Viime kaudella Turussa alkoi kaikki alusta. TPS vahvistui kolmella konkaripelaajalla, kun Tomi Kallio ja Henrik Tallinder tekivät paluun mustavalkoisiin ja Éric Perrin saapui ykkössentteriksi. Valmennusjohto uudistui, kun penkin takana komennon otti Ari-Pekka Selin apureineen.
Projektin teema oli kunnianpalautus seuraan, joka oli rämpinyt Liigan pohjalla vuosia lukuun ottamatta Kai Suikkasen ensimmäistä visiittiä. Kunnianpalautus onnistui, sillä TPS palasi puolivälieräjoukkueeksi ja peli näytti pitkästä aikaa uskottavalta.
Kuluvan kauden osalta kaikki on vielä auki. Alkukauden perusteella Palloseura taistelee suorasta pudotuspelipaikasta, mutta on aikaista tehdä isoja johtopäätöksiä. Pelillisesti turkulaisryhmän voi sijoittaa ylemmän keskikastin joukkueeksi.
Monet puhuvat jatkuvuudesta. Joku saattaa ihmetellä, miksi TPS ei halua jatkaa pitkäjänteisesti Selinin alaisuudessa. Jotta Palloseura ei jämähtäisi keskikastiin tavoittelemaan näennäistä menestystä — eli tyytyisi ihan kivoihin sijoituksiin, jotta ei tarvitsisi hävetä — TPS:n on muutettava jotain.
Kolmikosta Kallio, Perrin ja Tallinder tuskin kaikki jatkavat enää ensi kaudella. Voi olla, että heistä kukaan ei jatka. Lisäksi Perrinin tason riittävyyden ykkössentterinä voi alkukauden perusteella kyseenalaistaa.
Nämä kolme pelaajaa ja nykyinen valmennusjohto olivat TPS:ltä väliaikaisratkaisu, ja varsin onnistunut sellainen, sillä TPS ei ole enää kiekkoskenen päivittäinen naurunaihe. Selin sanoi sen itse viime kauden lopulla parhaiten: "Nyt se nauru on korkeintaan muuttunut hihittelyksi."
TPS ei voi tyytyä hihittelyyn. Veteraanipelaajat ja Selin ovat antaneet pallologolle jo kaiken, mitä heillä annettavissa on. Ensi kaudesta lähtien Turun Palloseuran on siirryttävä taas uuteen aikaan, mutta ainakaan seuraavan projektin vetäjien ei tarvitse aloittaa täysin tyhjästä.
Siitä iso kiitos kuuluu johtavien pelaajien lisäksi Ari-Pekka Selinille.
