smythe palkinnon
Gary Bettmanilta. Pahalta tuntuu 40-vuotiaan Adam Oatesin ja 39-vuotiaan Thomasin puolesta.
Muutenkin kovia tilanteita katsottavaksi finaalin jälkeisessä perinteisessä kättelyssä -
Scott Stevens lohduttamassa entistä joukkuekaveriaan Steve Thomasia; Niedermayerin veljekset;
erittäin läheiset ystävät Patrik Elias ja Petr Sykora, jotka aikaisemmin voittivat Cupin yhdessä,
mutta olivat nyt eri puolilla jne.
Kolme vuotta sitten Sykora sai Derian Hatcherin lentävän kyynärpään päähänsä finaalin
kuudennessa pelissä ja joutui katsomaan Stanley Cup-ratkaisun sairaalavuoteestaan käsin.
Valmentaja Larry Robinson veti Sykoran paidan päälleen mennessään ottelun jälkeen juhlimaan
jäälle kunnioittaakseen pelaajaansa. Myöhemmin samana iltana Jason Arnott ja Patrik Elias
veivät Kannun ketjukaverinsa sairaalahuoneeseen.
NJ Devils pudotti nyt Ottawan seitsemässä ja Anaheimin lopulta seitsemässä. Ei NHL:n taitavin
joukkue, mutta viimeisen pelin voittaneena ehdottomasti eniten työtä tekevät ja parhaiten
joukkueena toimiva joukkue.
Lou
New Jersey Devilsin GM Lou Lamoriello on nyt voittanut kolme Stanley Cupia kolmen eri valmentajan
alaisuudessa. Louta on pakko pitää NHL:n parhaana GM:nä - hän osaa aina uudelleen ja uudelleen
rakentaa joukkueensa entiselleen samoin tuloksin muutoksista huolimatta. Toronton Pat Quinn sanoi
viime viikolla haastattelussa, että suoraan sanottuna Lou on ns."coach-killer" - aina kun valmentaja
ei ole pystynyt vastaamaan Loun odotuksiin, tämä on korvattu uudella. Silti New Jersey Devils on
jotenkin pystynyt pitämään pelitasonsa ja -systeeminsä suunnilleen samoina jo lähes kymmenen
vuoden ajan. Voidaan väittää, että maantieteellinen sijanti on ainoa syy, miksei tästä Devils-joukkueesta
puhuta dynastiana muitten joukossa jo nyt. Jos tämä joukkue pelaisi Torontossa tai Montrealissa
sanaa dynastia varmasti käytettäisiin enemmän ja joukkue saisi enemmän kunnioitusta osakseen.
Mutta New Jersey Devils ei ole maantieteellisesti oikeastaan mistään kotoisin. Jopa sen "tavanomaisella
parkkipaikalla" suunniteltu Stanley Cup-paraati jouduttiin lykkäämään hamaan tulevaisuuteen, koska
Continental Airlines-hallia hallitsee seuraavan viikon ajan paikallinen koripallon NBA-joukkue.
Devilsin GM Lou Lamoriellon mielestä tämä 2003 Stanley Cup-joukkue oli kaikista kolmesta Devils
mestarijoukkueesta paras joukkuekemialtaan, joukkuehengeltään. Tämä ei ollut muihin verrattuna
taidoiltaan paras Devils-joukkue, tämä oli persoonallisuudeltaan vähän erilainen. Onkin ihailtava ja
ihmeteltävä miten Lamoriello onnistuu rakentamaan mestareita kaikesta huolimatta.
Eri pelaajat ovat eri mestarijoukkueissa nousseet eri valmentajien alaisuudessa ratkaiseviin osiin.
1995 Stephane Richer, Neal Broten ja John MacLean Jacques Lemairen valmennuksessa; 2000
Jason Arnott, Patrik Elias ja Petr Sykora Larry Robinsonin alaisuudessa ja nyt Jamie Langenbrunner,
Scott Niedermayer ja John Madden Pat Burnsin alaisuudessa - vain maalivahti on aina ollut sama.
2003 joukkue ehkä enemmän kuin mikään pelaa täydellisesti joukkueen eteen - kukaan ei välitä siitä,
kuka tekee maalit tai kuka saa nimensä lehteen. Moni Devilsin pelaaja pelaa pienemmällä sopimuksella
joukkueessa kuin mitä voisi muualta saada vain saadakseen mahdollisuuden pelata mestarijoukkueessa
joka vuosi. Jokaisen pelin ratkaisijaksi voi tulle eri pelaaja - Brian Gionta, Jeff Friesen tai kuten viimeisessä
pelissä lähes tuntemattomuudesta tullut Mike Rupp. Patrik Elias teki seitsemän pistettä finaalisarjassa.
New Jersey Devils hyvin harvoin tekee suuria sopimuksia pelaajiensa kanssa. Bobby Holik menetettiin
Hudson-joen toiselle puolelle New York Rangersiin viime kesänä. Suurten rahojen jakelemisen sijaan
New Jersey Devilsin menestys on rakennettu hyvän kykyjenetsinnän ja draftaamisen kautta, kehittämällä
omia pelaajia omassa organisaatiossa ja tekemällä hyviä pelaajakauppoja. Devils tekee kaiken oikein ja
vieläpä suhteellisen vaatimattomalla budjetilla. Entinen jokeripelaaja David Conte on seuran erinomaisen
kykyjenetsintäsysteemin takana.
Lou Lamoriello on kovan linjan GM - jos pelaaja haluaa liikaa rahaa Lou on kovana ja pelaaja saakin yleensä
istua kotona niin kauan että hänen takapuolensa muuttuu kiveksi. Scott Niedermayer on missannut
training campin kolmesti sopimuskiistojen takia. Silti pelaajat tuntuvat suorastaan rakastavan Louta.
Voittaminen tietenkin tuo rakkautta. Lamoriello pitää joukkueen perusytimen aina koossa. Hänen
sopimussysteeminsä on täysin erilainen kuin muilla seuroilla - Lamoriello antaa reiluja bonuksia asioista,
joita monissa muissa seuroissa ei noteerata ollenkaan - kuten nollapeleistä. Omalla systeemillään hän
saa pelaajat ylpeiksi tällaisista tilastoista ja tämä auttaa yli monen kovan paikan pitkän kauden aikana.
Kun Devils hankki Grant Marshallin siirtotakarajalla tämä pelaajakauppa ei tuolloin herättänyt juuri mitään
huomiota, mutta Marshall teki huipputärkeitä maaleja playoffseissa - hän oli voittanut Cupin aikaisemmin
Dallasissa, mutta ei ollut tätä kevättä aikaisemmin koskaan tehnyt playoffseissa maalia 65 ottelussa.
Lou Lamoriello sai paljon painetta faneilta ennen siirtotakarajaa siitä, että joukkueen pitäisi hankkia
kunnon maalintekijä - Teemu Selänteen tapaan. Grant Marshall katkaisi niskansa pahasti junnukiekossa
vuonna 1990 ja moni ei uskonut hänen enää pystyvän kunnolla kävelemään - pelaamisesta puhumattakaan.
Kuka olisi uskonut, että juuri Grant Marshall olisi lopulta Devilsin suurin hankinta siirtotakarajalla.
Kuusi maalia playoffseissa - Devils sai lopulta fanien vaatiman sniperin..
