Lyhyt kertaus viime kaudesta
Edmonton Oilers menetti jotain maagisesta maineestaan pienen
markkina-alueen menestyvänä seurana viime kaudella jäädessään
niukasti playoff-rajan alapuolelle kärsimällä katkeran 2-0 tappion
kotiottelussa Calgary Flamesia vastaan runkosarjakauden viimeisenä
perjantaina.
Oilersin 92 pistettä oli seuran toiseksi paras saavutus 14 vuoteen,
mutta sekään ei riittänyt. Aikaisemmin kaudella, Oilers kohosi
peräti koko NHL:n kolmannelle tilalle marraskuun lopulla, pudoten
sitten karmivalla tavalla alas kauden keskivaiheilla - vain seitsemän
voittoa 27:ssä ottelussa joulukuun 18. ja helmikuun 28. välillä.
Öljy teki lopussa vielä kunnioitettavan loppukirin häviten vain
neljä viimeisistä 18:sta runkosarjaottelustaan.
Tähän mahtui peräti yhdeksän pelin häviötön putki maaliskuussa.
Mutta sekään ei riittänyt keskikauden tuhon poistamiseen -
playoffs-raja jäi yhden pisteen päähän.
Koska playoffsit jäivät haaveeksi Edmontonissa, kautta pidetään
pettymyksenä.
Ilonaiheita kaudesta 2001-02 olivat ajoittainen loistava peli,
joukkue todisti omaavansa todellista kykyä menestyä pitkälle
NHL:ssä, mutta ei pystynyt tekemään sitä tasaisesti koko kauden
ajan.
Edmonton oli yksi NHL:n parhaista puolustavista joukkueista,
päästäen vain 2.21 maalia per ottelu - koko NHL:n toiseksi
vähiten Colorado Avalanchen jälkeen (Oilers päästi 182 maalia,
Avs 169). Mutta hyökkäystehon puute pilasi kauden.
Oilers hävisi peräti 17 ottelua yhdellä maalilla.
Kesän ajan tapahtumat joukkueessa
Oilers hankki kesän aikana kokeneen sentteri Jiri Dopitan Philadelphia
Flyersista. Phillyssä alikäytetyn Dopitan toivotaan Edmontonissa
ottavan kakkosketju johtaakseen ja yhdessä New Yorkista helmikuussa
hankitun Mike Yorkin kanssa hänen toivotaan tuovan paljon
kaivattua hyökkäystehoa laajemmalle kokoonpanoon.
Kesän aikana GM Kevin Lowe sai vielä tehtyä sopimukset Yorkin,
Scott Fergusonin, Josh Greenin, Mike Grierin ja Eric Brewerin
kanssa - näistä Brewerin sopimus saatiin kuntoon päivää ennen
training campin alkua.
Glen Satherin aikana oli tavallista, että Edmontonin leireiltä
puuttui pelaajia sopimuskiistojen vuoksi. Lowen aikana seura
ei ole menettänyt yhtään miestyöpäivää samasta syystä kahteen
vuoteen.
Viime kauden pelaajista puolustaja Sven Butenschon laskettiin
menemään - hän teki sopimuksen Floridan kanssa myöhemmin.
Jochen Hech treidattiin Buffaloon ja osa-aikaisena sentterinä
pelannut Dominic Pittis päästettiin myös vapaana agenttina pois.
Kesän varaustilaisuudessa Oilers lisäsi pelaajavahvuuttaan
käyttäen Jochen Hechtistä saadut varausoikeudet hankkien
Pohjois-Amerikan parhaaksi A-juniori-ikäiseksi maalivahdiksi
rankatun Jeff Deslauriersin sekä Kanadan juniorimaajoukkueen
kapteenin Jarret Stollin NHL-oikeudet.
Valmennus
Päävalmentaja Craig MacTavish on aloittamassa kolmatta kauttaan
apulaisinaan Charlie Huddy ja Billy Moores. Maalivahtivalmentajana
jatkaa Pete Peeters. MacTavish menetti kesällä junioriprospektien ja
farmijoukkueen pelaajien kehityksestä vastanneen valmentaja
Mark Lambin tämän liityttyä Dave Tippettin joukkoihin Dallasissa.
MacT rakentaa kokoonpanonsa ja pelisuunnitelmansa lähtien liikkeelle
pelikentän omasta päästä. Vastustajien maalien estämiseen keskitytään
erityisellä huomiolla. Samanaikaisesti MacTavish valmentaa
nopeatempoista hyökkäyspeliä joka mahdollistaa aggressiivisen
vastakarvapuolustuksen. Tämä on vaikea yhdistelmä pelata, mutta
tarpeellinen pienen markkina-alueen joukkueen menestykselle.
Craig MacTavish oli pelaajana puolustava sentteri, mutta hän
ymmärtää hyökkäyspelin arvon antaen pelaajilleen luvan olla
luova kiekon kanssa.
Joukkueella on käytettävissään erittäin hyvin luistimillaan liikkuva
pelaajisto - ehkä nopein koko NHL:ssä - joten pelaajat eivät
lyö kiekkoa päätyyn tai pleksin kautta ylös kovinkaan usein.
Kiekko syötetään mieluummin laiturille tai joku kiekkoa
hyvin kuljettavista puolustajista tuo sen ylös.
Puolustuspelissä Oilers ei pelaa trappiä tai käytä "left-wing lock":ia.
Valmentaja MacTavishin puolustuspelin filosofia lähtee kahden
miehen vastakarvasta - kaksi hyökkääjää käyttää luistelunopeuttaan
aiheuttaen kovaa painetta vastustajan päädyssä, eivät odottaen
tilanteen tulevan heidän luokseen.
MacTavish uskoo myös yksityiskohtaiseen oikeaan sijoittumispeliin
puolustettaessa omalla puolustusalueella.
MacT on ns. "players’ coach", moderni valmentaja, joka kommunikoi
pelaajiensa kanssa avoimesti ja läheisesti. Hän olisi voinut ehkä
olla ankarampi pelaajiaan kohtaan viime kauden keskivaiheen
alamäen aikoihin. Tästä virheestään MacTavish lienee oppinut
eikä tule olemaan yhtä kärsivällinen pelaajiensa kanssa tällä
kaudella jos samanlainen tappiosuma alkaa.
MacT:n suurin haaste on kehittää joukkueensa maalintekoa, tässä
hänen ei voida sanoa onnistuneen kahden vuoden aikana.
Goals, goals, goals on ollut harjoitusleirin teemana alusta lähtien
kilpailun pelipaikoista ollessa kovinta vuosiin.
Maalivahdit
Tommy Salo pelasi uransa parhaan NHL-kauden - MacTavishin pelisysteemin
lisäksi suurin syy siihen, että Oilers päästi vain 182 maalia koko
viime kauden aikana.
Salo on yksi NHL:n kuudesta tai seitsemästä parhaasta maalivahdista,
vaikkei hän ole vielä pystynyt todistamaan arvoaan playoffseissa.
Salo ei ole pelkästään hyvä, vaan myös kestävä, hän on pelannut
212 joukkueensa 246:sta ottelusta aloitettuaan Oilersissa maaliskuussa
1999 saavuttaen 16 nollapeliä.
Salt Lake Cityn epäonnistumisen jälkeen Salo palasi Oilersin maalille
ja pelasi entistäkin paremmin kauden lopussa.
Täydellinen maalivahti joukkueen kannalta; ei koskaan valita
mistään, ei liiasta pelaamisesta, ei syytä puolustusta koskaan
eikä halua tehdä mitään muuta kuin pelata.
Salo saattaa hyötyä Jussi Markkasen läsnäolosta alkavalla
kaudella Markkasen osoitettua viime kaudella pystyvänsä ottamaan
kakkosvahdin tehtävät vastaan. Markkanen hankki viime kauden
aikana työllään kunnioituksen pukukopissa niin muitten pelaajien
kuin valmentajienkin silmissä ja hänen todennäköisesti lisääntyvä
pelaamisensa auttaa Saloa pysymään virkeänä kauden lopussa.
