Toni Lydman, Calgary Flames
- Vastustajat varokoot tätä miestä laidan lähellä (onneksi valtaosa heistä ei ymmärrä suomea), Karalahden huiliessa pommikone-Lydman taitaa nimittäin olla valtakunnan armottomin taklaaja. Puolustuspään spesialistina Lydman on mainetta niittänyt jo kauan, mutta huomionarvoista on myös, että 28 tehopisteellään hän oli edelliskauden kolmanneksi tehokkain suomalaispuolustaja.
Sen verran rutinoituneesti Lydmanin kehutaan pelaavan, että välillä on vaikea muistaa, että takana on vasta kaksi NHL-kautta. Edessä voi olla vaikka viisinkertainen määrä. Lydmanin merkityksestä joukkueelleen kielii se, että tasaisin väliajoin useat suurseurat ovat miestä neuvotelleet joukkueeseensa, mutta Calgarypä ei ole luopunut. Jos nyt ei ihan Jarome Iginlan tasoa, niin puolustuspään tärkeimpiä liidereitä kuitenkin, etenkin Derek Morrisin kauppaamisen jälkeen. Lydman on todennäköinen arvokisojen vakiokävijä kuluvalla vuosikymmenellä, Calgaryllä kun on vielä matkaa pudotuspelien loppuvääntöihin.
Riku Hahl, Colorado Avalanche
- Tätäkin juttua lukee aika moni jääkiekkofani, joka tismalleen vuosi sitten oli valmis toivottamaan Hahlin nopealle paluulennolle Hämeenlinnaan epäonnistuneesta NHL-yrityksestä vakuuttuneena. Tunnistitko itsesi? No, kuten tiedämme, tähän taruun tuli kauden mittaan sitten aivan toisenlainen käsikirjoitus. 22 runkosarjaottelua puolustavan mestarin riveissä on mainio saavutus tälle debytanttisentterille. Ja vielä onnellisemman lopun viime kaudelle kuorrutti kolmen täpötäyden playoff-sarjan kaikissa 21 pelissä esiintyminen maalintekoineen päivineen. Aika monessa kulmakuppilassa kyseltiinkin viime keväänä "Kuka Riku Hahl?"
Tämän kauden kilpajuoksuun pelipaikoista Hahl ei enää joudu lähtemään punnukset nilkoissa ja ranteissa, mutta työvälineinä on edelleen työhaalarit ja kumisaappaat. Peliminuutteja tuskin paljoakaan viime kautta enempää heruu, mutta hikeä Riku saa vuodattaa joka sekunnilta. Ja mikäs se on Joe Sakicin parina alivoimalla ahertaessa. Näillä näkymin kylkivammasta kärsinyt Hahl aloittaa kautensa AHL:n Hersheyn Karhuissa, sillä onhan viimeisestä joukkueen kanssa tehdystä jääharjoituksesta jo useita viikkoja. Mutta hämeenlinnalaisella ei ole syytä masentua, sillä hissi toimii myös ylöspäin - sehän nähtiin jo viime kaudella. Kylki ja ajoitus kuntoon farmissa ja sitten ylös haukkomaan happea Denverin ohueeseen ilmanalaan.
Hannes Hyvönen, Columbus Blue Jackets
Isokokoinen laituri esiteltiin keväällä HPK:n uutena, rymistelevänä ja maalintekoon pystyvänä tähtilaiturina, mutta niinpä vain Rinkelinmäellä jäi käteen pelkkä poronluu sekä kiire korvaajan hankinnassa. Hyväksyttävä tarjous Floridasta saapui Hyvöselle aivan siirtorajan kynnyksellä. Florida taasen menetti Hyvösen Columbukselle waiver-draftin jälkimainingeissa, aivan kauden alla. Viime kaudella Hyvönen sai tililleen NHL:n puolella kuusi tehopisteetöntä ottelua, mutta farmissa hän teki juuri sitä, mitä kaltaiseltaan kookkaalta ja kovan kudin omaavalta laiturilta saattoi odottaa. Rutosti maaleja, julmetusti taklauksia, muutama fighting major sekä armotonta duunia kulmasta toiseen. Suomalaiseen NHL-historiaan Hyvönen jäi oltuaan sadas suomalainen NHL:ssä esiintynyt pelaaja.
Hanneksesta Blue Jackets saanee hyvän yleismiehen, joka osaa noudattaa annettuja ohjeita tarkasti. Kolmos- tai nelosketjusta voisi löytyä Hannekselle tilaa, joten yli 50 matsia voisi olla haarukassa. Hanskaamaankin saattaa kutsu käydä, suotta ei kai SM-liigankaan yhden kauden jäähyennätys Hyvösen nimissä ole.
Lasse Pirjetä, Columbus Blue Jackets
- Haukiputaan Iso-Lasse saa kunnian olla Columbuksen nuoren NHL-organisaation toinen suomalaispelaaja. Varaus tuli viime kesänä viidennellä kierroksella. Kärppien joukkueeseen Lassen lähtö jätti monessakin mielessä ison loven, keikkuihan kultakypäräkin korkeuksissa Pirjetän toimesta varsin usein. Yhden roolin pelaaja hän ei kuitenkaan ole. Siitä osoituksena kevään MM-kisat, joissa Pirjetä raatoi miehekkäästi jokaisen vaihtonsa eikä jäänyt surkuttelemaan roolikseen osoittautunutta 13. hyökkääjän tonttia harvoiksi jääneine peliminuutteineen.
Columbuksen harjoituspeleissä isketyt kolme maalia saattavat lopulta olla todella arvokkaita kauden alun pelipaikan suhteen. Mahdollista kuitenkin on myös yhä, että tie vie aluksi farmiliigaan. Ison miehen taitavalla kiekonsuojauksella ja poikkeuksellisen notkeilla käsillä uskoisi olevan käyttöä NHL:ssäkin, joten jos Lasse ei jää laiskottelemaan, tullaan farmista varmasti poiskin. Tuollainen 40-50 matsia olisi ensimmäiselle kaudelle kelpo tavoite.
Jere Lehtinen¸ Dallas Stars
- Stanley Cup-voitolla ja kahdesti pokatulla Selke Trophy- palkinnolla jo nyt suomalaiseen NHL-historiaan ikiajoiksi itsensä varmistanut Lehtinen oli viime kaudella kolmanneksi tehokkain suomalaispelaaja. 30 maalin rajakin oli lähellä rikkoutua, ehkä tällä kaudella sitten? Paperilla kivikova Dallas lempattiin viime kaudella jotenkin käsittämättömästi ulos playoffeista, mutta Lehtisestä homma ei varmasti jäänyt kiinni. Yhteistyö Mike Modanon kanssa saa jatkua tuloksekkaana. Vaikka Dallasissa vaihdettaisiin johtoporrasta kuinka tiheään tahansa, tuskin monikaan manageri tai valmentaja haluaisi luopua Lehtisestä. Hevimies Jere Lehtinen on suomalainen NHL-tähti.
Sami Helenius, Dallas Stars
- Tapaus Helenius on osa suomalaista jääkiekkoperinnettä. Lähes kalenterintarkaksi traditioksi on jo muodostunut Heleniuksen jokakeväinen SM-liigaan paluu (tai huhut siitä) - ja alkukesäinen kieltäytymiskelvoton tarjous NHL:stä. Näin kävi tänä vuonnakin, neljättä vuotta peräkkäin, jos en ole laskuissa seonnut. Muutenkin Helenius nostattaa tekoihinsa nähden hämmästyttävän suuren määrän keskustelua, tietenkin harvinaisen roolinimensä "poliisi" takia. SM-liigassa kun ei poliiseja suvaita, on Helenius käytännössä ollut alallaan Suuri Yksinäinen. Mielipiteitä Heleniuksesta on lähes kaikilla, mutta kuinka moni on todella nähnyt häntä työssään? Niinpä.
No, vuosikausien tauon jälkeen Sami sentään ottelun pelasi Suomessa, kun Hannu Aravirta kutsui miehen joukkoihinsa kesäiseen Jokerit vs. NHL-leijonat - rusettiluisteluun. Viime kaudella Helenius kiekkoili Starsissa 39 peliä ilman tehopistemerkintöjä. Tappelu pelipaikasta jatkuu tällä kaudella aivan yhtä lujana. Farmiin tuskin Heleniusta kehdataan lähettää, mutta ajoittain voi rooli löytyä lehdistöaitiostakin. Pisterajoista on tässä yhteydessä ihan turha puhua, mutta mainittakoon, että suomalaisten kaikkien aikojen jäähypörssin top 10:een on Samilla enää 50 minuutin matka.
Niko Kapanen, Dallas Stars
- Teletappiketjun iäkkäämmät lenkit Timo Pärssinen ja Jukka Hentunen saivat NHL-haasteista tarpeekseen jo yhden kauden jälkeen, mutta keskusmies "Lalli" Kapasen suunnitelmissa lienee huomattavasti mittavampi NHL-ura. Yllämainitusta kolmikosta Kapanen pelasi viime kaudella vähiten (9 ottelua, saldona yksi syöttöpiste), mutta nyt luvassa on jo enemmän vastuuta.
Harjoituspelit älykkäällä syöttölahjakkuudella ovat edenneet varsin tehokkaasti, joten kausi saattaa alkaa ylhäällä. Farmikomennus ei ole katastrofi, mutta nelosketjun keskustassa saattaa olla juuri Kapasen kokoinen kolo. Loukkaantumisten, pelaajakierron ja uutteran yrityksen kautta voi kauden edetessä aueta näyttömahdollisuuksia maineikkaampienkin pelimiesten rinnalta. Oman kykypotentiaalinsa lisäksi NHL-uran urkenemista auttaa, että Dallasin miehistö alkaa olla väistämättä sukupolvenvaihdoksen edessä. Vaikka Kapasella on ikää on vasta 24 vuotta, on hän jo nyt jakanut maajoukkueessa muutamia millintarkkoja maaliin johtaneita syöttäjä, joita en ikinä unohda.
