Mielipide

Maalivahdit tulilinjalla

NHL / Kolumni
Boston Bruinsin Milan Lucic rynni viikonloppuna Ryan Millerin yli ja selvisi tilanteesta ilman pelikieltoa. Tilanne oli lyhyen aikavälin sisään jo toinen, jossa hyökkääjä jyrää vastapuolen maalivahdin jäähän. Missä menee maalivahdin koskemattomuuden raja nyt ja tulevaisuudessa?

NHL:n lauantain kierroksen kuumin puheenaihe sai alkunsa Bostonin ja Buffalon kohtaamisen avauserässä. Peliä oli takana noin 13 minuuttia, kun Bruinsin Milan Lucic pääsi nopeaan vastahyökkäykseen torjuttuaan Sabresin viivalaukauksen keskialueelle. Lucic menetti kiekonhallinnan punaviivan kohdalla liian kovan kosketuksen seurauksena ja pelivälineen ylittäessä siniviivan Bruins-hyökkääjä oli jo parin potkun verran jäljessä.

Buffalon maalilla torjunut Ryan Miller näki tilaisuutensa, ja aggressiivisesta tyylistään tunnettu maalivahti säntäsi vastaan. Kaksikko tavoitti kiekon b-pisteen kohdalla, Miller aavistuksen ennen Lucicia. Veskari onnistui kääntämään kiekon laitaan, mutta peli keskeytyi pian kun romuluinen Lucic oli jyrännyt Millerin kentän pintaan.

Neljä Sabres-pelaajaa kimppuunsa saanut Lucic sai hetkeä myöhemmin vielä verbaalisen palautteen tulistuneelta Milleriltä, joka ottelun jälkeen kertasi tilanteen perheen pienimmille sopimattomilla tehostesanoilla.

Maanantaina NHL ilmoitti, että ahkerasti pelikieltoja syksyllä jakanut kurinpitäjä Brendan Shanahan ei määrännyt Lucicille pelikieltoa. Miller sai tilanteesta aivotärähdyksen, Lucic kahden minuutin ryntäysjäähyn.


Ryan Millerin loukkaantuminen nosti pöydälle keskustelun maalivahtien turvallisuudesta.
Jussi Kivimäki

Tapaus ei tietenkään ollut ensimmäinen laatuaan, ei edes tällä kaudella. Vasta lokakuun lopussa Brian Gionta ajoi Toronton James Reimerin yli ilman pienintäkään aikomusta väistää. Tapauksissa on kuitenkin selkeä ero, sillä vaikka myös Reimer oli maalivahdin alueen ulkopuolella, on Miller selkeä osasyyllinen omaan epäonneensa.

Miller teki tietoisen, joskin salamannopean valinnan lähtiessään irtokiekon perään. Horisontissa siinsi lähes kaksimetrisen ja yli satakiloisen voimahyökkääjän alati lähestyvä hahmo ja Millerin oli tehtävä päätös joko kiekon siivoamisesta tai läpiajon kohtaamisesta.

''

I wanted to say what a piece of [feces] I think Lucic is. Fifty pounds on me, and he runs me like that? It's unbelievable. I respected him for how hard he plays. That was gutless. Gutless. Piece of [feces]."

- Ryan Miller, BuffaloNews

Jälkikäteen videoita kelatessa hyvin harva, tuskin edes Miller itse, tekisi saman uudelleen. Amerikkalainen valitsi ensimmäisen vaihtoehdon ja kärsi sen seuraamukset. Nyt 31-vuotias veskari toipuu kaukalon ulkopuolella.

Lucicin ja Giontan teot, sekä NHL:n päätös ja sääntökirja ovat kohdanneet kritiikkiryöpyn niin median kuin entisten ja nykyisten pelaajienkin suunnalta. Muun muassa Vancouverin Daniel Sedin totesi vastaavien tapausten lisääntyvän, jos niistä selviää ilman jatkoseuraamuksia.

Erityisen lisämausteen tapaukseen toivat Shanahanin perustelut päätökselleen. Entisen hyökkääjätähden mukaan Lucic ei törmännyt Milleriin tarkoituksella. Lucicilla ei omien sanojensa mukaan ollut riittävästi aikaa havaita ja väistää Milleriä. Hyökkääjää kuultuaan Shanahan koki selityksen päteväksi.

Sabresin päävalmentaja Lindy Ruff totesi maanantaina, että liigan tämän hetken linjauksen mukaan kuka tahansa kenttäpelaaja voi taklata ketä tahansa maalivahtia ja selvitä tilanteesta kahden minuutin rangaistuksella.

Ruff kertoi myös pettyneensä omien pelaajiensa reaktioihin, sillä luotsin mukaan Buffalon kenttäpelaajat eivät puolustaneet maalivahtiaan tarpeeksi. Ruffinkin on kuitenkin myönnettävä, että jäällä olleet Sabres-pelaajat eivät olleet koviin otteisiin sopivia. Buffalon kentällisen käytännössä ainoa potentiaalinen nujakoija oli Paul Gaustad, jonka Nathan Horton kuitenkin siirsi nopeasti myrskyn ulkopuolelle. Kun matkan varrella eteen olisi osunut myös Zdeno Chara, on Sabresin melko vaisu vastaus jopa ymmärrettävä.

Loppujen lopuksi koko tapauksen puinnissa ei kuitenkaan ole kyse pelikiellon määräämisestä tai määräämättä jättämisestä, vaan maalivahtien turvallisuuden takaamisesta. NHL:n seuraava tehtävä onkin piirtää tarkat suuntaviivat molempien osapuolien vastuun suhteen.

Missä vaiheessa maalivahtiin saa koskea ja miten? Onko maalivahdinalueen ulkopuolelle itse liikkuva veskari vapaata riistaa? Ei pitäisi olla, mutta nykyiset linjaukset ovat erittäin haavoittuvaisia, vaikka pelaajien keskinäinen kunnioitus ja mystisen usvan peittämä "koodisto" rajaavat kenttäpelaajan mahdollisuuksia.

Kysymysmerkkejä on tällä hetkellä liikaa, säännöissä ja tuomioissa on harmaita alueita. Pahimmassa tapauksessa tilannetta käytetään härskisti hyväksi ja pelaajien turvallisuus vaarantuu. Toisenlainen uhkakuva on maalivahtien pelaamisen muuttuminen ylivarovaiseksi, kun osa keskittymisestä tuhlataan oman alueen sisällä pysymiseen. Liigan on osoitettava, että maalivahdit eivät edelleenkään ole tasa-arvoisia kenttäpelaajien kanssa.

Kun NHL:n toimitusjohtajat tällä viikolla kokoontuvat keskustelemaan erinäisistä puheenaiheista, pitäisi kahden maalivahdin telomisen jälkeen asialistan kärkipaikoilta löytyä jotain aivan muuta kuin floridalaisjoukkueen karvausmuodostelma.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös