Suomi oli neljännesvälierässä Etelä-Koreaa vastaan odotetusti kuskin paikalla lähes ottelun puoliväliin asti. Kaksi ylivoimamaalia, Eeli Tolvasen kolme syöttöpistettä ja Miro Heiskasen ensimmäinen olympiamaali enteilivät hyvää.
3−0-johtoasemassa Leijonille alkoi kuitenkin ilmetä ongelmia.
Ensin kapteeni Lasse Kukkonen otti laukauksen kasvoihinsa ja poistui pukusuojaan. Syöttöjen kanssa Leijonilla oli ongelmia koko ottelun ajan, mutta kolmen maalin tappioasemassa Etelä-Korea onnistuikin hyödyntämään suomalaisten virheet.
Jos kolmen maalin johto ei riitä Etelä-Koreaa vastaan, vaikeuksia tulee "oikeita" kiekkomaita vastaan.
Kavennusmaalin jälkeen hurmioitunut kotiyleisö antoi eteläkorealaisille valtavan piristysruiskeen, ja vain pari minuuttia ensimmäisen maalin jälkeen Etelä-Korea olikin jo maalin päässä.
Kisaisäntien taistelu oli kunnioitettava saavutus, mutta tosiasia on, että Leijonat päästi vastustajan peliin mukaan. Hyvänolontunne, tuo kilpaurheilun vanha vihtahousu on ennenkin aiheuttanut Suomelle harmia.
Jos kolmen maalin johto ei riitä Etelä-Koreaa vastaan, vaikeuksia tulee "oikeita" kiekkomaita vastaan.
Energian säästäminen on toisaalta ymmärrettävää, kun puolivälierä pelataan jo alle vuorokauden kuluttua. Etelä-Korean tultua maalin päähän asiantuntijat nostivat esille rauhoittavan mantran: "Vain tuloksella on väliä".
Jatkoon pääsyn kannalta näin on, mutta on kuitenkin eri asia voittaa esimerkiksi 3−0 kuin varoa kolmas erä suomikiekon suurinta katastrofia eli Etelä-Korean tasoitusta. Leijonien seuraava vastustaja on aivan eri tasoa, joten jos Etelä-Korea aiheuttaa karvauksellaan Suomelle vaikeuksia, niin puolivälierässä haasteet kasvavat eksponentiaalisesti.
Kolmannessa erässä Leijonat sai tehtyä helpottavan 4−2-osuman ylivoimalla, mutta heti seuraavassa vaihdossa Etelä-Korea oli taas lähellä kavennusta. Huippumaita vastaan yksittäisistä nukahduksista ja puolen erän mittaisesta koomasta seuraa takaiskuja.
Muullakin kuin tuloksella on väliä.