Janne Niinimaa, Edmonton Oilers
- Jäälin jätkä Niinimaa on osa suomalaista tähtikaartia. Jannen kypsymistä kiekkoilijana on saatu leijonapaidassakin seurata kiitettävän usein. Kun muistaa, että Niinimaa oli osa Suomen nyt jo hyvää vauhtia eläköityvää maailmanmestarijoukkuetta, tuntuu yllättävältä, että ikää on edelleen vasta 27. Ja kuitenkin hän on jo pitkään ollut Oilersin menestyksen tärkeimpiä kulmakiviä ja arvokkaimpia pelaajia. Viime kaudella tilastoihin ynnättiin useita yli 30 peliminuutin otteluita ja muistaakseni muutama kolmevitonenkin. Hurjaa työtä. Hevimies Niinimaan liike on sulavaa, syötöt varmoja ja napakoita, laukaus alati vaarallinen ja puolustustyöskentely riittävän ilkeää. Ja työtä tehdään aina täydestä sydämestä.
500 runkosarjaottelun tolpalle on matkaa enää 21 ottelua, jo nyt Janne on siis neljänneksi eniten NHL-otteluita pelannut suomalaispuolustaja. Mainioita kausia on takana jo useita, mutta jotenkin tuntuu siltä, että koneesta löytyisi vieläkin isompaa vaihdetta, ehkä kaksikin. Ehkä tulevalla kaudella Niinimaa vakiinnuttaa paikkansa All Stars-ottelun edellyttämällä tasolla ja kohentaa peliään vielä sille ulottuvuudelle, että voidaan hyvällä omallatunnolla alkaa suorittaa vertailuja Nicklas Lidströmin ja Niinimaan paremmuuden välillä.
Jussi Markkanen, Edmonton Oilers
- Kylmäpäisen luottovahdin tavoin Markkanen tuli ja otti itselleen viime kaudella Oilersin kakkosmaalivahdin manttelin. Tulokaskauden saldona 14 ottelua hienolla päästettyjen maalien keskiarvolla 1,84. Saman viran perässä oleva, pahin haastaja Ty Conklin ei järin pelottavalta vaikuta. Toisaalta taas jo pelkästään kevään maaotteluissa Tommy Salo määräsi skandiaaviveskarien keskinäisestä nokkimisjärjestyksestä isännän elkein, joten luultavaa on, että ensi kaudellakin otteluiltoina Jussin päässä on useammin lippis kuin kypärä.
Tehtävänä on siis varmistaa, ettei Salon väsyessä Oilersin maalivahtien taso putoa. Ja hyvillä otteilla voi toki aina pyrkiä vähentämään muutoin mieluusti varsin paljon pelaavan Salon peliaikaa. Hyvä tavoite kaudelle voisi olla tuolloiset 25 pelattua ottelua. Kärsivällisyyttä luukunavaamiseen vaaditaan, mutta jossain vaiheessa tulee Salonkin vuoro väistyä. Jussi muuten teki suorastaan jarnokultasmaisen NHL-debyytin, pelasi nollapelin ensimmäisessä ottelussaan.
Kari Haakana, Edmonton Oilers
- Raskaan sarjan suomalaispuolustaja kyttäsi jo viime syksynä komennusta ensimmäiseen NHL-otteluunsa, mutta rooliksi jäi mallikkaan harjoitusleirin jälkeen seurata kauden ensimmäistä kahden viikon jaksoa katsomosta. Kun lähtö olisi tullut AHL:ään, valitsi Haakana toisin ja palasi jo ennen joulua takaisin SM-liigaan. Kausi meni hyvin ja uhrautuvasti pelannut Haakana oli ehdottomasti yksi kiihkeiden SM-finaalien parhaista pelaajista nousten ehdolle jopa MM-kisoihin. Oilers ei miestä unohtanut ja käynnissä on yritys numero 2.
Edmontonin paletissa on viisi pelipaikastaan melkoisen varmaa puolustajaa, mutta koska kaukaloon mahtuu kuudeskin pakki, on Haakana taistelussa lujasti mukana. Ihmeitä ei kukaan odota, taistelua, taklauksia ja kovaa maalineduspeliä vain. Rystysjenkkaankin saattaa kutsu käydä, sen verran katu-uskottavuutta Haakanan naamasta paistaa.
Jani Rita, Edmonton Oilers
- Ritan kohdalla Edmonton ei ole salaillut mitään, vaan aikeista ja suurista suunnitelmista on tiedotettu avoimesti. Siksi viime kauden vähäinen peluutus ylhäällä tuntuu hyvin perustellulta. Tuntuman antaminen yhden NHL-pelinkin verran oli kaunis ele. Kun vastuuta annettiin ja kannettiin Hamiltonissa viime kaudella mallikkaasti, on tilaa aukeamassa jo nyt Oilersin miehistöstä. Hyvät teot palkitaan.
Rita on hokkareilla yksi Suomen nopeimmista miehistä ja kun vanhastaankin viuhuvasta lyöntilaukauksesta on farmiseuran valmentajan mukaan kehittynyt vielä pykälää tulivoimaisempi ase, on jotain lupakin odottaa. Ainakaan viime kauden tilastojen mukaan Ritaa ei ole vaivannut useiden suomalaislahjakkuuksien heikoksi kohdaksi osoittautunut heikko viimeistelytaito.
Jopa sellainen visio on käynyt mielessä, että Edmonton on pelaajakaupoillaan ollut tekemässä Ritalle tilaa joukkueensa kakkosketjuun asti. Siksi olikin yllättävää, että suomalaiselle kävi leirin loppuksi käsky siirtyä takaisin AHL:n puolelle. Mutta loukkaantumisten osuessa sopivasti Öljymiehistöön, kutsu käynee takaisin ”isoon liigaan”. Oikeaann saumaan osuessaan ja valmiiden pelimiesten rinnalla sekä viime kaudella saadulla arvokkaalla ylivoimapelin kokemuksella Rita voi olla loppukauden suomalaisyllättäjä. Rookie-palkinnosta puhuminen tässä yhteydessä olisi vain turhaa paineiden kasaamista, mutta mielestäni Janilla on hyvin pakatut eväät pokata vaikkapa kuukauden tulokkaan titteli jossain vaiheessa kautta, Niklas Hagmanin esimerkkiä noudattaen.
Tony Salmelainen, Edmonton Oilers
- Avointa tiedotuspolitiikkaansa noudattaen Edmontonista on viestitty, että he näkisivät mielellään Salmelaisen ja Ritan tulevaisuuden tehokkaana tutkaparinaan. Ja mikä ettei, toimi se nuorten maajoukkueessakin. Kun nyt juuri yllä tulin kehuneeksi Ritan luistelunopeutta, niin pakko se on liittää samoja kehuja Salmelaiseenkin. Kun nämä kaksi päästää yhtä aikaa laatikkoon, on kuhinaa kuin kusiaispesässä.
On paljon mahdollista, että Salmelaisella on edessään oppivuosi farmissa Ritan tapaan, mutta erinomaisesti rullannut harjoitusleiri kelpo otteluineen antavat vihjata, että NHL-debyytti voi olla yllättävänkin lähellä. Maaleja on isketty kuin tuhannen ottelun kokemuksella eikä ujoudenpuuskissa olla muutoinkaan punasteltu. Jos lupa asunnon hankkimiseen Edmontonista annetaan jo syyskaudella, on yksi kauden suomalaisyllätyksistä valmis. Paljon pienempi sensaatio olisi nousu Oilersin ryhmään 40-50 tehokkaasti pelatun farmiottelun jälkeen seuransa parhaana maalintekijänä. Kausi kuitenkin alkaa Hamilton Bulldogsin riveissä AHL:ssä.
Kristian Antila, Edmonton Oilers
- Loppukesän yllätyssiirtoja. NHL-joukkueessa pelaamisesta Antila sai ottaa tuntumaa puolen ottelun verran harjoituskaudella, mutta odotettu siirto farmiin toteutui hyvissä ajoin noin kolme viikkoa ennen kauden alkua. Nuorella ja lahjakkaalla organisaatiolla on lopulta yllättävän vähän lupaavia maalivahteja riveissään. Tätä taustaa varten on ymmärrettävää, että hänet vongattiin Ässistä jo hyvissä ajoin Amerikkaan, kasvamaan korkoa tulevaisuutta varten.
Oilersin veskarihierarkiassa Antila lienee tällä hetkellä noin sijalla 4, joten kutsu NHL:n puolelle edes porttia aukomaan tällä kaudella olisi jo plussaa, peliminuuteista puhumattakaan. Isokokoisena ja peittävänä, NHL-tyylisenä maalivahtina Antilalla voi nähdä potentiaalia isoon liigaan jatkossa, mutta opetteluun varattaneen ainakin pari kautta. Hyvät farmipelit jo tällä kaudella toki jouduttaisivat prosessia.
Mikko Eloranta, Los Angeles Kings
- Jos Suomen Jääkiekkoliitto myöntäisi NHL-pelaajilleen "kuukauden työntekijä" -palkintoja, olisi Eloranta saanut tätä palkintoa pokata kerran jos toisenkin. Armoton raadanta Bostonissa ei koskaan johtanut suuriin parrasvaloihin ja kun silloinen valmentaja Mike Keenan piinasi Elorantaa "koirankopillaan", oli ajoittain varmasti usko loppua. Toivottu siirto Los Angelesiin toteutui viime syksynä ja luottamusta myönnettiin jo 77 ottelun verran. 200 NHL-pelin rajaan ei olekaan enää matkaa kuin 11 ottelua.
