Topi Jaakola katseli vierestä kahta Valko-Venäjän osumaa MM-avausottelussa. Ranskaa vastaan Jaakola oli puolustajaparinsa Ville Lajusen kanssa jäällä niin ikään kahden takaiskun aikana ja oli pitkin ottelua niin jalalla kuin päälläkin jäljessä ranskalaisten käsittelyssä.

Ennen kisoja Suomen pelin vahvimman osa-alueen piti olla vahva viisikkopuolustus, mutta kaksi ensimmäistä peliä ovat osoittaneet, ettei asia ole sinne päinkään.

Jaakola on auttamatta liian kankea mies, kun vastaan tulee elastisia NHL- ja KHL-tason hyökkääjiä. Vielä, kun sijoittuminen on liian usein pielessä ei paljon positiivista sanottavaa jää. 

Lajunen on tutkapariaan liikkuvampi, mutta hän ei ole onnistunut käyttämään liikettään tai vielä isompaa asettaan, eli laukaustaan. Hänen kuitenkin pitäisi olla ylivoiman moottori, kuten seurajoukkueessaan Jokereissa on.

Lajusen tekemisestä paistaa kaiken lisäksi suunnaton jännitys.

Tosin ei hyökkäyspäässäkään ole tapahtunut yhtään mitään, ellei Sebastian Ahon taikuritemppuja Valko-Venäjä-pelissä lasketa.

Lajusen pitäisi sitä paitsi olla yksi joukkueen ylivoimapelin moottoreista. Ainakin Lauri Marjamäki on antanut siihen tilaisuuksia.

Lajunen ja Jaakola ovat tällä hetkellä Leijonien puolustuspelissä on riippusillan pudonnut puola. Jos riippusilta ei ole kunnossa − no, käy varsin sontaisesti. 

Marjamäen on nyt heti paikalla korjattava riippusillan puuttuva kohta ja erotettava tuhokaksikko toisistaan − ja keksittävä myös se paikkausaine, joka pitää paketin kasassa tulevissa koitoksissa. 

Yksi liimatarvike sini-valkoiseen peräpäähän on Mikko Lehtonen, joka oli kenties ainut pelaaja koko joukkueesta, joka selvisi Ranska-nöyryytyksestä vain naarmuilla.