Farmijoukkue Hamilton Bulldogsin maalivahti Ty Conklin on pelannut
erittäin hyvin aina kun on saanut tilaisuuden vetää Oilers-paita
päälleen, oli sitten kyse NHL-sarjaotteluista tai
harjoitusleiripeleistä.
Tulevaisuuden nimi on jo aikaisemmin mainittu 18-vuotias Quebecin
junnuliigassa vielä pelaava Jeff Deslauriers.
Puolustus
Puolustuspeli on Oilersin vahvuus - myös hyökkääjäpelaajien
puolustuspeli.
Edmontonilla on erittäin kova top-4 puolustajakaarti, näistä
kolme parasta samalla tasolla NHL:n eliittijoukkueitten puolustusten
kanssa.
Eric Brewer on vasta 23-vuotias, Kanadan olympiakultaa voittaneen
joukkueen nuorin pelaaja. Harvinainen yhdistelmä kiekon ylästuovaa
nopeaa puolustajaa ja erittäin aggressiivista taklaavaa pakkia.
Janne Niinimaa pelasi eniten minuutteja joukkueessa ja teki 44
pistettä. Niinimaahan voidaan luottaa kaikissa tilanteissa, hän
pelaa molemmissa päissä kenttää, kovaa, loukkaantuneena jne.
ja hän pystyy johtamaan ylivoimaa siniviivalta.
Kapteeni Jason Smith on luunkova NHL-pakki, yksi liigan
parhaista taklaajista.
Steve Staios oli onnistunut hankinta Atlantasta vuosi sitten.
Staios pelasi viime kaudella viidennen pakin paikalla, mutta
GM Lowe uskoo hänen pystyvän pelaamaan enemmän.
Scott Ferguson, vuosia farmiliigoja kiertänyt pakki, on
hyvä viides-kuudes puolustaja, peruspeliä pelaava kova pakki.
Loput paikat Oilersin puolustuksessa olivat vielä avoinna tätä
kirjoitettaessa. Etu vaikutti olevan kovalla ja suurikokoisella
Alex Henryllä sekä Kari Haakanalla.
Ales Pisa sai kesällä yhden suunnan sopimuksen, ja tämä saattaa
tarkoittaa sitä, että hän tulee aloittamaan kauden NHL:ssä
harjoitusotteluesityksistä huolimatta.
Farmijoukkueen pilvenpiirtäjänkokoinen Alexei Semenov osoitti
harjoitusotteluissa olevansa todella lähellä NHL-valmiutta.
Hyökkäys
Hyökkäys oli joukkueen akilleen kantapää viime kaudella. Oilers teki
ainoastaan 205 maalia, seuran historian alhaisin määrä, näistä
179 oli hyökkääjien tekemiä.
Vain kaksi hyökkääjää, Mike Comrie (33) ja Anson Carter (28)
tekivät yli 20 maalia. Mike York teki 20 maalia, mutta vain
kaksi niistä Oilersin paidassa saavuttuaan kaupunkiin vaihtotakarajalla.
Yksikään Öljyn pelaajista ei ollut viidenkymmenen parhaan joukossa
NHL:n pistepörssissä. Ongelma oli vielä, ettei hyökkäysketjujen
maaliteho ollut minkäänlaisessa balanssissa; ykkösketjun Smyth-
Comrie-Carter jälkeen maalitehot putosivat jyrkästi.
Edmonton voitti pelejä puolustuspelinsä ja maalivahtinsa avulla.
Oilers oli periaatteessa yhden ketjun joukkue.
Pienikokoinen sentteri Mike Comrie oli kauden harvoja iloisia
yllätyksiä hyökkäyksessä. 21-vuotiaana ykkössentterin vastuun
ottanut Comrie tuli liigaan syöttelijänä ja pelinrakentajana,
mutta teki heti ensimmäisellä täydellä kaudellaan 33 maalia,
näistä 25 tasakentällisessä pelissä, peräti viisi voittomaalia ja
kolme ottelun tasoittanutta maalia.
Anson Carter aloitti kauden loistavasti, mutta jäätyään Kanadan
olympiajoukkueen ulkopuolelle hänen pelinsä menivät piloille
eikä hän koskaan päässyt entiselleen.
Ryan Smyth pelasi kauden kolme viimeistä kuukautta ruuvit
marraskuussa katkenneessa nilkassa edelleen kiinni - tämä näkyi
Smythin pelissä aristeluna.
Kakkosketjun kanssa valmentaja Lowella oli eniten ongelmia,
miehet vaihtuivat ketjussa, Josh Green pelasi siinä osa-aikaisesti,
Rem Murray ennen New Yorkiin lähtöään ja Mike York tämän
jälkeen.
Jiri Dopitan toivotaan muuttavan kakkosketjun ongelman.
Isokokoista Dopitaa pidettiin vuosien ajan parhaana NHL:n ulkopuolella
pelaavana jääkiekkoilijana. Hyvä aloittaja ja taitava pelinjohtaja,
jolla on nyt Edmontonissa tilaisuus tehdä sama NHL:ssä mitä hän teki
vuosien ajan Tsekissä.
Kolmosketju Grier-Marchant-Moreau oli yksi NHL:n parhaita
puolustavia ketjuja vuosia, mutta viime kaudella ketju teki
ainoastaan 31 maalia eikä pystynyt keventämään ykkösketjun
paineita.
Georges Laraque vahvisti asemaansa NHL:n raskaansarjan mestarina,
mutta hänen maalitilinsä putosi 13:a viiteen.
Huippunopea Jason Chimera tullee ottamaan paikan NHL-joukkueesta
oltuaan viimeisenä pudotettu pelaaja viime vuonna.
Oilersilla on liikaa hyökkääjiä ja valmennusjohdolla on edessään
todella kovia päätöksiä. Lauantain Calgary-pelin jälkeen Öljyllä
oli vielä 17 hyökkääjää 13 pelipaikkaa varten.
Ei olisi suuri yllätys jos Marchant ja/tai Grier treidataan muualle
jopa lähipäivinä Kevin Lowen yrittäessä hankkia vaihdossa joukkuetta
auttamaan kykenevä puolustaja näin tehden tilaa uusille hyökkääjille.
Näistä 19-vuotias Ales Hemsky näyttää ottaneen paikan NHL-joukkueesta,
vaikka hänellä olisi vielä vuosi aikaa pelata juniorikiekkoa.
Erikoistilannepelaaminen
Oilersin ylivoimapeli oli NHL:n keskitasoa viime kaudella.
Suurin ongelma tässäkin oli hyvän toisen ylivoimaryhmän
puuttuminen.
Alivoimapeli taas oli hyvä, NHL:n 12. paras. Marchant ja Grier
kunnostautuivat alivoimalla, joukkueen nopeimman luistelijan
Marchantin seitsemän alivoimamaalia oikeuttivat kolmanteen sijaan
NHL:n alivoimapörssissä. Jason Smith oli jäällä kaikissa alivoimissa,
pitäen maalinedustan puhtaana.
Luultava aloitusillan kokoonpano
Smyth - Comrie - Hemsky
York - Dopita - Carter
Chimera - Marchant - Grier
Laraque - Swanson - Cleary
Moreau
Niinimaa - Brewer
Smith - Staios
Ferguson - Henry
Haakana
Salo, Markkanen
Menestysennustus
Edmonton Oilers on huippunopea joukkue, NHL:n nuorin - ehkä
viihdyttävintä katsottavaa tarjoava jääkiekkojoukkue, jolla on
erittäin hyvä maalivahti.
Katsojat pitävät Oilersin viihdyttävästä pelityylistä - seura on
myynyt yli 15.000 kausikorttia alkavalle kaudelle. Tämä on enemmän
kuin edes koskaan seuran suuruuden aikana 80-luvulla. 35 kotiottelua
41:stä uskotaan myytävän loppuun.
Kaudella 2002-03 Edmonton on vähän aiempaa vanhempi ja vähän
kovempi.
Päästäkseen playoffseihin ja menestyäkseen siellä Oilersin on
tehtävä enemmän maaleja.
