Mielipide

Marko Sjöblom: Suomalainen jääkiekko korruption sylissä

LIIGA, MESTIS, MAAJOUKKUE / Kolumni
Kolumnistina saan olla veijari, juppi, hippi tai punkkari. Minulla on kirjoittamaton oikeus nälviä, piikitellä sekä asettaa itseni asioiden yläpuolelle.

Raspikurkkuisella Irwinillä kaikki alkoi siitä, kun hän sai lopputilin. Minulle kävi reilu vuosi sitten vielä huonommin. En saanut Ilvekseltä lopputiliä, vaan hatullisen paskaa. Eppuja kuunnellen hain juhlan kunniaksi täyden lastin. Poistuin maasta sarven törröttäessä otsassa.

Sahattuani sarven poikki aloin tutustua tarkemmin Suomen jääkiekon taustoihin. Olin erityisen kiinnostunut ymmärtämään, miksi monet olivat osanneet odottaa kohtaloani, mutta minä en.

Tulin siihen lopputulokseen, että uudet toimintatavat − läpinäkyvyys ja avoimuus − eivät kuulu vielä kaikkialla jääkiekon arkipäivään. Tosin muutoksen vastarintaa pitävät pystyssä vain viimeiset dinosaurukset.

uudet toimintatavat − läpinäkyvyys ja avoimuus − eivät kuulu vielä kaikkialla jääkiekon arkipäivään.

Moni muistaa Kekkosen lähinnä vain kaljupäisenä presidenttinä. Tuolloin elimme hyvin erilaisessa ympäristössä ilman nettiä ja todellista avoimuutta. Lätkäyhteisön puuhamiehille suotiin avoimesti harmittomia etuuksia korvaukseksi talkootyöstä.

Osa sai vastikkeeksi kunnallispoliittista kannatusta, osa bensarahat makkaran myynnistä. Jääkiekko rakentui kansanliikkeiden ja yhdistysten pohjalle. Periaatteet olivat eettisiä, eikä urheiluaatteellisen yhdistyksen päätavoite ollut oman edun hyödyntäminen.

Kun SM-liigaseuroja alettiin vajaa 20 vuotta sitten yhtiöittää, alkoi tilanne muuttua. Hyvän urheilujohtamisen oli tarkoitus korvata eltaantuneet toimintatavat sekä hallilla että toimistolla. Alkoi viihde- ja elämysbisnes.

Suunniteltiin strategioita − syntyi tragedioita. Strategiat ovat täysin turhia ilman määrätietoista toteuttajaa. Itse en edes lue muiden tekemiä strategioita.

Osittain tästä syystä puolet Liiga-seuroista on tälläkin hetkellä taloudellisesti kusessa. Ei ole sattumaa, että juuri näiden seurojen todellisilla päättäjillä on yhteyksiä tai etuja, jotka vaikuttavat heidän rehellisyyteensä ja riippumattomuuteensa organisaation toiminnassa. Tai ainakin voidaan ajatella vaikuttavan.

Tätä kutsutaan eturistiriidaksi. Tilanne altistaa lähes poikkeuksetta korruptioon, joka voi olla taloudellista, henkilökohtaista, ammatillista tai poliittista etua. Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen.

Konkretisoin korruption muutaman esimerkin avulla:

”Myydään seitsemän tonnin laitamainos. Hintaan kuuluvat lähes samanhintaiset klubi- ja kausikortit. Tutut osapuolet kirjaavat kaupan sponsorisopimuksena. Myyjä saa kaupasta tonnin komission. Sponsori saa yritykselleen näkyvyyttä, käytännössä ilmaiseksi, ja omat kortit yrityksen markkinointi- tai edustuskuluihin. Molemmat syövät ja juovat seuran kustannuksella koko kauden.”

”Seuralla on vanhoja laskuja maksamatta kolmannelle osapuolella. Se ostaa tuoreeltaan samoja lisäpalveluita osakkaan yritykseltä. Osakas ohjeistaa itse äänestämiään johdon tai hallituksen jäseniä maksamaan hänen yrityksensä laskut ajallaan. Kolmas osapuoli jää velkajonoon odottamaan.”

”Seuran työntekijällä on huomattavia palkkasaatavia, kymmeniä tuhansia. Osapuolet irtisanovat työsuhteen, mutta tekevät samalla uuden sopimuksen työntekijän perustaman konsultointiyrityksen kanssa. Seura välttää palkkakulujen sosiaalimaksut. Entinen työntekijä laskuttaa palkkasaatavat yrityksensä kuluina välttyen tuloverolta.”

Jokaisella meillä on lain suojaama oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen. Meillä on myös lähdesuoja.

Entisenä urheilijana ja nykyisenä urheiluintoilijana ajan aina urheilijoiden ja urheiluintoilijoiden etua. Tämä on eturistiriita, mutta avoin sellainen.

Korruption ehkäisyssä ja paljastamisessa meillä on oikeus häiritsemättä pitää mielipiteemme sekä rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja.

Sosiaalisella medialla, tiedotusvälineillä ja minunkin vapaalla sanallani on suuri merkitys. Jos epäröit, ota yhteyttä toimitukseen.

» Lähetä palautetta toimitukselle