Ennen kauden alkua Hermeksen hyökkäyskaluston arvioitiin kuuluvan sarjan vahvimpiin. Syyskaudella juuri maalinteko on kuitenkin tökkinyt pahasti, mikä on varsin yllättävää ottaen huomioon, että joukkueessa löytyy Jani Uskin, Aku Joki-Erkkilän, Jari Jääskeläisen ja Jari-Pekka Pajulan tapaisia nimimiehiä.
Jos hyökkäys on ollut yllättävän vaisu, niin puolustus on puolestaan toiminut odotettua paremmin: Hermes on nimittäin päästänyt sarjassa kolmanneksi vähiten maaleja. Suurin yksittäinen syy tähän löytyy luonnollisesti maalin suulta. Teemu Lassila oli joukkueen ylivoimaisesti tärkein pelaaja syyskaudella. 19-vuotiaan maalivahdin merkitystä joukkueelle ei voi korostaa liikaa.
Hienon Jukurit-voiton jälkeen Lassila kutsuttiin takaisin kasvattajaseura TPS:ään. Pessimistisimmät fanitkaan tuskin osasivat aavistaa mihin tämä johtaisi. Hermeksen peli meni totaalisesti takalukkoon, eikä Hermes ole Lassilan lähdön jälkeen ottanut pisteen pistettä.
Tasokkaan korvaajan löytäminen joulutauon jälkeen onkin Hermeksen kannalta elintärkeää, sillä nuoret Vesa Lahtonen ja Mikko Hankaniemi eivät vielä ole valmiita vastaamaan itse torjuntavastuusta.
Kuntohuippu ajoitettu kevääksi
Ennen kauden alkua valmentaja Pasi Arvonen asetti tavoitteeksi vähintään 14 pistettä per kierros. Ensimmäisellä kierroksella tavoite täyttyi, mutta toisella neljänneksellä saavutetut 10 pistettä oli odotettua huonompi tulos. Kolmas kierros on alkanut neljällä peräkkäisellä tappiolla, joten kirittävää riittää.
Ensimmäisellä neljänneksellä Hermes joutui pärjäämään ilman valovoimaisimpia tähtiään Uskia ja Pajulaa, mutta tästä huolimatta joukkue esiintyi varsin pirteästi.
Uskin ja Pajulan palattua kaukaloon, pistetahti on jostain syystä hyytynyt. Vaikka luottosentterit eivät vielä ole aivan täydellisessä kunnossa, syytä ei voida laittaa heidän harteilleen. Vastuunkantajia ei ole viime peleissä löytynyt yhtä laajalta rintamalta kuin alkukaudesta.
Yksi syy hiukan odotettua vaisumpaan syyskauteen saattaa olla kova harjoittelu. Hermes on Arvosen johdolla tehnyt kovasti töitä koko syksyn, ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, vasta keväällä nähdään mihin Hermes parhaimmillaan pystyy. "Tavoite on pelata heinäkuussa", Arvonen totesi jo ennen kauden alkua. Tämän takia ei kannata vielä joulukuussa tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä joukkueen iskukyvystä.
Hyökkäyksessä potentiaalia
Vaikka runkosarjan tavoitteeksi asetettu kotietu pudotuspeleihin on jo karannut yhdentoista pisteen päähän, Hermes on silti onnistuessaan valmis taistelemaan paikasta neljän parhaan joukkoon, jos ei runkosarjassa, niin sitten viimeistään playoffseissa.
Tilanteen korjaamiseksi ei välttämättä tarvita kovin suuria muutoksia. Maalinteko tulee varmasti jossain vaiheessa onnistumaan, sen verran taitavia yksilöitä joukkueesta löytyy jo nyt. Puolustuskin on mainettaan parempi, joskin peliä tekevä pakki on varmasti korkealla valmentaja Arvosen ja manageri Jouni Vuorisen ostoslistalla.
Alkukauden positiivisiin yllätyksiin, Lassilan ohella, kuuluu ehdottomasti Diskoksesta tullut taitava hyökkääjä Niko Papinaho, joka johtaakin yllättäen joukkueen sisäistä pistepörssiä. Poikamaajoukkueissa aikoinaan kovia lukemia takonut Karo Koivunen pelaa parasta Hermes-kauttaan. Puolustajista oma kasvatti Marko Kotajärvi on vihdoinkin saanut nauttia valmentajan luottamuksesta, ja tulostakin on syntynyt.
Jos Hermes löytää Lassilan veroisen maalivahdin, joukkuetta ei sovi aliarvioida kevään ratkaisupeleissä. Toivottavasti myös Kokkolan vaisu yleisö herää horroksestaan Hermeksen parantaessa otteitaan kevään mittaan.