Kun taas Petr Sykora treidattiin Anaheimiin moni epäili Devilsin menettäneen maalitekotaitoa - mutta Devilsiin
kaupassa tullut Jeff Friesen on osoittautunut joukkueen parhaaksi tärkeitten maalien tekijäksi ratkaisevissa
otteluissa - Friesen on "clutch"-pelaaja vailla vertaa.
Aloitusympyrässä Pascal Rheaume voitti Radek Bonkin tylysti konferenssifinaaleissa, mutta oli vaikeuksissa
Adam Oatesin kanssa finaaleissa. Mielenkiintoinen seikka Oatesin aloitusmenestyksen takana on se,
että hän on oikean puolen, eri rightin pelaaja. NHL:ssä ei ole paljoa hyviä senttereitä, jotka pelaavat
rightin otteella - tämä on yksi Oatesin eduista monien kikkojen ja nopeuden ohella. Aloitusten voittaminen
on täysin erilainen taito kuin suurin osa jääkiekkotaidoista - on vähän outoa, että pelaajat, jotka ovat
lähes voittamattomia aloituksissa samalla eivät aina ole kovin erikoisia maalintekijöitä, vaikka heillä on
kiistatta nopeat kädet.
Rightin puolelta aloittaminen oli aikoinaan Stan Mikitan parhaita puolia aloittajana ja tietenkin yksi syy
myös Steve Yzermanin menestykseen aloituksissa - Red Wings todella kaipasi Yzermania aloittamaan
tämän ollessa poissa suurimman osan kautta.
Stanley Rupp
New Jersey Devils tekee hyvää työtä kehittäen omia pelaajiaan ja Devils tekee kaiken omalla tavallaan.
Mike Rupp teki finaalin seitsemänness pelissä maalin ja kaksi syöttöä. Hän oli aikaisemmin NY Islandersin
korkea varaus (9. 1998), jolle Islanders ei koskaan tarjonnut sopimusta. Ruppia pidettiin lahjansa hukanneena
lupauksena, mutta New Jersey Devils näki miehessä jotain mitä muut eivät ilmeisesti nähneet - sijoitus saatiin
moninkertaisena takaisin ratkaisevassa finaaliottelussa. Roikaleenkokoisen kanadalaisissa junnusarjoissa
oppinsa saaneen amerikkalaispelaajan tehtaillessa kolme pistettä seitsemännessä pelissä niin Lou Lamoriello
kuin valmentaja Pat Burnskin näyttivät suorastaan neroilta. Stanley Rupp.
Mike Rupp oli ennen viimeistä peliä sanonut ettei hän edes haluaisi nimeään Stanley Cupiin ellei hän
pystyisi auttamaan sen voittamisessa jollakin tavalla.. Hän pelasi ainoastaan 26 peliä NHL:ssä ja
pääsi playoffseissa pelaamaan vasta finaaleissa. Nyt Mike Ruppin nimi on ja pysyy Stanley Cup-voittomaalien
tekijöitten listassa Wayne Gretzkyn, Gordie Howen ja Jari Kurrin kanssa.
New Jersey Devils menestyy omalla tyylillään. Joukkueen pelityyliä on arvosteltu paljon, mutta seura
porskuttaa eteenpäin menestyksestä toiseen arvosteluista välittämättä. Tapahtuu vuoden 2004 sodassa
mitä tahansa - on varmaa, että New Jersey Devils tulee nykysysteemillään pysymään huipulla.
Kolme Stanley Cup-mestaruutta viimeisen yhdeksän kauden aikana - eikä ole mitään syytä epäillä
etteikö New Jersey Devils olisi kova mestaruuden puolustaja myös jälleen ensi kaudella. Kuitenkin,
joitakin merkittäviä muutoksia tullaan näkemään. Joe Nieuwendyk, joka ei pystynyt loukkaantumisen
takia pelaamaan enää finaaleissa - tulee mitä todennäköisimmin siirtymään Torontoon UFA:na. Ken
Daneyko - karhumainen vanha sotahevonen, joka on pelannut koko uransa Devilsissä koko seuran
historian ajan - on ilmeisesti lopettamassa uraansa kolmanteen Stanley Cupiinsa. Hieno teko Pat Burnsiltä
peluuttaa Daneykoa seitsemännessä pelissä - teko sai jopa miettimään, onko yrmeästä vanhan
tyylin valmentaja Burnsistä tullut pehmeä..Kenny Daneyko pelasi yli 11 minuuttia uransa viimeisessä
pelissä.
Lou Lamoriello, Pat Burns, Martin Brodeur ja Scott Stevens tulevat jatkamaan edelleen - Devils tuli
ja voitti vaikka menetti Bobby Holikin kaltaisen pelaajan viime kesänä - joukkue pystyy aina sopeutumaan
muutoksiin ja tulee tekemään sen vastaisuudessakin.
Yksi mielenkiintoinen tarina Lou Lamoriellon filosofian takana tulee jo ajoilta jolloin hän toimi
yliopistovalmentajana. Lamoriello luki tuolloin Green Bayssä NFL:ssä valmentaneen legendaarisen
Vince Lombardin kirjan, jossa tämä kertoi valmentamisesta aikakautensa roturistiriitojen sotkemassa
USA:ssa - Lombardin filosofiana oli antaa kaikille pelaajille mahdollisuus menestyä, välittää kaikista ja
olla kaikille reilu. Lou Lamoriello omaksui saman ajattelutavan omaan tapaansa valmentaa ja
myöhemmin johtaa omia joukkueitaan huolimatta pelaajien erilaisista taustoista.
Games 5 & 6
Stanley Cupin finaalit 2003 oli todellinen pelin painopisteen puolelta toiseen siirtymisen vuoristorata
alusta loppuun. Ensimmäista kahta peliä hallitsi New Jersey Devils ja hätäisimmät olivat jo
kutsumassa koko sarjaa läpihuutojutuksi. Seuraavien kahden pelin ajaksi taas pelin hallinta siirtyi
Anaheimille, joka onnistui tasoittamaan sarjan kotivoitoillaan. Viides peli oli taas täysin Devilsin
hallintaa.
Viidennessä pelissä nähtiin jotain aika erikoista; jotain, mitä nähtiin Devilsiltä muutaman kerran jo
Ottawaa vastaan pelatuissa peleissä. New Jersey Devils vuorostaan otti tämän pelin pelaten avointa
"run-and-gun"-kiekkoa. Ja tämä tyyli näytti sopivan hyvin puolustusvoittoisasta systeemistään
tunnetulle Devilsille. Viidennen pelin edetessä Anaheim itse asiassa näytti pelin edetessä enemmän
ja enemmän olevan vaikeuksissa Devilsin hyökkäyspelin kanssa. Voisi luulla, että tilanne olisi pitänyt
olla toisinpäin, mutta Anaheimin peli perustui koko playoffsien ajan keskialueen trap-puolustukseen,
jolla vastustajan hyökkäykset tukahdutettiin ja maalit tehtiin sitten keskialueen suunnanmuutoksista
lähtien.
Viides peli oli kuin jostain tuntemattomuudesta tullut erikoinen tapahtuma - jonka jälkeen NHL
palasi taas tuttuun normaaliin ohjelmistoonsa.
New Jersey Devils hallitsi pelitapahtumia myös fyysisessä pelissä. Etenkin Turner Stevensonin
paluu jäälle oli suurin syy. Stevenson toi peliin paljon kovia taklauksia, jotka pehmittivät Ducksin
peli-intoa ja antoivat paljon intoa Devilsille. Ketjussa Pascal Rheaumen ja Sergei Brylinin kanssa
Stevenson vielä antoi syötön Rheaumen maaliin.
Stevenson kärsii kroonisista nivusvammoista - ja hän loukkasi itsensä uudelleen Ottawaa vastaan.
Silti hän pystyi viikon- 10 päivän lepotauon jälkeen palaamaan kentälle ja olemaan tärkeä pelaaja
joukkueelleen.
New Jersey Devilsiä vastaan pelaaminen on turhauttavaa vastustajalle. Viidennessä pelissä Anaheim
oli todella turhaantunut tuomarilinjaan - Devilsillä oli neljä ylivoimatilannetta, joista yksi maali - Ducksilla
vain yksi. New Jerseyn tavaramerkkeihin kuuluu se, että joukkue on kurinalaista peliä pelaava ryhmä,
joka ottaa jäähyjä hyvin vähän. Silti Anaheim Mighty Ducksin mielestä viidennessä pelissä tuomarit
eivät toimineet oikeudenmukaisesti.
Toisaalta Anaheimin ylivoimapeli on ollut niin tehotonta, ettei koko asialla olisi ollut paljoakaan
merkitystä.
Kuudes peli oli taas Mighty Ducksin hallintaa samalla tavalla kuin viides peli oli ollut Jerseyn hallintaa.
Pelisarjan painopisteen siirtyminen finaalissa oli todella selvää - aina kotijoukkueen "syöttövuorolle"
siirtyen.
Heti pelin alusta oli selvää, ettei Devilsillä ollut paras päivä - Anaheimilla taas oli. Vaikka Paul
Kariyan historiallinen sankariteko tässä pelissä tulee jäämään suurimmaksi tarinaksi mitä kuudennesta
finaalista 2003 tullaan jälkipolville kertomaan - Anaheimin voiton takana oli silti se, että koko joukkue
pääsi peliin mukaan heti alusta lähtien ottaen sen haltuunsa.
Paul Kariyan hirmulämärillä Martin Brodeurin hanskakäden yli ampuma maali oli toki niin tärkeä 4-1
maali kuin voi kuvitella. Vaikka Anaheimilla oli toiseen erään tultaessa jo 3-0 johto; Devils tuli toiseen
erään todella kovalla vauhdilla. 3-0 johto ei ole niin turvallinen johto kuin voisi luulla; jos vastapuoli
onnistuu kaventamaan tilanteen 3-1:een - kuten tässä tapauksessa - seuraavan maalin kautta peli
on jo yhden maalin sisällä.
Downed Duck
Scott Stevens on pelaaja, joka pystyy yhdellä kovalla taklauksella kääntämään koko ottelun kulun ja
kun Paul Kariya makasi selällään Ankkalammen jäällä, jokaiselta peliä seuranneelta katsojasta tuntui
siltä kuin tuo yksi taklaus olisi ottanut ilmat kokonaan pois niin Ducksilta kuin sen kotiyleisöltäkin.
Stevens on ennenkin jättänyt pelaajia jäähän kovilla taklauksillaan - yleensä isommatkin miehet jäävät
jään pintaan kykenemättä nousemaan ylös.
Stevensin taklaus oli puhdas, vaikka se tuli hieman myöhään. NHL:n sääntötulkintojen mukaan
taklaus oli laillinen. Silti on selvää, että Scott Stevens tietää mitä tekee tähdätessään kovia
taklauksia vastustajan tähtipelaajia kohtaan. Hän tietää pystyvänsä taklauksillaan paitsi muuttamaan
koko pelin painopisteen myös lopettamaan vastapelaajan peliuran hyvin helposti. Saako NHL:n
tähtipelaajia taklata tällä tavalla? Tottakai saa. Oliko Stevensin taklaus tässä tapauksessa
laillinen? Tottakai oli. Pitäisikö joukkueen, jonka tähtipelaaja yritetään ottaa pois pelistä ja
parhaassa tapauksessa pois koko jääkiekosta tällä tavalla tehtä jotain? Tottakai pitäisi.
Voimme kuvitella mitä olisi tapahtunut jos esimerkiksi samanlainen taklaus olisi tehty Wayne
Gretzkyä vastaan aikoinaan..tai jokainen 1993 semifinaaleja seurannut varmasti muistaa
kuinka monta sekuntia meni sen jälkeen kun Marty McSorley otti kovalla taklauksella
Doug Gilmourin pois pelistä ennenkuin Wendel Clark saapui paikalle. Yksi? Instigator-säännön
vuoksi kuudennessa pelissä tapahtunutta ei voi alkaa tasoittamaan - on pakko ottaa
pelaajan numero muistiin, muuta ei voi tehdä.
Toisaalta on annettava tunnustusta Ducksin valmentaja Mike Babcockille siitä, ettei tämän
tapauksen jälkeen kukaan Anaheimin pelaajista edes yrittänyt millään tavalla kostaa Stevensille.
Paras tapa kostaa on laittaa kiekko Stevensin joukkueen maaliin ja juuri niin tapahtui.
Tapa, jolla Paul Kariya tuli takaisin jäälle ja teki pian ilman minkäänlaista epäröintiä pelin ratkaisun
kaukaa siniviivan alta - käänsi taas kerran pelin Anaheimin puolelle ja tuhosi Devilsin voittohaaveet
yhdellä ainoalla iskulla Stanley Cupin ollessa jo rakennuksessa. Martin Brodeur näytti pelisarjan
aikana kehittäneen yhden virheen - kaikki maalit tuntuivat menevät sisään hanskapuolelta. Joskus
maalivahti - vaikka tietääkin asiasta - ei voi mitään sille, että virheet tapahtuvat samalla tavalla.
Menneen kauden ajan ja varsinkin playoffseissa Paul Kariya on yrittänyt muuttaa pelityyliään
pelinrakentajaksi; mutta hänen nopeudellaan ja laukauksellaan varustetun pelaajan on paljon
hienompaa nähdä ampumassa kiekkoa. Paul Kariyan paluu jäälle aivoja tärisyttäneen taklauksen
jälkeen kuudennessa finaalissa ja ratkaisevan maalin teko pelin voiton varmistamiseksi saattoi
olla näitten playoffsien hienoin yhden pelaajan pelaama ottelu näissä playoffseissa.
Kariya sai paljon painetta ja kritiikkiä osakseen koko playoffsien ajan ja etenkin finaaleissa.
Kuudennessa pelissä hän nousi pelin tähdeksi ja vielä dramaattisella tavalla. Moni odotti,
koska Scott Stevens tulee ja taklaa jonkin Ducksin pelaajan tutulla tavallaan tilaisuuden tullessa.
Kariya sanoi itse ettei hän menettänyt tajuntaansa taklauksen saatuaan - jokainen voi
tilanteen katsomalla päätellä itse mitä tapahtui.
Vaikka Kariyan sankarillinen paluu jäälle ja hieno maali kuudennessa pelissä olivatkin hieno tarina - tarinan olisi täydellistänyt vasta samanlainen teko seitsemännessä pelissä - silloin tarinasta olisi tullut jotain todella legendaarista, nyt se jäi puolitiehen.
