Jääkiekko on nopea laji, eikä se nykyisestä tule ainakaan hidastumaan. Näin ollen kontakteilta ei voida välttyä, oli kyse sitten pelaajista tai tuomareista.
NHL:ssä kiekkoileva Dennis Wideman puhutti vastikään kiekkokansaa tuupattuaan ronskinsti linjatuomaria matkallaan vaihtoon. Tilanne tapahtui täysin pelin ulkopuolella. Kovia kokenut linjuri joutui viettämään tulevan yön sairaalassa.
Pelaajien ja tuomarien törmäily kaukalossa ei ole mikään uusi ilmiö. Sitä on tapahtunut aina ja tulee tapahtumaan jatkossakin.
TUOMARIEN OMATUNNON KOKEMAT KOLHUT PIDETTÄKÖÖN OMASSA ARVOSSAAN.
Kyseinen tilanne oli kuitenkin malliesimerkki tuomarin koskemattomuuden rikkomisesta: luistelulinjansa koko ajan samana pitänyt Wideman ei edes yrittänyt väistää häntä kohti takaperin liukuvaa linjatuomaria. Päinvastoin, Wideman tyytyi lanaamaan kohdalle osuneen linjurin jään pintaan, vieläpä selvästi ylävartalollaan tönäisten. Tilanteen kruunasi linjatuomarin loukkaantuminen.
Seurauksena 20 ottelun pelikielto. Selvä ja oikea tuomio: tuomarit ovat koskemattomia, eikä heihin kohdistuneita taklauksia tai muita törkeyksiä kuulu missään tapauksessa hyväksyä.
Missä kulkee kuitenkin raja?
Kotoisen Liigan puolella muun muassa Kärppien Adam Masuhr, HPK:n Vojtech Polak ja tuoreimpana tapauksena Pelicansin Ben Blood ovat vastaanottaneet rangaistuksen kontaktista tuomariin pelin aikana. Kaikki tapaukset ovat sijoittuneet aikavälillä hyvin lyhyelle jaksolle viime viikkoina.
Kyseiset kontaktit ovat olleet marginaalisia törmäyksiä, joissa tuomari on useimmiten sijoittunut huonosti pelaajan ja kiekon väliin. Totta kai pelaaja pyrkii tilanteessa pelaamaan kiekkoa, sitähän häneltä odotetaan ja siitä hän ansaitsee leipänsä. Miksi Liiga siis rankaisee pelaajia jääkiekon pelaamisesta?
Kaiken kukkuraksi pelaajien saamat rangaistukset eivät edes täsmää toistensa kanssa. Masuhr ja Polak saivat pelikieltonsa vasta jälkikäteen, kun taas Blood ajettiin tilanteen jälkeen suoraan ulos, seurauksena Pelicansille viiden minuutin alivoima. Muista esimerkkitapauksista poiketen henkilökohtaisen rangaistuksen sijaan kärsijäksi joutui siis koko joukkue.
Mikäli tuomarin koskemattomuutta todella rikotaan selvästi, tulee rangaistuksenkin olla yhtä hassua peliä reilusti kovempi, kuten Widemanin tapauksessa. Tuomarien omatunnon kokemat kolhut pidettäköön omassa arvossaan.
Pelaajalla on toki kaukalossa täysi velvollisuus huomioida tuomarit ottelun aikana, mutta sama pätee myös tuomareihin. Pelaajat pelaavat peliä, eivät tuomarit.
Toki tuomarit ovat myös oleellinen osa jääkiekkoa. Peliväline kimpoilee ottelun aikana heistä jatkuvasti ja pelaajat joutuvat muuttamaan luistelulinjojaan heidän takiaan. Vaikka tuomarit parhaansa mukaan pyrkivät väistämään kiekkoa ja olemaan vaikuttamatta ottelun tapahtumiin, vahinkoja sattuu ajoittain, eikä siinä mitään ongelmaa.
Miksi siis pelaajan kohdalla vahingon sattuessa tilanne on erilainen?
Aihe on vaikea ja tilanteet jättävät lähes poikkeuksetta paljon tulkinnanvaraa. Siihenhän tuomarointikin lopulta pitkälti perustuu: tuomarin omaan tulkintaan pelin tapahtumista sääntökirjaan pohjautuen. Tätäkin tulkintaa tulisi kuitenkin johtaa yhdessä sovittu linja, jota tuomarit ja kurinpito noudattavat.
Selvät tapaukset ovat selviä, ja ne kuuluukin poimia pois. Jätetään kuitenkin kaiken virkaintoilunkin keskellä turhat rangaistukset tuomitsematta. Niistä kärsii vain ja ainoastaan Liigan imago.
Joten annetaanko surullisten sattumien sarjan jatkua pelaajien ja joukkueiden kustannuksella, vai olisiko Liigalta paikallaan pitää linjureille muistia virkistävä oppitunti kaukalossa sijoittumisesta?
