Mielipide

Miten käy Suomi-pojan?

MAAJOUKKUE / Kolumni
Suomella on MM-kisoissa melko kokenut joukkue. Siitä huolimatta moni suomalaispelaaja on lauantaina tilanteessa, jossa eivät ole koskaan olleet. Ja johon eivät ehkä koskaan enää urallaan joudu.

Pudotuspeliottelu Venäjää vastaan Moskovassa on jotain sellaista, mihin suomalainen ei ole tottunut. Jos kotikisoissa on joskus ollut kova tunnelma tai suomalaiset luulivat, että viime keväänä Latviassa oli elämää suurempi hulabaloo, väärässä olivat.

Se huutomyrsky, minkä Suomi saa lauantaina vastaansa, hakee vertaistaan. Venäläinen jääkiekko elää tällä hetkellä uutta nousua ja se lähestyy sitä huippua vääjäämättä. Kukaan täällä ei yritä jatkuvasti naputtaa, että mukana ei ole parhaita pelaajia. Täällä oman joukkueen menestyksestä ollaan aidosti innoissaan. Jopa bussikuski, jonka kanssa meikäläisellä on metrin paksuinen kielimuuri, yrittää kommunikoida joka päivä illan matseista.

Sen verran olemme saaneet bussikuskin kanssa kielimuuria murrettua, että esitimme veikkaukset lauantain välieräottelun voittajasta. Vedonlyöntiä emme tämän vanhemman herrasmiehen kanssa saaneet aikaan, koska molemmat olivat samaa mieltä.

Venäjä voittaa.

Älkää kuitenkaan vaipuko unholaan, Suomella on Venäjää vastaan edelleen voittomahdollisuudet. Jokainen peli on uusi kamppailu, edellisen pelin vertaaminen lauantain välierään on turhaa.

Suomen mahdollisuudet piilevät hyvässä ottelun alussa. Mikäli Suomi saa avausmaalin ja pystyy sen pitämään ensimmäiselle erätauolle, alkaa paine punakoneen mittarissa lähestyä paidanväriä. Isännät eivät ole tässä turnauksessa tottuneet olemaan tappiolla, ja mitä pidempään he pelaavat tappioasemassa, sen suuremmaksi paine voi kasvaa.

Seitsemän vuoden takaisia Pietarin kisoista tuttuja turhautuneita yksilösooloiluja tuskin nähdään, mutta puristaa se maila Moskovan pojankin lavassa, kun finaali onkin asteen tai jopa kaksi kauempana ja 14 000 isänmaan ystävää ympärillä ei huudakaan enää shaibua vaan buuaa.

Siinä kohtaa onkin se Suomen toinen ongelma. Pysyykö pää johtoasemassa kylmänä, jos siihen asti on kerran päästy? Pomppiiko kiekot lavassa? Tällä kertaa ei ole Mats Sundinia tai Anders Carlssonia pilaamassa härmäläisten riemua, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se tuntuisi yhtä pahalta Jevgeni Malkinin tekemänä.

Lisäksi Jarkko Ruutu voisi jättää sen jokaisesta ottelusta tutun pakollisen jäähynkalastuksen tekemättä. Se, että ruotsalaistuomari Marcus Winneborg ei niitä viheltänyt torstaina, ei tarkoita, etteikö sitä sukellusjäähyä voisi tulla lauantaina.

Kävi miten kävi, Suomen turnaus on ainakin allekirjoittaneen silmissä ollut menestys. Välieriin pääseminen kaiken tämän sekoilun, säheltämisen ja palloilun jälkeen on tältä joukkueelta erinomainen suoritus.

Tästä eteenpäin kaikki on vain plussaa.

» Lähetä palautetta toimitukselle