Pakko myöntää, ettei Eloranta kyllä mikään tasainen onnistuja ole ollut. Tulosta hän voi tehdä vaikeinakin aikoina vaikka nelosketjusta, mutta toisaalta mies voi hyytyä täysin päästessään huippumiesten kanssa ykkösketjuun. Mikko on kuitenkin yksi Suomen kiihkeimmistä ja röyhkeimmistä maalintekijöistä - erityisesti niiden räkäisimpien maalien - ja eväitä on ainakin yli 20 maalin iskemiseen.
Antti Laaksonen, Minnesota Wild
- Viidennen NHL-kautensa aloittava Antti Laaksonen joutui kamppailemaan jatkosopimuksestaan ja palkankorotuksestaan kesällä välimiesoikeudessa. Sopimus syntyi, korotus kirjattiin ja toivoa vain sopii, ettei tämä oikeudenkäynti käy syömään Laaksosen ja valmennusjohdon välejä ja sitä kautta peliaikaa. Näitä tapauksia on nähty jo ihan liikaa. Laaksonen on yksi kolmesta suomalaisesta, jotka pelasivat täydet 82 runkosarjan ottelua viime kaudella. 16 osumallaan hän oli neljänneksi tehokkain suomalainen maalintekijä. Eikä muuten mahtunut maamme olympiajoukkueeseen.
Rooli kolmosketjun kahden suunnan raatajana on tullut varsin tutuksi ja luottamus tasaisesti. Hän on myös joukkueensa tuikitärkeä alivoimaspesialisti, vajaalla pelatessa on syntynyt maalejakin. Laaksosen nimiin jäi myös nuoren joukkueen historian ensimmäinen kypärätemppu. Minnesotalla on vielä sarkaa pudotuspeleihin päästäkseen ja Tammelan Antti on tässä taistossa olennainen palanen. Laaksonen on muuten siitä harvinainen NHL:n suomalainen, ettei hän ole pelannut lainkaan SM-liigaa.
Tony Virta, Minnesota Wild
- Nyt 30-vuotias Tony Virta oli iäkkäimpiä ensikertalaisia viime syksyn NHL:n harjoitusleireillä. Leiri sujui hyvin, mutta silti Minnesota lähetti Token farmijoukkueeseensa. Virta tuntui sopeutuneen pohjoisamerikkalaiseen pelityyliin hyvin, sillä koko kauden ajan hän oli joukkueensa kärkeä niin maali-, piste- kuin plusmiinustilastoissakin. Kutsua ylös saatiin kuitenkin syystä tai toisesta odotella aina kauden päätöskierroksille asti. No, lopulta komennus NHL-laatikkoon tuli ja historiikkiin niputettiin kaikkiaan 8 NHL-ottelua.
Virta ei turhia näyttöpaikkaansa kainostellut, sillä pisteitäkin kertyi viisi (2+3). Esitys oli hyvä, mutta varma ei Virta voi pelipaikastaan Wildissa olla vieläkään. Viimeiset harjoitusottelut voivat olla hyvinkin ratkaisevia. Wildin pelityylin kuvittelisi sopivan Virralle ja päinvastoin, mutta on myös mahdollista, että miestä riepotellaan edelleen AHL:ssä. Veikkaisin kuitenkin tällä kaudella tilastoihin tulevan jo enemmän NHL- kuin AHL-pelejä. Virralla on pienenä turvanaan myös yhden suunnan sopimus. Tämäkään ei toki Wildin joukkueessa peluutusta takaa, kysykää vaikka Kai Nurmiselta.
Kimmo Timonen, Nashville Predators
- Joukkueensa tärkein pelaaja? Ainakin vielä lause on varustettava kysymysmerkillä, mutta harvassa ovat ne suomalaiset pelaajat, joiden kohdalla väittämä tulee edes mieleen. Viime kaudella Timonen pelasi runkosarjassa kaikki joukkueensa ottelut ja teki näissä puolustajalle erinomaiset 42 pistettä. Oliko hän sitten kentällisen neljäs hyökkääjä vai mikä, mutta jostain kertoo sekin, että kaudesta toiseen Timonen on yksi veikatuimpia pelaajia Nashvillen parhaaksi pistemieheksi. "Predatorsin Rafalski". Timonen teki myös Nashvillen historian ensimmäisen rangaistuslaukausmaalin. Nashvillen joukkueesta kertoo jotain se, että neljän kauden aikana Timosellekaan ei ole kertynyt yhtään pudotuspeliottelua. Alkavalla kaudella maalin pitäisi kuitenkin jo häämöttää.
