Jännittämisen aihetta on piisannut ennankaikkea mahdollisten ja
mahdottomien
NHL-paluumuuttajien, ulkomaille lähtevien pelaajien kuin The Liigan
sisäisten siirtyjienkin
tulevaisuuden tuskastelun muodossa.
Milk Train to Finland
NHL:n paluumuuttajat, maitojunamiehet, ovat pikkuhiljaa muodostuneet
merkittävimmiksi
ilon ja toivon - ja toisaalta huolen ja murheen - aiheiksi liigafanin
kesäloman vietossa.
Huhuja, joiden perässä pysyminen vaatii lähes kokopäiväistä seurantaa,
liikkuu jatkuvalla
syötöllä. Toiset huhujen kohteena olevista pelaajista tulevat, toiset
eivät. Kolmannet
raapustavat nimensä sopimukseen SM-liigassa, mutta eivät tule kuitenkaan.
Neljännet
tulevat, mutta väärään seuraan. Heinäkuun puoliväliä jännitetään viimeisenä
siirtopäivänä,
kunnes kerrotaan että toisilla pelaajilla takaraja onkin pitkällä
elokuulla. Tämän lisäksi
tulevat vielä ne, jotka voivat lähteä vieläkin myöhemmin.
Fanien ammattiliitto
Ei ole fanilla helppoa. Kun oman seuran kuluvan kauden lopullinen
nimilista alkaa pimeiden pakkaskelien aikaan pikkuhiljaa selvitä, alkaakin
jo olla korkea
aika jännittää ja murehtia seuraavan kauden rosteria. SM-liigan
pelaajaruletti ei suo hetken
rauhaa. Pelaajat sentään saattavat viettää, seurasta riippuen, jopa
kuukaudenkin
kesäloman. Fanin tuska sen sijaan on ainaista. Minkä tahansa liigaseuran seuraamisesta ja raivokkaasta kannattamisesta pitäisi määrätä pakollinen
eläkkeellesiirtyminen noin viidentoista vuoden aktiivisen murehtimisen jälkeen.
Muutoin työvoimapula
koittelee tulevaisuudessa kansantalouttamme raskaalla kouralla. Kansakunnan
parhaat
miehet ja naiset uupuvat stressin alla, eikä suurten ikäluokkien
eläköityminen helpota
tilannetta pätkääkään.
SM-liigafanien kannattaisi ehdottomasti järjestäytyä ja pyrkiä osaksi SAK:n
organisaatiota,
pelaajien tavoin. Ehkä saisimme sitten kuulla ja lukea katsojamääristä ja
omasta
kukkarostaan huolestuneiden liigapomojen puhetta siitä kuinka koko ajatus
on naurettava.
"Jokaisessa ottelussa myydään olutta, mikseivät fanit kerro murheitaan
tuopille?" nimim.
Jokapaikkaan Ehtivä Urheiluvaikuttaja Ilmalasta.
Ilman katsojia ei olisi SM-liigaa. Ilman katsojia ei olisi
pelaaja-ammattilaisia. Katsojat ovat
liigan tärkein elementti. Kyllähän moisen vaikuttajajoukon järjestäytymisen
tulisi olla
itsestään selvää.
Mjölktåget till Helsingfors
Maitojunamies ei ole nykyään käyttökelpoinen termi kaikkien
Pohjois-Amerikasta
SM-liigaan saapuvien kotimaisten kiekkoilijoiden kohdalla. Yhä useampi
tulee hakemaan
farmipelien sijasta uutta nostetta SM-liigasta, sekä ihmettelemään sitä
kuinka sekava
matkalaukkujen paikkailemisen ja lentokenttien nimien opettelemisen
ympärillä pyörinyt
vuosi Rapakon takana onkaan nostanut pelimannin arvoa näillä raukoilla
rajoilla.
Toiset pelaajat ovat myös vilpittömästi hakeutumassa takaisin kotoisaan
ympäristöön,
vaikka peliaikaa NHL:ssäkin olisi luvassa.
Kuluneen kesän merkittävimpiä siirtouutisia oli, että Sami Helenius ei
siirtynyt minnekään.
Sikäli harmi, että hänen tulonsa olisi johtavien asiantuntijoiden mukaan
poistanut
SM-liigasta vaaralliset taklaukset ja huitomiset, sekä vähentänyt jo
entisestään
olemattoman tappelujen määrän lähelle nollaa. Jos yhdestä pelaajasta olisi
noin paljon
siunaantunut iloa, olisi ehdottomasti ollut aihetta laittaa hattu
kiertämään ja hankkia
Helenius. Miestä olisi voitu kierrättää runkosarjan ajan tasapuolisesti
seuralta toiselle.
Pleijareissa hän olisi muodostanut oman joukkueensa joka olisi tarvittaessa
käynyt
muistuttamassa pelaajia siitä kuinka laittomista taklauksista, huitomisista
ja muista
koiruuksista saattaa alkaa omaan nenään sattumaan, ja lujaa.
Edellä kuvailtu tilanne olisi lähennellyt täydellisyyttä. Helenius olisi
myös kaiken lisäksi
voinut puuttua kaikkiin vääriin tuomioihin kentällä, joten valtakunnassa
olisi todellakin ollut
kerrankin kaikki hyvin.
Siinä sitä olisi poistettu useampi suuri ongelma SM-liigasta kertaheitolla.
Jere Karalahden paluusta kotoiseen liigaamme on huhuiltu niinikään paljon.
Hänenkin
kohdallaan on hieman kyseenalaista puhua maitojunamiehestä. Mikäli
asianosaisia on
uskominen, on Jeren kupissa läikkynyt aivan muu neste kuin maito.
Poikkeuksen
muodostaa luonnollisesti valkovenäläinen, tuo Turun suunnassa tissiviinana
tunnettu
laktoosi-intoleranssista kärsivän raittiusseuralaisen painajaisdrinkki.
Jeren hingun takaisin kotiin ymmärtää. Mies on pantu aika lujasti,
amerikkalaisen
kaksinaismoralismin parhaimpia perineteitä kunnioittaen, tilille ja
tarkkailuun teinivuosien
toilailuistaan. On helppo uskoa, että miestä kiinnostaa enemmän jääkiekon
pelaaminen
kotimaassa, kuin purkkiin kuseminen ja pävittäinen uskonasioista
jutusteleminen jollain
kivalla pikku klinikalla USA:ssa, tuossa fundamentalistien luvatussa maassa.
There's a new boy on the train
Helsingin IFK jatkaa uusien tuulien tuomista SM-liigaan. Kun muut joukkueet
saavat
korkeintaan retostella parilla mukavalla maitojunamiehellä kaukalon
puolella, on
Nordenskiöldinkadun kotijoukoilla jotain millä pistää paremmaksi. Stadin
punaisilla on ilo ja
kunnia lähteä alkavaan kauteen maamme historian ensimmäisenä joukkueena,
jolla on
päävalmentajanaan pudasverinen maitojunamies. Chicagosta Suomeen palannut,
ja jo
viime kaudella puikkohin astunut, Alpo Suhonen pääsee nyt aloittamaan uutta
kautta
joukkueella, jonka kokoamisessa näkyy hänen oman kätensä jälki.
Suhonen on ajatuksia herättävä persoona, joka kapinoi huippujääkiekon
liveilmiöitä vastaan
lajin sisältä. Hän ei siis vain tyydy, tai joudu, huutelemaan teesejään
katsomosta.
Suhosen ajatukset jääkiekosta, urheilusta ja etenkin huippu-urheilusta ovat
mielenkiintoisia, hyvin perusteltuja ja järkevän kuuloisia. Alkava kausi
näyttää onko
kotimainen pelaajamateriaali oikeaa kasvualustaa Apen idealismin
toteuttamiselle. Moni
epäilee, minä tyydyn vain toivottamaan onnea.
että sikäli...