Kariya itse vakuutti pelin jälkeisissä haastatteluissa ettei taklaus ollut kuin antanut hänelle
hyvän herätyksen - jos jotakin vakavampaa olisi tapahtunut jo aikaisemmin vakavia aivotärähdyksiä
urallaan kärsineelle Anaheimin kapteenille; en usko, että me katsojat tulemme siitä koskaan
saamaan tietää mitään.
Kaikki Scott Stevensin kuuluisat taklaukset tulevat siten, että vasenta laitaa Devilsin oikeaa
pakkia vastaan tuleva hyökkääjä saa ensin vastaansa Brian Rafalskin, joka vie pelaajan
huomion osumalla tämän kiekkoon tms. - kun seuraavassa hetkessä pelaaja katsoo kiekkoa -
Stevens on jo tulossa tekemään taklauksensa toiselta puolelta. Stevens tuhosi tällä tavalla
aikaisemmin Slava Kozlovin, Tie Domin, Eric Lindrosin ja Ron Francisin.
Mielenkiintoisesti Brendan Shanahan TSN-urheilukanavan kommentaattorina ehdotti ennen
viidettä peliä, että Ducksille olisi enemmän hyötyä siirtää Paul Kariya oikealle laidalle, josta
tämä voisi suoraan nousta haastamaan luistelullaan Scott Stevensiä ja Colin Whitea - näin
hänet myös siirrettäisiin pois vaara-alueelta, jossa hänet voidaan taklata pois pelistä edellä
kuvatulla tavalla.
Jiggy & The Ducks 2
Vaikka monet epäilevät Anaheim Mighty Ducksin epätodellisen marssin Stanley Cup-finaaleihin
tällä kaudella olleen samanlaisen tarinana kuin Carolina Hurricanesin viime vuonna: ensi kaudella
Ducks vajoaa takaisin tuntemattomuuteen ja viiden vuoden sisällä on jälleen samoissa vaikeuksissa
kuin aikaisemminkin, taistellen olemassaolostaan jne. - toiset uskovat tässä olevan joukkueen,
joka tulee kisaamaan huipulla vielä jonkin aikaa.
On varmaa, että Mighty Ducks tullaan ottamaan vastaan eri NHL-paikkakunnilla aivan eri tavalla
kuin aikaisemmin tämän jälkeen. Olisi epärealistista uskoa, että Ducks kykenisi voittamaan
läntisen konferenssin toisen kerran peräkkäin heti ensi keväänä - mutta juuri nyt Anaheimissa on
koossa perusjoukkue, jonka varassa tulevaisuuden menestys on mahdollista. Voittaminen tuo
yleensä lisää voittamista. Ducks sai paljon kokemusta ja parissa kuukaudessa tuli paljon
paremmaksi joukkueeksi kuin mitä se aikaisemmin oli.
Jossain on kirjoitettu, että jos Anaheim olisi voittanut Stanley Cupin, seura olisi kärsinyt ensi
kauden voiton jälkeisestä krapulasta. Mutta nyt joukkueen jäädessä kakkoseksi, nälkää on
jäljellä ensi kaudeksi - tämä voi olla hyvä asia Teemu Selänteelle, jos ja kun hän liittyy joukkueeseen
uudelleen kesän aikana.
Scott Bowman on sanonut, että Stanley Cupin voittaakseen kannattaa aloittaa voittamalla ensin
Vezina Trophy, eli hankkimalla paras maalivahti. Anaheimin JS Giguere todisti tällä kaudella
kuuluvansa NHL:n parhaitten maalivahtien joukkoon. GM Bryan Murray toi Anaheimiin 12 uutta
pelaajaa rakentaessaan nykyistä joukkuetta - kuten Adam Oatesin, Steve Thomasin, Petr Sykoran,
Rob Niedermayerin, Sandis Ozolinshin ja finaalien nuorimman pelaajan Stanislav Chistovin.
Valmentaja Mike Babcock todisti ensimmäisen NHL-kautensa aikana olevansa erinomainen
kommunikoija pelaajiensa kanssa; valmentaja, joka osaa motivoida joukkueensa ja pitää
huolta, että kaikki ovat pelin alkaessa valmiina. Babcock pysyi myös hyvin rauhallisena aina
kun asiat ottivat väärän suunnan.
JS Giguere teki jo toisen esiintymisensä suositussa amerikkalaisessa myöhäisillan televisio-
ohjelmassa "Tonight Show":ssa ohjelman isännän Jay Lenon vieraana Conn Smythe palkintonsa
kanssa playoff-parta poisajettuna. Ainoa jääkiekkoilija, joka koskaan on saanut kunnian tulla
kutsutuksi Tonight Showhun on Brendan Shanahan - Mighty Ducksin menestys tänä keväänä
on avannut ovia Amerikan markkinoilla olemassaolostaan taistelevalle NHL:lle.
Ensi kaudella Mighty Ducks of Anaheim tulee olemaan kova joukkue lännessä - heti ensimmäinen
ottelu tulee olemaan kauden tärkein..Pystyykö Anaheim nousemaan ensi kaudella samanlaisen
vuoren huipulle kaikkine odotuksineen? New Jerseyn voitettua edellisen kerran Stanley Cupin
Larry Robinson maksoi työpaikallaan seuraavalla kaudella suuriksi paisuneista odotuksista -
Mike Babcock tullee pitämään työpaikkansa kuitenkin; Ducks ei voittanut mestaruutta eikä
olisi edes päässyt yrittämään ilman valmentajaansa.
On annettava kunniaa Anaheim Mighty Ducksille kovasta yrityksestä finaaleissa. Joukkue olisi hyvin voinut luovuttaa jo kahden ensimmäisen pelin jälkeen ja todeta, että kausi oli erittäin hyvä. Mutta Ankat taistelivat seitsemänteen peliin saakka.
The Battle of the Niedermayers
Niedermayerin veljesten taistelun voitti lopulta vanhempi veli Scott, joka lisäsi jo kolmannen Stanley
Cupin jo ennestään hienoon palkintokaappiinsa (1991 junnujen MM-kulta, 1992 Memorial Cup ja
2002 olympiakulta). Valitettavasti nuorempi veli Rob Niedermayer ei päässyt voittamaan ensimmäistä
Stanley Cupiaan tällä kerralla, vaikka jopa veljesten äiti sanoi finaalisarjan alussa toivovansa voittoa
Anaheimille - sen takia, ettei Robilla ollut vielä Stanley Cup-mestaruutta urallaan.
Rob ja Scott Niedermayerista puhuminen ennen pelisarjaa saattoi monelle kuulostaa mielenkiintoiselta
tarinalta, jolla ei itse pelin kannalta ole kuitenkaan suurempaa merkitystä. Nyt taistelun ratkettua,
on pakko todeta, että juuri Niedermayerin veljekset saattoivat olla omien seurojensa parhaat pelaajat
seitsemän ottelun finaalisarjassa.
Scott on pelannut loistavasti Devilsin puolustuksessa jo ensimmäisestä 1995 vuoden Cupista alkaen.
Hän on vuosien varrella muuttunut erittäin hyvin puolustavaksi puolustajaksi hyökkäämisen ohella -
hän voitti pistepörssin Jamie Langenrbunnerin kanssa tämänvuotisissa playoffseissa ja oli sen lisäksi
usein juuri se pakki, joka pelasti tilanteen New Jersey Devilsin ollessa vaikeuksissa omassa päässään
kaukaloa.
Ei ollut sattumaa, että heti Stanley Cupin saatuaan kapteeni Scott Stevens kysyi "Wheres Nieder?"
ja sen jälkeen antoi Kannun ensimmäiseksi juuri Niedermayerille. Kolmantena Kannun sai nostaa
ilmoille Ken Daneyko.
Rob Niedermayerin peli playoffseissa taas on ollut todellinen yllätys kaikille. Aikaisemmin kaudella
Calgaryssä miehen pelejä seuranneet eivät voi uskoa, että tämä on sama mies, joka Flamesin
paidassa ei koskaan näyttänyt omaavan minkäänlaista itseluottamusta.
Finaaleissa Rob Niedermayer oli Anaheim Mighty Ducksin paras kenttäpelaaja lähes jokaisessa
ottelussa. Hän käytti kokoaan ja nopeuttaan hyväkseen; varsinkin New Jerseyssä pelatuissa peleissä,
joissa Devilsin kova peli vyöryi kentän yli kotijoukkueen todella lyödessä luun haastajan kurkkuun
kaikissa neljässä ottelussa juuri Rob Niedermayer oli se Ducksin pelaaja, joka pystyi vastaamaan
NJ:n esittämään fyysiseen haasteeseen. Samalla Rob sai tilanteita aikaan myäs hyökkäyspäässä,
vaikkei maalien tekeminen ole koskaan ollut hänen paras puolensa.
Trap-happy defensive hockey, excessive goalie gear..
Todella monet ilmaiseksi NHL-pelejä katsovat negatiiviset median edustajat ovat kirjoittaneet ja
sanoneet todella paljon NHL-kiekon tylsistymisestä puolustusvoittoiseen peliin keskittyvien
joukkueitten taistellessa Stanley Cupista. Maalivahtien varusteista valitetaan; muutoksia
vaaditaan, jopa maaleja on ehdotettu suurennettaviksi, jotta katsojien iloksi voitaisiin tarjota
enemmän maaleja.
On vaadittu punaviivan poistamista, jotta keskialueen tukahduttavasta trap-puolustuksesta
päästäisiin eroon. Jopa Don Cherry on liittynyt punaviivan poistajien joukkoon - näille miehille
pitäisi järjestää matkalippu katsomaan jääkiekkoa Euroopassa, jossa punaviivan poisto on
aiheuttanut entisestäänkin tylsempiä pelejä.
Siniviivan siirtämistä on ehdotettu, samoin maaliviivan vetämistä takaisin missä se ennen oli.
Maalivahtien varusteitten pienentämistä; maalivahdin kiekonkäsittelysääntöjen muuttamista
lähemmäksi jalkapallosääntöjä, vanhaan paitsiosääntöön palaamista.
Kausi 2002-03 alkoi tuomarilinjan suurilla muutoksilla. Kauden alussa jäähyjä vihelleltiin
innokkaasti jokaisesta pienestäkin keskialueen virheestä. Pari kuukautta sitten - kuten
odotettiinkin - NHL-tuomarit laittoivat pillinsä taskuunsa ja peliä jatkettiin kuten aina ennenkin.
Tämäkin oli monelle suuri pettymys. Tuomarit eivät pysty peliä muuttamaan keskenään.
Kun uusia halleja rakennettiin monelle paikkakunnalle viimeisen vuosikymmenen aikana NHL:llä
olisi ollut mahdollisuus suurentaa kaukaloitten kokoa - mutta sitäkään ei tehty.
Yksi kriitikko valitti siitä, että NHL:stä on tullut amerikkalaisten lakimiesten johtama sarja - näillä
miehillä ei ole mitään hajuakaan itse lajista. Nykyiset NHL:n johtomiehet eivät epäröi
sekuntiakaan sännätessään paikalliselle oikeustalolle jos joku vahingossa laittaa esille
luvattoman Stanley Cupia muistuttavan kuvan. Lakimiesten ehdotuksesta kaikille NHL-areenoille
asetettiin useimpia NHL-faneja ärsyttävät suojaverkot. Mutta NHL:n nykyisellä johdolla ei ole
rohkeutta eikä kiirettä tehdä yhtään mitään pelin palauttamiseksi mielenkiintoiseksi.
Stanley Cup-menestys nykyisessä NHL:ssä hankitaan pelaamalla puolustavaa jääkiekkoa -
hyökkäys rakennetaan 1-4 trap-asetelman ympärille. Ja on selvää, että nyt kun puolustava pelityyli
on tuonut paljon menestystä muutamille joukkueille - muut tulevat yrittämään samaa suuntaa perässä.
Miten puolustavasta pelityylistä päästään eroon ja mitä NHL tulee tekemään myydäkseen lajia
uusille faneille - tai edes yrittääkseen saada lajin jo jättäneet fanit takaisin - saamme nähdä..
Aikaisemmin puolustusvoittoinen pelityyli oli tyypillistä NHL:n itäisen konferenssin joukkueille -
nyt tämä virus on löytänyt tiensä myös länteen.
Valmentajia ei tästä suuntauksesta voi oikeastaan syyttää. Valmentajien elinaika on muutenkin
lyhyin mahdollinen NHL-kulttuurissa. Pitentääkseen työaikaansa valmentajan on tehtävä tuloksia
voittojen muodossa. Paras tapa nykypäivän NHL:ssä saavuttaa voittoja on valmentaa puolustavaa
jääkiekkoa.
Jotkut valmentajien ja tuomareitten yläpuolella saavat keksiä keinot, joilla NHL palautetaan
entisaikojen loistoonsa.
Vaikka tälläkin palstalla kirjoittaja on aikaisemmin playoffseissa kehunut ihailleensa Paul
Kariyaa siitä, että tämä on joukkueensa menestystä ajatellen pelannut koko playoffsien ajan
kurinalaisesti puolustavaa peliä kuten kaikki muutkin, on pakko myöntää, että puolustavaa
roolia tuolla tavalla olisi voinut pelata moni muukin NHL-jääkiekkoilija. 10 miljoonan taalan
supertähden pakottaminen tuollaiseen rooliin on kuin palkkaisi maailman hienoimman
taidemaalarin maalaamaan autotallin seinän...yhdellä värillä, ei mitään erikoisia kuvioita
eikä hienouksia...???
New Jersey Devils pelaa NHL:n parasta puolustuspeliä ja voittaa mestaruuksia toinen
toisensa jälkeen välittämättä arvostelusta.
Kolme Cupia kolmessa eri joukkueessa kolmella eri vuosikymmenellä
Voittamalla kolme Stanley Cupia kolmessa eri joukkueessa Joe Nieuwendyk liittyi hyvin eksklusiiviseen
kerhoon NHL-pelaajia. Ns. modernin ajan pelaajista vain Mike Keane, Claude Lemieux, Larry Hillman
ja Al Arbour ovat voittaneet Cupin kolmessa eri seurassa. 30-luvulla Gord Pettinger voitti neljä Cupia
saman vuosikymmenen aikana kolmessa eri seurassa. Nieuwendykin saavutuksena oli vielä se, että
hänen kolme mestaruuttaan tulivat myös eri vuosikymmenillä - Calgary -89, Dallas -99 ja NJ - 03.
