Hajuton, mauton, väritön. Siinä sanayhdistelmä, jota monista otteluista puhuttaessa kuulee. Samainen sanayhdistelmä pyöri monen katsojan päässä JYPin ja Pelicansin pelatessa ottelun keskimmäistä erää.
Ottelun toisen erän rakenne oli varsin selkeä. Kun Pelicans ei päässyt nopeasti yli keskialueen, molemmat joukkueet vain keskittyivät roiskimaan kiekkoa vastustajan päätyyn. Vaaralliset maalipaikat loistivat poissaolollaan ja kulmaralleissakaan ei näkynyt tunteikasta taistelua, jossa kiekko kaivetaan itselle vaikka väkisin.
Monesti kuulee sanottavan, että vierasjoukkueen tehtävä ei ole tarjota yleisölle viihdyttävää kiekkoa. Vierasjoukkue tulee ja tekee vain sen, mitä voittoon tarvitsee.
Puolueettoman katsojan vinkkelistä vähäiset sirkushuvit kansalle tarjosi juuri vierasjoukkue. JYP jumahti täysin omalle puolustusalueelle, eikä sieltä tuntunut löytyvän tietä ulos.
Miten tähän reagoi yleisö? Faniryhmän hajanaisia kannatushuutoja lukuunottamatta täyden hiljaisuuden rikkoivat hajanaiset buuaukset. Nämä mielenosoitukset olivat ainoa osoitus siitä, että paikalle saapunut 3000-päinen yleisö ei ollut nukahtanut hallin lehtereille - ainakaan täysin.
JYP oli muodostanut tälle viikolle tarjouksen, jolla sai kaksi istumapaikkalippua 20€ hintaan. Otetaan siis henkilö x, joka tulee kiekko-otteluun ensimmäistä kertaa elämänsä aikana, koska saa ystävältään ilmaisen lipun.
Jos hänen ensikosketuksensa jääkiekkoon on kirkko, jonka papin puhe ei kiinnosta ketään ja koko seurakunta nukkuu, tuleeko hän paikalle uudestaan? Puhumattakaan siitä, että tästä unten maille ajavasta tapahtumasta tulisi maksaa kymmeniä euroja.
Tuohon tuskin tarvitsee edes vastata.
Kolmannessa erässä meno muuttui. Peli näytti siltä kuin pelaavat joukkueet olisivat vaihtuneet, kun kentän täyttivät komeat yksilösuoritukset niin puolustus- kuin hyökkäyssuuntaan, voimakkaat taklaukset sekä tunteikkaat kulmaväännöt.
Kun mukaan iskettiin vielä pari komeaa maalia, myös kontrasti yleisön käyttäytymisen suhteen oli varsin ymmärrettävä.
Jäähallia ei täyttänyt pelkkä rummutus ja vaisut kannatuslaulut, vaan yleensä niin vaisut istumakatsomotkin intoutuivat hakkaamaan käsiään yhteen. Hallin tunnelma ei ollut kuin toisesta maailmasta, mutta valonpilkahdus ankeassa syksyssä.
Sama ensikertalainen huomaa, että kanssakatsojat iloitsevat ja kannustavat, eivätkä vain valita hieman viileältä tuntuvia hallin penkkejä. Tunnelma tarttuu ensikertalaiseen, joka lähtee mukaan rytmikkäisiin taputuksiin ja on myyty lajille.
Kaupungilla JYP-niminen tuote herättääkin positiivista keskustelua ja tuo uudelleen ja uudelleen uusia naamoja hallille.
Tämä tiistai-illan kamppailu oli oiva esitys siitä, millainen vaikutus on tuotteen laadulla koko tapahtuman laatuun. Jos pelin ympärillä oleva tunnelma ja muu oheishälinä ei ole kunnossa, katsoja ei saa hallilta mitään, mitä ei olisi saatavilla kotisohvalta lippujen hintoihin verrattuna puoli-ilmaiseksi.
Kun joukkue rämpii tappioputkessa teflonisella pelitavalla höystettynä, kuluttajan päätös katsoa ottelu kotisohvaltaan on vähintäänkin ymmärrettävä.
