Mielipide

Naisleijonat saa maistella pronssimitalia vielä vuosia

MAAJOUKKUE / Kolumni

Ei tullut yllätystä ei, vaikka alkulohkon peli Yhdysvaltoja vastaan pieniä toiveita herättelikin. Välierässä peli oli kuitenkin täysin Yhdysvaltojen hallintaa. 

Tarina on kovin tuttu Naisleijonille viime vuosilta. Pohjois-Amerikan joukkueet haastetaan vielä jollain tasolla alkulohkossa, mutta välierässä tasoero konkretisoituu karusti.

Ja se tasoero on edelleen järkyttävän iso.

Välierä sen näytti. Yhdysvaltojen pelaajat olivat Suomea edellä käytännössä kaikessa. Luistelunopeus, suunnanmuutokset, syöttötaito, tilanteiden tunnistaminen, kiekonriistotaito. Kaikki paitsi maalivahtipeli. Noora Räty pelasti sen, mitä pelastettavissa oli.

Sellaista ihmettä, että Suomi etenisi lähivuosina finaaliin, on turha odottaa.

Välierässä Yhdysvaltoja vastaan Suomella oli 14 laukausta kohti maalia. Yhdysvalloilla niitä oli 38.

Ero tulee puhtaasti yksilötaidosta, sillä yhdysvaltalaispelaajat voivat kiekkoilla lähes täysipäiväisesti ja elää melkeinpä ammattilaisurheilijan arkea. Suomalaispelaajilla, erityisesti kotimaassa kiekkoilevilla, arki on paljon karumpi. Pelaajamassat ovat Pohjois-Amerikassa moninkertaiset Suomeen verrattuna.

Matkaa Pohjois-Amerikan joukkueisiin on viime vuosina varmasti kurottu umpeen, ja voittihan Suomi viime vuoden MM-kisoissa alkulohkossa Kanadan.

Ratkaisupeleissä pohjoisamerikkalaiset kuitenkin nostavat pelillistä tasoaan huimasti alkulohkosta. Sellaista ihmettä, että Suomi etenisi lähivuosina finaaliin, on turha odottaa. Finaalipaikkaan ei riittäisi Suomelta edes nappipeli tai hyvä tuuri.

Ensin on saatava lisää pelaajia, jotka pystyvät yksilötaidossa haastamaan kärkimaat, ja siihen menee vuosia. 

Naisleijonat on vankistanut asemaansa maailman kolmanneksi parhaana naiskiekkomaana, mutta muun värisestä mitalista kuin pronssisesta on vielä turha unelmoida.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös