Mielipide

Liigan laajeneminen palvelee huippukiekon etuja

LIIGA, MESTIS / Kolumni
Liiga laajenee, suomalainen huippujääkiekko kuolee. Tämä on ollut lätkäkeskustelun päälinja Suomessa viime päivinä. Asiassa on kuitenkin myös kääntöpuolensa.

KooKoon nostaminen Liigaan on aiheuttanut mediassa, ainakin Kouvolan ulkopuolella, pääasiassa vain negatiivisia ulostuloja. Milloin on oltu huolissaan Liigan tasoerojen kasvamisesta, Mestiksen rappeutumisesta tai ylipäänsä vain haluttu olla negatiivisia, koska miksipä ei.

Paljon on myös puhuttu Suomi-kiekon kokonaisuudesta ja siitä, kuinka 15 - tai 16 - joukkueen pääsarja laskee vääjäämättä Suomi-kiekon tasoa ja pian tappaa koko lajin. Positiivinen näkökulma on unohdettu kokonaan.

Laajennettu Liiga tarjoaa yhä useammalle pelaajalle paikan pelata kovimpia mahdollisia otteluita kotimaassa. Tätä on käytetty useasti myös argumenttina laajentamista vastaan: yhä huonommat pelaajat pääsevät Liigaan, ja sarjan taso laskee.

Positiivinen näkökulma on unohdettu kokonaan.

Logiikka vain ontuu. Liigajoukkueiden ringeissä on jo nykyisellään ylitsepursuava määrä selvästi liigatason pelaajia. Nämä niin sanotussa "in the bubble" -tilassa olevat pelaajat siirtyvät laajenemisessa luontevasti ylemmäs hierarkiassa - kuten esimerkiksi Sportin kohdalla on käynyt monenkin pelaajan kanssa. Ilman Sportin nostamista sarjaporrasta ylöspäin esimerkiksi Lassi Kokkala tai Ari Gröndahl tuskin pelaisivat Liigassa.

Kovien pelien ja korkeampien palkkojen mahdollistaman täysin ammattimaisen harjoittelun myötä nämä pelaajat kehittyvät, ja se nostaa suomalaisen jääkiekkoilun tasoa. Tähän ei liene kenelläkään vastaan väittämistä.

Mestiksen rappeutuminen on puolestaan täysin relevantti argumentti, luonnollisesti sen taso ja merkitys laskevat, kun sieltä nostetaan parhaat ja elinvoimaisimmat joukkueet ylemmälle sarjatasolle.

Ongelman ratkaisu ei kuitenkaan mielestäni ole siinä, että Liigan kustannuksella pidettäisiin Mestis "väkisin" huippusarjana, joka kovasti yrittää olla jotain, mitä ei realistisesti voi olla.

Avoin jääkiekon pääsarja ja jokakeväiset nousukarsinnat ovat kaunis ajatus, jota itsekin tietyssä mielessä kannatan. Urheilullisestihan se olisi ehdottomasti paras ratkaisu. Valitettavasti se on nykypäivänä utopia. Nykyisten taloudellisten realiteettien valitessa se ei ole millään tavalla realistinen skenaario.

Suomalaiseen jääkiekkoiluun halutaan usein ajaa niin sanottua Ruotsin mallia. Länsinaapurissa SHL:n alapuolella olevan Hockeyallsvenskanin joukkueet taistelevat joka vuosi tasapäisesti Kvalserienissä noususta parrasvaloihin.

Samaan aikaan Ruotsissa kiekkopomot puuhaavat Suomen mallin mukaista laajennettua ja suljettua sarjaa, taloudellisista syistä. Karsintasarja ajaa ylemmän tason häntäpään joukkueet paniikinomaisesti vahvistamaan taloudellisen riskin kustannuksella joukkueitaan, mikä taas tarkoittaa vastaliikettä alemman sarjan kärkijoukkueiden puolelta. Jatkuva massiivinen ja riskialtis panostaminen vain olemassaolon varmistamiseksi ei kuulosta järkevältä liiketoimintamallilta.

Pohjois-Amerikassa tämä on ymmärretty jo aikoja sitten. Euroopan suurissa jalkapallosarjoissa nousujärjestelmä toimii, koska pohja on niin suuri. Pyramidimalliksi puettuna eurojalkapallossa sivut ovat loivat ja taso laskee alaspäin mentäessä hitaasti, näin putoaminen ei tarkoita jyrkkää pudotusta alaspäin. Jääkiekon pelaajamassa on paljon pienempi, vaikka suhteellisesti kärki onkin korkealla.

Jos Suomeen haluttaisiin luoda useamman sarjatason järjestelmä, pitäisi pyramidin sivut saada loivemmiksi, mikä käytännössä tarkoittaisi saman massan jakamista korkean pyramidin sijaan leveään pyramidiin, mikä väistämättä laskisi sen lakikorkeutta.

Edessä on siis valinta: haluammeko "urheilullisen" järjestelmän nousuineen ja putoamisineen, vai mahdollisimman korkeatasoisen ja sekä pelaaja- että euromääräisesti laajan Euroopankin tasolla huippukiekkosarjan? Ainakin kiekkopomot tuntuvat päätyneen jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

» Lähetä palautetta toimitukselle