Taistelu Stanley Cupista on tietenkin vanhempi kuin NHL. Jos NHL-liigan perustamista edeltävät
Cup-taistelut lasketaan mukaan; Harry Holmes ja Jack Marshall-nimiset pelaajat johtavat tätä
tilastoa - he voittivat neljä Stanley Cupia neljän eri seuran paidassa. Ennen NHL:ää kolme Stanley
Cupia voittaneita pelaajia voi olla lisää - mutta tämän kirjoittaja ei niitä tunne.
On muistettava, että Stanley Cupista on taisteltu jo vuodesta 1893 lähtien - NHL:n nimissä vasta
ensimmäisen kerran vuonna 1918 - 31 Cupia pelattiin jo ennen NHL:n syntymistä.
Dream on, Denver
Denver Post-lehti piti sähköpostiäänestyksen viime viikolla, jossa lukijat äänestivät siitä, miten
Colorado Avalanche tulee menestymään ilman Patrick Royta. 2.380:sta äänestäjästä 22% (528)
elää ilmeisesti omassa unelmamaailmassaan - he uskoivat Avsin voittavan Stanley Cupin ilman
Royta! Muuten tulokset olivat hyvin tasaisesti jakautuneita: 479 äänestäjää ei uskonut Coloradon
pääsevän playoffsiin ollenkaan, 606:n mielestä joukkue tulee selviytymään vain ensimmäiselle
kierrokselle asti.
New York Rangers on ilmeisesti neuvottelemassa Eric Lindrosin kanssa yrittäen muuttaa tämän ensi
kauden sopimusehtoja seuralle edullisimmiksi. Lindrosin peruspalkkio ensi kaudesta on $3.3 miljoonaa,
mutta jos hän ilmestyy useimpiin runkosarjan otteluihin; bonusten kera palkkio tulee nousemaan
yhdeksään miljoonaan dollariin - tämä on paljon enemmän mitä seura haluaisi isolle Eerikille maksaa,
etenkin ottaen huomioon heikosti menneen viime kauden.
Lindros onnistui jotenkuten pysymään koossa viime kauden ajan ja sai tästä hyvästä sopimuksen
mukaan Rangersilta noin kahdeksan miljoonaa dollaria.
Toisaalla Washingtonissa Capitalsin sikariporras ei ole kovin tyytyväinen tilanteeseensa Jaromir Jagrin
kanssa. Jagrin tuominen Washingtoniin Pittsburgh Penguinsistä ei ollut virhe - Capsin virheenä oli antaa
Jagrille monen vuoden sopimus $11 miljoonan palkkiolla per kausi.
Washington Capitals yrittää pienentää pelaajabudjettiaan tämän kesän aikana ja paras tapa tehdä se
olisi hankkiutua Jagrista eroon. Valitettavasti yksikään seura NHL:ssä ei ole kiinnostunut ottamaan
Jagrin mielettömän sopimuksen maksaakseen - ainoa, joka edes pystyisi sen maksamaan olisi
tietenkin NY Rangers.
Viime viikolla julkisuuteen tuli huhuja siitä, että Rangers olisi kiinnostunut hankkimaan Jaromir Jagrin
Broadwaylle - mutta ainoastaan, jos Washington ottaisi Eric Lindrosin vaihdossa. Capitals taas on
kiinnostunut ainoastaan siinä tapauksessa, jos Lindrosin sopimusehtoja muutetaan kuten ylempänä.
Tilanne on vähintäänkin outo - vielä oudommaksi sen tekee se, että seurojen GM:t eivät tässä tapauksessa
edes käy neuvotteluja - käskyt tulevat suoraan omistajatasolta.
Tämä kauppa tuntuu mahdolliselta NY Rangersin omistaman suuren yhtiön rajattomalta tuntuvan
varallisuuden kannalta. Ainoa NHL-seura, jonka omistajilta ei mene hummeri väärään kurkkuun kun
Jagrin $77 miljoonan sopimus mainitaan. Toisaalta Jagria on tarjottu Rangersille monta kertaa
aikaisemminkin, mutta seura ei ole tarttunut syöttiin, koska ei ole halunnut kantaakseen viiden
vuoden mieletöntä sopimusta pelaajasta, joka näyttää jo menettäneen suurimman kipinänsä
jääkiekon pelaamiseen. Lindrosin sopimusta ei tarvitse maksaa enää kuin yhden kauden ajan ja
sitten Rangers voi sanoa adios isolle E:lle.
Toinen New Yorkista kantautunut huhu viime viikolla oli se, että yhdeksän Stanley Cupia jo
voittanut 69-vuotias Scott Bowman saattaisi olla kiinnostunut New York Rangersin valmentamisesta.
Väitetään Bowmanin keskustelleen baseballin NY Yankeesin managerin Joe Torren kanssa
asiasta, ja Torre oli suositellut New Yorkia paikkana, jossa Bowman saattaisi vielä löytää
uuden haasteen. Rangersin kurittoman miljonäärilauman muokkaaminen voittajajoukkueeksi
olisi todellinen haastetehtävä Bowmanille - se olisi ehkä hienoin saavutus mihin Bowman koskaan
on päässyt. Bowman on jo ilmoittanut ettei hän aio mennä New Yorkiin valmentamaan -
mutta monenlaiset spekulaatiot tulevat pyörimään NHL:n rikkaimman seuran ympärilla
varmasti koko kesän ajan.
Scott Bowman sanoi Hockey Night in Canadassa keskittyvänsä tästä lähtien kaikkien
kolmenkymmenen NHL-joukkueen valmentamiseen kotisohvaltaan käsin.
Bulletproof Mad Mike
NY Islandersin GM "Mad" Mike Milbury on vuosien varrella saanut paljon kokemusta potkujen
antamisesta - ja hän itse onnistuu silti jotenkin aina pitämään oman työpaikkansa - mutta valmentaja
Peter Lavioletten erottaminen kahden kauden ja kahden playoffseihin pääsyn jälkeen ei mennyt
hyvin perille Islandersien fanien keskuudessa. "Mad-Mike has less patience than my two-year old",
kirjoitti yksi vihastunut fani. Milburyn mukaan Laviolette "lost the room" eli valmentajan ja pelaajien
välinen kommunikaatiolinja katkesi jossain vaiheessa.
Edmonton Journalin mukaan suurin syy Lavioletten potkuihin oli tämän läheinen ystävyyssuhde
Islandersin kapteenin Mike Pecan kanssa. Hyvä ystävyyssuhde ei aina ole hyväksi kun samalla
pitää olla pomo-työntekijä suhteessa; Peca ei saanut paljoa painetta valmentajaltaan vaikka ei
pelannut kovinkaan hyvin kauden loppuvaiheessa. Ei ainakaan niin paljoa kuin olisi pitänyt.
Laviolette itse ei ollut ollenkaan yllättynyt saamistaan potkuista - hän oli jo heti kauden jälkeen
Milburyn kanssa pitämästään palaverista ulos kävellessään ymmärtänyt, että jotain tulisi
tapahtumaan: "I realized a gun was being pointed at me," sanoi Peter Laviolette.
