Eivät siinä paljoa päävalmentaja Lauri Marjamäen mainostamat joukkueen yhteiset kokemukset tai leijonajoukkueen hieno matka auttaneet, kun Kanada pisti Suomen ulos olympiaturnauksesta puolivälierävaiheessa.

Suomen tekeminen ei missään vaiheessa turnausta noussut arvokisojen vaatimalle tasolle, joten putoaminen tuskin tuli suurena yllätyksenä. Ainakaan useimmille meistä.

Kanada-pelin jälkeen lehdistön edessä ensin Miro Heiskanen kertoi, että maaleja ei tehty tarpeeksi ja myöhemmin kokenut Sami Lepistö kertoi, miten Leijonat pelasi oudosti ja tehokkuus oli riittämätöntä.

Sitten paikalle purjehti päävalmentaja itse, jonka seitsemän minuutin puheenvuoro sisälsi enemmän jääkiekkojargonia kuin Teemu Selänteen kommentoinnit ja yhtä vähän asiaa kuin Jethro Rostedtin leijonahaastattelut.

seitsemän minuutin puheenvuoro sisälsi yhtä vähän asiaa kuin Jethro Rostedtin leijonahaastattelut. 

Ja mikä pahinta, päävalmentaja vaikutti katsoneen aivan eri leijonaryhmää kuin muut, pelaajat mukaan lukien.

Ensin kehuttiin ylivoima ja tehokkuus. Mainituksi tuli, kuinka Leijonilla on turnauksen toiseksi paras ylivoima. Mainitsematta jäi, että Ruotsia ja Kanadaa vastaan tämä kehuttu ylivoima jäi nollille ja tehot tulivat Saksaa, Norjaa ja Etelä-Koreaa vastaan.

Tehokuudestakin oltiin juuri kuultu melko monta painavaa puheenvuoroa, mutta päävalmentajan mielestä se oli kunnossa. Jatkoon se ei kuitenkaan Suomea auttanut kun ratkaisuottelussa tehtiin pyöreät nolla maalia.

Absurdimpi lausahdus oli kuitenkin, kun Marjamäki kehui joukkueen pelin olevan hyvillä jäljillä. Hyvillä jäljillä?

Eihän Leijonien peli ei ollut turnauksessa edes omilla jäljillään, kun se jokaisen pelin jälkeen lähti aivan eri suuntaan kuin mihin edellinen peli oli jäänyt.

Jälkien hyvyydestä nyt puhumattakaan. Fakta on se, että niin kauan kun Suomi häviää järjestään isoja jääkiekkomaita vastaan, ei pelin voida katsoa kovin hyvää tai onnistunutta olevan.

Marjamäen aikana tämä tilasto kolmessa arvoturnauksessa on yksi voitto ja yhdeksän tappiota.

Sitä paitsi ei olympialaisten pidä olla paikka, jossa huonon tuloksen jälkeen ollaan tyytyväisiä hyvistä jäljistä. Olympialaiset on paikka, jossa tehdään tulosta.

Vaikuttaisi siltä, että Leijonien päävalmentaja puhuu median edessä tietoisesti aivan mitä sattuu, jolloin kritiikki jää hölmistyneen toimittajalauman keskuudessa pienemmäksi. Tai sitten Marjamäki vain todella on sitä mieltä, että olympiaturnaus oli askel eteenpäin.

Uskon ja suomalaisen kiekkoilun puolesta myös toivon, että kyse on ensiksi mainitusta taudinkuvasta eli, että Marjamäki vain puhuu suoraan sanottuna ihan höpöjä.

Mutta olipa kyse kummasta tahansa, yksi asia on ainakin varmaa.

Tekisi suomalaiselle mielenlaadulle taatusti hyvää, jos jokainen suomalainen oppisi tuottamaan epäonnistumisen hetkellä yhtä positiivista puheenpartta kuin Marjamäki.