Viimeisten vuosien aikana Timonen on unohtanut pienen kokonsa ja alkanut saada isojakin hyökkääjiä kuriin puolustuspäässä. Yhtenä maan ehdottomasti taitavimmista luistelijoista hän voi paikata tilanteita pieneltä takamatkaltakin. Tanakoiden ranteidensa ja hyvän pelisilmänsä ansiosta Timonen on fantastinen läpiajojen käynnistäjä. Peliäly ja tilanteiden analysointi on kasvanut vuosi vuodelta ja kypsyys paistaa läpi haastatteluissakin. Kimen pitäisi kuitenkin oppia vielä enemmän johtamaan esimerkillään, vaikeita otteluita hän ei ole pystynyt voitoksi kääntämään. Timonen jäi Jere Karalahden pelikiellon takia Nashvillen ainoaksi suomalaiseksi.
Teppo Numminen, Phoenix Coyotes
- Teppo Numminen ei ole enää pelkästään luottopelaaja tai tähtipelaaja, hän on elävä legenda. Koska 80 pisteen kausia ei takana ole takana, ei ole niitä kerrostalonkorkuisia otsikoitakaan, mutta Nummisen tasosta voi taatusti kertoa ylistäviä lausuntoja kuka tahansa NHL-valmentaja tai -pelaaja. Phoenixin kapteenina hän on luultavasti myös joukkueensa tärkein pelaaja.
Ikää on nyt 34 vuotta, mutta koko NHL-uransa samassa organisaatiossa pelannut Numminen todella tuntuu vain parantuvan vuosi vuodelta, hidas hämäläinen kun on. Viime kaudella meni tuhannen NHL-runkosarjaottelun raja puhki (samoin 100 maalin ja 500 pisteen) ja tuolla määrällä hän onkin jo Suomen toiseksi kokenein NHL-mies kautta aikojen. Teppo on niitä puolustajia, jonka tietää pelanneen hyvin, kun häntä ei kentällä juuri huomaa. Varmaa, älykästä ja oikea-aikaista puolustustyöskentelyä. Ja siinä sivussa syntyi viime kaudellakin 13+35 tehopistettä, hurjilla ottelukohtaisilla peliminuuteilla. Phoenix Coyotes tarvitsee Teppo Nummista otteluja voittaakseen.
Ossi Väänänen, Phoenix Coyotes
- Väänäsen aloitus NHL:ssä on ollut sen verran rautainen, että mielessä käy välillä ajatus, josko tässä on Coyotesin seuraava Numminen. Tepon tapaan Väänänenkin hyppäsi suoraan NHL-jäille vain 20-vuotiaana kloppina ja on kahden ensimmäisen kautensa aikana ollut poissa vain seitsemästä Phoenixin ottelusta. Peliminuuttejakin on säännöllisesti yli 20 ottelua kohden.
Väänästä ajatellessa tulee väistämättä mieleen Ossin Heavy Corner. Sanapari on tuttu radio-ohjelmasta Pietarinkadun Oilers Go-Go. Paitsi musiikkimakua, se kuvaa myös Ossin pelityyliä, joka todella on heviä kamaa kaukaloiden kulmissa. Yhä edelleen Väänänen joutuu silloin tällöin turvautumaan laittomiin otteisiin vastustajan pysäyttämisessä, mutta puolustuspeli kehittyy koko ajan. Laitataklaukset satuttavat ja sijoittuminenkin on kohentunut. Valmennusjohdon luottamus on täysin ansaittua. Alkavalla kaudella ylivoimapeliä lienee luvassa, joten pistesaldo olisi hyvä hilata jo jonnekin 30:n tuntumaan.
Teemu Selänne, San Jose Sharks
- Selänteen ensimmäinen täysi kausi San Jose Sharksin paidassa oli kieltämättä pieni pettymys. No, huono saldohan 54 pistettä ei missään nimessä ole, mutta kun on totuttu uskomattoman 1,19 pisteen ottelukeskiarvolla pelaavaan Teemuun, on vaikeaa tyytyä vähempään. All Stars- otteluainesta hän oli ainoastaan NHL-fanien ikuisen yleisönsuosion ansiosta. Ja pisteenä iin päälle Sharksin karvaasta putoamisesta playoffeissa jäi päällimmäisenä kuvana mieleen Selänteen huolimaton, riipaiseva epäonnistuminen miljoonan taalan maalipaikassa seitsemännen ottelun ratkaisuhetkillä.
Nyt, kun Sharks on huomattavasti voittavampi joukkue kuin Winnipeg tai Anaheim, pitäisi myös Selänteen olla se sama vastuunkantaja kuin aiemmissa seuroissaan. San Josen katseet katsovat häneen. No, edelleen Teemu on yksi maailman etevimmistä maalintekijöistä ja hänen lähtönopeutensa on liigan ehdotonta huippua. Taidot eivät varmasti ole mihinkään kadonneet.