Laviolette toimi aikaisemmin Bostonissa Pat Burnsin apulaisena, mutta hänen ei odoteta
saavan tarjousta entiseltä seuraltaan. Bruins ei palkannut Laviolettea tämän ollessa tarjolla
kaksi vuotta sitten - seura palkkasi silloin Robbie Ftorekin valmentajakseen.
Boston Bruinsin apulaisvalmentaja Mike Sullivan, joka veti joukkueen harjoitukset sen jälkeen
kun Ftorek sai kenkää viime kaudella - tullaan ilmeisesti nimeämään Bruinsin ykkösvalmentajaksi
seuraavan viikon sisällä. Tämä saatetaan tehdä jopa kesäkuun 17. sopivasti samana päivänä
kun kapteeni Joe Thorntonin on ilmestyttävä ontariolaisen oikeuden eteen syytettynä poliisiviranomaisen
lyömisestä kotikylänsä saluunan ulkopuolella. Uuden valmentajan nimeäminen ottaisi sopivasti
palstatilaa pois ikävemmältä uutiselta.
Bostonin GM Mike O´Connell piti puolen tunnin palaverin Thorntonin ja tämän agentin J.P. Parryn
kanssa ja sanoi kapteenilleen, että tämän on alettava ottamaan asiat enemmän tosissaan:
"Joen on tehtävä päätös.", sanoi O´Connell. "Hän haluaa tulla hyväksi pelaajaksi - ja sitä hän
jo onkin, mutta hänen on tajuttava miten tärkeää kaikki muukin; kuten pelaajan käytös kaukalon
ulkopuolella, on."
Jos maalivahti Jeff Hackett tekee sopimuksen Philadelphia Flyersin kanssa - Bruinsilla ei ole
enää paljoa näyttää Kyle McLaren treidistä San Josen kanssa. Hackettin lähdettyä vain
McLaren treidin jälkeen välittömästi farmiin lähetetty puolustaja Jeff Jillson olisi tuosta kaupasta
enää jäljellä. Ei hyvää toimintaa O´Connellilta.
Philadelphia Flyers taas on tarjoamassa John LeClairia muille seuroille. Johnny suostui
viime viikolla luopumaan sopimuksensa "no trade"-pykälästä, mutta ilmoitti samalla harkitsevansa
pelaamista vain neljän NHL-seuran paidassa mahdollisen siirron tullessa: NY Rangers, LA Kings,
Detroit Red Wings ja Dallas Stars.
LeClairin pelitaso on pudonnut pahasti selkävaivojen vuoksi eikä hänen tyylinsä sovi valmentaja
Ken Hitchcockin systeemiin. LeClair muistuttaa jotenkin Kevin Stevensiä, joka oli todella hyvä
NHL-pelaaja, joka yhtäkkiä menetti pelitasonsa.
Jos Florida Panthers on neuvottelemassa draftin ensimmäisen varausoikeutensa myymisestä
Bostoniin; Panthersin GM Rick Dudley varmaankin pyytää ainakin Sergei Samsonovia vaihdossa.
Dudley oli mies, joka toi Samsonovin aikoinaan Venäjältä pelaamaan alaikäisenä IHL:n Detroit
Vipersin paidassa ollessaan sen seuran GM. Boston Bruins saattaa olla saanut tarpeekseen
Samsonovin agentista, joka edusti myös viime kauden holdouttia Kyle McLarenia - ja voi jo
sen vuoksikin tehdä kaupan Samsonovista mielellään.
Floridan uskotaan myyvän ensimmäisen varausoikeutensa jonnekin - toinen hyvä mahdollisuus
on Carolina - joka tarvitsee hyvän maalivahdin; Marc-Andre Fleury olisi siten heidän
ykkösvarauksensa.
Tampa Bay Lightning on tarjonnut UFA Vaclav Prospalille mukavan palkankorotuksen $2.8
miljoonan per kausi sopimustarjouksen muodossa, mutta Prospal itse pyytää viiden miljoonan
dollarin palkkiota per kausi. Prospal itse uskoo saavansa tarjouksen Detroit Red Wingsiltä, jos
Wings ei onnistu saamaan Sergei Fedorovin nimeä sopimukseen. Prospal ei koskaan tule
saamaan pyytämäänsä Tampalta eikä syvätaskuiselta Detroitiltakaan.
Detroit saattaa hankkia vapaan agentin Ken Kleen riveihinsä kesän markkinoilta.
Suuri kysymys New Yorkissa: Miksi Rangers ei ole vieläkään tehnyt uutta sopimusta myös
UFA:ksi tulevan parhaan pelaajansa Brian Leetchin kanssa? Leetch kantoi koko joukkuetta
yksin kauden loppuvaiheessa ja olisi mahdotonta edes kuvitella häntä minkään muun joukkueen
paidassa.
Toronto Maple Leafs on saanut luvan neuvotella Vancouverin sikariportaassa työskentelevän
Steve Tambellinin kanssa - sama mies, joka oli kokoamassa Kanadan olympia- ja MM-kulta-
mitalijoukkueita. Pat Quinn on tilanteessa, jossa hän saa valita oman pomonsa. Quinn
haluaa keskittyä kokonaan valmentamiseen jos mahdollista.
Brian Smolinski - joka päätti kauden Ottawassa - saattaa siirtyä Chicagoon tutun valmentajan
Brian Sutterin alaisuuteen.
Mielenkiintoista ajattelemisen aihetta entisen NHL-kaupungin Winnipegin suunnalta: Winterpegissä
on valmistumassa uusi 15 tuhannen katsojan jäähalli noin 80:n luksusaition kera. Jos esimerkiksi
Pittsburgh ei rakenna Penguinsille uutta hallia ja Mario Lemieux tosissaan alkaa katsoa uutta
paikkaa seuralleen, Winnipeg voi olla hyvä vaihtoehto.
Winnipeg on yksi maailman parhaita kiekkokaupunkeja. Kun kaupunki menetti NHL-joukkueensa,
moni saattoi luulla unelman jo kuolleen. Mahdolliset tapahtumat syksyllä 2004 saattavat uuden
työehtosopimuksen myötä muuttaa tilannetta niin paljon, että Winnipeg voidaan vielä nähdä
NHL:ssä.
Coach McSorley
Marty McSorley ei koskaan pelannut enää NHL:ssä saatuaan rangaistuksen Donald Brashearin
kolkkaamisesta Vancouverissa. Mutta nyt Marty on tehnyt vakuuttavan paluun jääkiekkoon
AHL:n Springfield Indiansin päävalmentajana. Valmentaja McSorley vetää joukkojaan siistissä
puvussa, hiukset lyhyinä - erinäköisenä kuin NHL:ssä partioinut pelaaja McSorley.
Marty sai mahdollisuuden valmentaa Phoenixin ja Tampa Bayn yhteistä farmijoukkuetta, koska
hänellä on läheiset suhteet Wayne Gretzkyyn ja Coyotesin GM Mike Barnettiin, mutta saatuaan
ovensa sisään kovaan valmentajamaailmaan McSorley on nyt omillaan - vaikuttaa vielä siltä, että
ensimmäinen vuosi valmentajana meni Martyltä erittäin hyvin. Oikeastaan McSorley ei itse koskaan
hakenut paikkaa - Barnett otti yhteyttä Martyyn kysyäkseen tämän kiinnostusta tulla valmentamaan.
McSorleyn joukkue pudotti Rangersin farmijoukkue Hartfordin Calder Cupin ensimmäisellä
kierroksella ja hävisi sitten toisella Montrealin ja Edmontonin yhteiselle farmijoukkueelle Hamiltonille
kovan taistelun jälkeen. Valmentajia arvostellaan pelkästään voittojen perusteella - ei sen
perusteella miten kovaa yrittää ja kilpailee kuten pelaajia. McSorley itse sanoo nauttivansa
nuorten pelaajien opettamisesta - hän käyttää monilta NHL-valmentajilta omaksumiaan ideoita
omassa valmennuksessaan.
Noin 400 tappelua NHL:ssä ottanut McSorley pitää tämän päivän raskaan sarjan mestarina
Edmontonin Georges Laraqueta. "Georges Laraque is the toughest guy in the league. Maybe
the people in the East dont see him enough, but I watch a lot of games and I see a lot of guys
ducking Georges", sanoi McSorley.
Shorsh Laraque on Edmontonissa kesän aikana kunnostautunut hyväntekeväisyysgolf-turnausten
järjestelijänä. Edmonton Oilersin pelaajista vain kahdeksan asuu paikkakunnalla kesän aikana -
seura on saanut 4000 pyyntöä saada pelaajia hyväntekeväisyysgolf-turnauksiin...
Nashvillessä uransa lopettanut kovanaama Stu Grimson jätti NHL:n ilman suuria läksijäisjuhlia
päähän tulleitten iskujen aiheuttamien päänsärkyjen vuoksi. Grimson sanoo pystyvänsä kävelemään
muutaman kilometrin nyt puolitoista vuotta sen jälkeen kun juuri Georges Laraquen kova isku
Nashvillessä pelatussa pelissä lopetti pelit. Grimson istuu NHLPA:n johtokunnassa ja aloittaa
syksyllä Memphisin yliopistossa lakitieteen opinnot.
Columbuksen GM Doug MacLean jatkaa Blue Jacketsin valmentajana eikä tämä ollut yllätys
ottaen huomioon NHL:n työehtosopimuksen päättymisen syksyyn 2004. MacLeanin omalla
toivelistalla valmentajaksi olisi ilmeisesti ollut Lindy Ruff, mutta tämän tehtyä jatkosopimuksen
Buffalon kanssa päätös lienee ollut helpompi.
Calgary Flames teki viime viikolla viiden vuoden sopimuksen puolustaja Robyn Regehrin kanssa.
Hyvä siirto Flamesilta - Regehr on kovaa pelaava tärkeä ja uhrautuva pakki.
Detroit Red Wingsin lääkärit ovat yhä edelleen huolissaan Igor Grigorenkon voinnista Togliatissa,
vaikka tämä pääsi sairaalasta pois maanantaina kuukauden siellä olon jälkeen. Grigorenko oli
pahassa auto-onnettomuudessa; katkaisten vasemman reisiluunsa ja kärsien murtumia
sääriluihinsa. Hänellä on edelleen ongelma keuhkoissa, joka saattaa aiheuttaa vahinkoa
muualla vartalossa - Red Wings saattaa lennättää parhaan prospektinsa Detroitiin, jotta
seuran omat lääkärit voivat paremmin pitää nuorta pelaajaansa silmällä.
Anaheim Mighty Ducksin kapteeni Paul Kariya nauroi idealle siitä, että NHL:ssä pitäisi
suurentaa maaleja, jotta saataisiin nähdä enemmän maaleja. Kariyan mukaan maalien
suurentaminen pakottaisi muuttamaan kaikkien ennätysten määräämistä - mikään ei olisi
enää vertailukelpoista aikaisempaan. Ducksin maalivahtivalmentaja Francois Allairen idea
olisi kehityskelpoinen: Allaire ehdotti, että maalitolppien muotoilua muutettaisiin siten, että
tolppiin osuneet kiekot useammin kimpoisivat niistä sisälle maaliin.
Edmonton Oilers ilmoitti keskiviikkona Craig MacTavishin jatkavan päävalmentajana uudella
kolmen vuoden sopimuksella. Sopimuksen julkistaminen katkaisi samalla huhut MacT:n
mahdollisesta siirtymisestä NY Rangersin valmentajaksi - vaikka MacTavish on henkeen ja
vereen Edmonton Oilersin mies, hänellä on pelaaja-ajoiltaan ikuinen kiitollisuudenvelka
Rangers GM Glen Satherille tämän pelastettua MacTavishin pelaajaura aikoinaan todella
pahoista vaikeuksista.
Detroit Red Wings on tarkoituksella pitänyt oikeudet Dominik Hasekiin. Hasek ei
todennäköisesti tule tekemään paluuta NHL:ään, mutta toisaalta hän ei ole kokonaan
tuota mahdollisuutta vielä kieltänytkään.
Hockey Hall of Fame ilmoitti keskiviikkona ensi marraskuussa jäsenikseen kutsuttavien
pelaajien nimet. Ensi syksynä kunnian tulevat saamaan Pat Lafontaine ja Grant Fuhr.
Torstaista on tulossa aika mielenkiintoinen jääkiekkopäivä. Päivä alkaa jo aikaisin
Hockey Hall of Famen ilmoittaessa tämän vuoden Lester Pearson palkinnon voittajasta
suorassa TV-lähetyksessä. Lester Pearson palkinto on yksi kaikkein arvostetuimmista,
koska NHL:n parhaan pelaajan äänestykseen tässä tapauksessa ovat osallistuneet
NHL-pelaajat itse.
Myöhemmin pelataan viimeinen mestaruusottelu koko jääkiekkomaailmassa tällä kaudella.
Kyseessä on AHL:n mestaruuden eli Calder Cupin seitsemän ja ratkaiseva finaaliottelu,
jossa vastakkain Hamiltonin Copps Coliseumilla asettuvat Hamilton Bulldogs ja Houston
Aeros. Tiistaihin mennessä jo yli 12 tuhatta lippua oli myyty tähän otteluun, josta odotetaan
loppuunmyytyä. CTV Sportsnet urheilukanava välittää ottelun suorana koko Kanadaan. Ja
mikä mielenkiintoisinta, tässä ottelussa tullaan näkemään suomalaispelaajia tärkeissä
osissa.
Torstai huipentuu NHL:n vuosittaiseen palkintojenjakogaalaan, jossa tullaan näkemään
mm. tuleeko Martin Brodeur vihdoinkin voittamaan Vezina Trophyn NHL:n parhaana
maalivahtina - tätä palkintoa Brodeur ei ole onnistunut voittamaan olympiakullan ja kolmen
Stanley Cupinsa vierelle. Mielenkiintoinen idea tuli joltakin siitä, että vuoden NHL-valmentajan
palkinto pitäisi antaa maalivahtivalmentaja Francois Allairelle - palkintoa ei liene koskaan
annettu apulaisvalmentajalle tai jonkin pelipaikan erityisvalmentajalle - mutta viime aikojen
tapahtumien valossa ainakin idea tuntuu todella hienolta - vaikka käytännössä se ei tule
toteutumaankaan.
Jounin NHL-raportit Sport FM radiossa joka torstai ja lauantai