Kevään 2014 pudotuspelit olivat sitten Aki Uusikartanon viimeiset pelaajana. Ovelan keskushyökkääjän visiot ja temput toimivat Tapparaakin vastaan, vaikka Lukko taipui lopulta välieräsarjassa.
Erikoistilannepelaaminen on ollut jo pitkään Uusikartanon vahvuuksia, tuolloin korostui alivoimapelin merkitys.
Kokenut sentteri pelasi koko aktiiviuransa Suomessa, sillä ennen liigauransa alkua hän hyökkäsi kausilla 1996-1999 TUTOn, Hermeksen ja Pelicansin riveissä silloisessa I-divisioonassa.
Siitä eteenpäin vain ja ainoastaan liigassa.
Nykyään nuorilla on paljon enemmän valinnanvaraa jääkiekonkin parissa. Voi käydä Ruotsissa, muualla Euroopassa, eikä reitti Pohjois-Amerikkaankaan ole kovin tukkoinen.
Vaikka vaihtelun mahdollisuus on erittäin positiivinen asia, tarvitsee kotimaan pääsarja ehdottomasti Uusikartanon kaltaisia tunnollisia puurtajia.
Menestyä voi myös Liigassa. Sarja pitää sisällään hienoja pelaajia, hienoja tarinoita ja hienoja voittajia.
Kuten mainitsin kolumnissani viime keväänä, Uusikartano pelasi 16 kautta kestäneen liigauransa aikana 11 kertaa pudotuspeleissä.
Se on aika paljon. Luottosentteri kertoi itse MTV Sportille, että viimeinen kausi oli loukkaantumisten sävyttämä ja vaikea.
Varmasti olikin. Hämmentävää on silti se, että 16 kauden aikana Uusikartano pelasi alle 50 runkosarjapeliä vain kolme kertaa, ja niistäkin toisella kaudellaan 2000-2001 silti 48 ottelun verran.
Pelimäärältään repaleisia olivat vain kaudet 2003-2004 ja 2007-2008. Kovaa suorittamista illasta ja kaudesta toiseen.
Mistä tätä lajia löytäisi lisää? Ässien mestaruustarinassa Kiven kovat kerrotaan, kuinka kevään 2013 ratkaisuhetkillä päävalmentaja Karri Kivi saattoi kääntyä aina uudelleen Uusikartanon puoleen.
Padan varakapteeni vastaus pysyi muuttumattomana: "Me voitamme tämän sarjan."
Sydämestäni toivon, että samanlaisia konkareita nähdään tulevaisuudessakin Liigassa. Mistä nuoret muuten ammentavat oppejaan? Konsolipeleistä ei lajin viehätys avaudu ihan kokonaisuudessaan.
Henkilökohtaisesti olen äärettömän onnellinen, että huhtikuussa 2014 sain vielä nähdä Uusikartanon välieräpelin Raumalla. En tiennyt silloin, että se olikin hänen pelaajauransa kolmanneksi viimeisin jääkiekko-ottelu.
Kiitos, Aki!