Kesällä sorvattiin palkanalennuksen sisältävä jatkosopimus ja nyt Teemu yrittää tulla toimeen 6,5 miljoonalla dollarilla vuodessa.
Alati kehittyvässä organisaatiossa Teemun pelipaikka löytynee kakkosketjusta lahjakkaiden pikakiiturien Patrick Marleau'n ja Marco Sturmin viereltä. Siitä ikimuistoisesta tulokaskaudesta 76 maaleineen tulee tällä kaudella kuluneeksi 10 vuotta, joten juhlavuoden kunniaksi numero 8 voisi taas järjestää maksavalle yleisölle tukun unohtumattomia temppujaan. 50 maalin rajan soisi rikkoutuvan jälleen. Teemu lienee Suomen tämän hetken kyvykkäin jääkiekkoilija.
Miikka Kiprusoff, San Jose Sharks
- 20 NHL-ottelussa viime kaudella esiintynyt Kiprusoff on kauden alussa mielenkiintoisen tilanteen edessä. Miikkaa vuoden vanhempi Jevgeni Nabokov, joukkueen viime kauden selkeä ykkösvahti, taistelee yhä sopimuksensa puolesta ja näin Pikku-Kipru on saamassa aloittavan maalivahdin vastuun.
Potentiaalinsa kelvollisena korvaajana Miikka on toki esittänyt jo aiemmin, joten San Josen tilannetta tämän ei pitäisi merkittävästi heikentää. Todellinen näytönpaikka se suomalaiselle kuitenkin on ja säihkyvillä lokakuun peleillä voi Miikka tehdä Nabon paluun omalle postilleen melkoisen tukalaksi. Ja samallahan Miikka pelaa kovaa pudotuspeliä myös Suomen maajoukkueen maalinvartiointitehtävistä. Kuriositeettina mainittakoon, että noustakseen perheensä eniten NHL-otteluita pelanneeksi pelaajaksi (ohittaakseen isoveljensä Markon) Miikka tarvitsee torjuntavuoron vielä 26 pelissä. Tämän ennätyksen luulisi olevan alkavalla kaudella paperia.
Vesa Toskala, San Jose Sharks
- Ilveksen kasvatti pääsi viime kaudella ensimmäistä kertaa NHL-maalin suulle, tosin vain yhden erän ajaksi, ja kun ei kiekkoa taakseen saatu, on torjuntaprosenttina komea sata. Luukkuvahdin hommia riitti hieman enemmänkin Nabokovin loukkaantumisen aikana. Farmijoukkue Kentuckyssa Toskala on jaksanut uurastaa varsin hyvällä menestyksellä jo kahden vuoden ajan.
Mikäli Nabokov pääsee sopimukseen pian, on Toskalalla edessään kolmas AHL-vuosi. Mikäli ei, on San Josella torjuntavastuuta jakamassa täysin suomalainen maalivahtikaksikko. Piakkoin voisi kuvitella Toskalan haluavan ehdottomasti jo NHL:n puolelle, joten jos kotiliigana on vielä vuodenvaihteessa AHL, en pitäisi treidipyyntöä järin yllättävänä. Suomen tasokkaiden, nuorten maalivahtien rintama on tällä hetkellä todella leveä. Jos Toskala olisi ruotsalainen, olisi hänellä takanaan jo suuri määrä maaotteluita?
Tom Koivisto, St. Louis Blues
- Kimmo Timosen kokoisella ja tyylisellä Koivistolla uskoisi olevan edellytyksiä mahtua jopa Bluesin kakkospakkipariin. St. Louisilla on käytössään vain kaksi huippupuolustajaa, Al McInnis sekä tammikuuhun asti sairaslomalla oleva Chris Pronger, loppupää pullistelee ei-niinkään-ohittamattomia rivimiehiä. Hienot finaalit pelannut 28-vuotias Koivisto valittiin päättyneen SM-liigakauden parhaaksi puolustajaksi ja sitä kautta myös MM-joukkueeseen. Göteborgissa hän oli joukkueen positiivisia yllätyksiä ennakkoluulottomalla pelillään ja siitäpä seurasi sitten myös Bluesin kahdeksannen kierroksen NHL-varaus.
Mainiosta luistelustaan ja napakasta siniviivalaukauksestaan Koivisto on tunnettu jo kauan, mutta parin viime kauden aikana myös miehen puolustuspeli on noussut aivan uudelle tasolle. 25-vuotiasta Tom Koivistoa saattoi vielä nimitellä heiveröiseksi ja hasardialttiiksi puolustajaksi, nykyistä versiota ei. Pienen kokonsa hän on oppinut paikkaamaan hyvällä sijoittumisella.
Jotta NHL-ura ottaisi todella tulta alleen, on Koiviston saatava näyttää taitojaan nimenomaan ylivoimapelissä. Taklauspelin spesialistiksi hänestä ei ole ja annetut näytöt voidaan aika tarkasti lukea pistepörssistä.
Voi olla, että vauhtia joudutaan hakemaan farmistakin, mutta uskon, että runkosarjan loppuessa Koivisto on Blues-puolustuksen vakiomies. Hyvää starttia NHL-leirillä puoltaa myös se, että Koikalle on annettu vakiomiehelle sopiva pieni pelinumero, ei mitään "testimiehen kuusseiskaa".
Lauri Kinos, St.Louis Blues
- Suomen tuntemattomin NHL-sopimuksen alaisuudessa urheileva mies. Väitän, että lukijakunnassa ei ole montaakaan ihmistä, joka olisi nähnyt Kinokselta edes yhden pelin. En minäkään ole. Ilman edes vakavaa puhetta SM-liigassa pelaamisesta Kinos päätti loikata Jypin A-junnuista Yhdysvaltain yliopistomaailmaan. Ajan myötä pääaineeksi vaihtui jääkiekko ja salamana siniseltä taivaalta St.Louis varasi Kinoksen koko tilaisuuden viimeisenä huutona kesällä 2000.
Kolmen vuoden sopimus sorvattiin sitten saman tien ja kookas Lauri Kinos aloitti uran rakentamisen NHL-organisaatiossa. Ensimmäisellä kaudella ei pelipaikkaa löytynyt kunnolla edes AHL:stä, tämän kauden tavoitteena vakipaikka siellä on hyvä tavoite. Kaiken mennessä nappiin yksi ottelu kauden 2003-2004 NHL:ssä voisi olla jonkinlainen suunnitelma, realistisempaa on kuitenkin vain vakuuttaa johto tekemään uusi kahden vuoden sopimus. Tähän mennessä merkittävin saavutus uralla lienee ollut pelata Al McInnisin pakkiparina harjoituspelissä. Kinos on päivänselviä farmimiehiä, mutta muistetaan kuitenkin, että yliopistosarjojen kautta Antti Laaksonenkin NHL:ään tuli.
Sami Salo, Vancouver Canucks
- Viiden ottelun päässä 200 runkosarjamatsin rajasta oleva Sami Salo on ollut jo pitkään kiinni Suomen rikkinäisimmän jääkiekkoilijan vähemmän tavoitellussa arvonimessä. Neljästä NHL-kaudesta terveys ei ole sallinut vielä ainuttakaan kokonaisena. Loukkaantumisalttiin pelaajan maine on harmillinen kantaa, sillä ei se kaikkein kovimmankaan kaverin ranne kyllä niitä halonhakkuuiskuja kestä. Huonoa tuuria, enemmänkin.
Salon laukaus on todettu huippuvaaralliseksi aseeksi ja pelisilmää tarkkoihin avaussyöttöihin on kylliksi. Kookkaat raamit auttavat puolustuspään pelaamisessa. Ottawa kyllästyi lopulta hieman ennen kauden alkua Salon jatkuviin sairaskäynteihin ja treidasi laadukkaan yleispuolustajansa Vancouveriin vaihdossa Peter Schaeferia vastaan. Canucksissa Salolle on luvassa kosolti vastuuta, mahdollisesti Ed Jovanovskin puolustajaparina. Jovanovskin ja Mattias Öhlundin lisäksi joukkueessa ei muita huippupuolustajia vielä ollutkaan, joten ylivoima-aikaakin on takuulla tarjolla. Joukkue on yksi liigan nuorimmista, joten Salon kokemukselle on varmasti myös käyttöä.
Jarkko Ruutu, Vancouver Canucks
- Ruudulla on edessään melkoinen vedenjakajakausi. Viime kauden loppupuolella peliaika putosi lähes nollaan eikä Jarkko päässyt pudotuspeleissäkään jäälle kuin yhdessä ottelussa. Nyt Canucks on vain leventänyt materiaaliaan ja nelosketjun viimeisistä pelipaikoista taistelee tasapäisesti ainakin puolen kymmentä miestä.
Ruudun ongelmana lienee erikoisosaamisen puute, hän on pelaajana ehkä liiankin
amerikkalaistyylinen. Kohtalaisenkokoinen, kohtalaisen kova taklaaja, kohtalainen tappelija, kohtalainen puolustamaan, kohtalaisen nopea ja kohtalainen maalintekijä. Samankaltaisia jarkkoruutuja on tarjolla moneksi.
Puhtaana tappelijana hänellä ei ole käyttöä, mutta taidot eivät myöskään ole kakkoskentän tasoa. Jollain pitäisi erottua massasta. Mitenkään varmaa ei Ruudun farmiin passitus ole, muttei myöskään yllättävää. Nelosketjun paikka on siinä ja siinä. Mahdollisuuksien rajoissa on myös treidi johonkin toiseen joukkueeseen, ehkä piankin. Mielenkiintoinen kausi "Suomen Hansonin" veljessarjan vanhimmalla painoksella joka tapauksessa on edessä.