Hämeenlinnan Pallokerhon kausi 2015-16 on saanut avausvoiton jälkeen synkän käänteen. Reipasta ja iloista voittoa on seurannut neljä tappiota, eikä pelaaminen näytä tällä hetkellä lainkaan lupaavalta.
Keskiviikkona tuli rumasti takkiin Ilvekseltä. Joukkue voitti kolmannessa ottelussa peräkkäin laukaukset, mutta se ei valitettavasti kerro tarpeeksi ottelun hallinnasta.
HPK:n hyökkäyspelissä on tällä hetkellä pahoja puutteita kiekollisen yhteispelin suhteen. Ongelmia on ollut etenkin etäisyyksien suhteen, kun pakkien ja hyökkääjien etäisyydet ovat venähtäneet. Se on syönyt syöttöjen osumatarkkuutta ja tehoja, eikä puolustus- ja keskialueella ole syntynyt oikein minkäänlaisia pelinopeutta nostavia syöttöketjuja.
Tähän päivään mennessä yksikään maalivahti ei ole vienyt jääkiekkojoukkueiden hyökkäyksiä alusta loppuun.
KalPaa vastaan HPK yritti puskea ruuhkaan ja avata liian pitkillä syötöillä, jolloin kiekko karkasi toistuvasti ohi lavasta. Osassa hyökkäyksiinlähtöjä kiekko saatiin nostettua keskialueelle, mutta sen jälkeen keinot loppuivat kesken ennen KalPan siniviivaa. Kiekkoa kuskattiin keskialueella poikittain, tai se luovutettiin "vapaaehtoisesti" heittämällä huono päätykiekko.
Ottelun loppupuolella HPK sai vyörytettyä hyökkäyksiä KalPan päähän, mutta se vaikutti enemmän KalPan väsymykseltä toisena peräkkäisenä pelipäivänä.
Keskiviikkona viisikko haki useamman kerran kiekkoa aiempaa nöyremmin omasta päästä asti, ja peliä nostavalle puolustajalle tarjoutui välillä useampi syöttösuunta avata peliä. Tämän vastapainoksi osa näistä hyökkäyksistä oli erittäin hitaita. Ilves tukki avauskaistoja karvauksellaan - parhaimpana osoituksena Markku Flinckin 4−1-maali.
Ennen Ilves-ottelua HPK-valmentaja Pasi Arvonen puhui tämänvuotisen joukkueen olevan viime joukkuetta "pelinopeampi".
Olen päävalmentajan kanssa asiasta eri mieltä.
Tällä hetkellä väite pätee vain hallitusti hyökkäysalueelle saaduissa tilanteissa, missä HPK:n taitavimmat kaverit liukkaasti liikkuvan Sakari Mannisen johdolla luovat ajoittain oikein näyttävää pienpeliä ja saavat aikaan nopeita ratkaisuja.
Se ei riitä. HPK:n täytyy löytää kiihtyvää pelinopeutta myös oman pään ja keskialueen pelaamiseensa. Viisikon aktiivisesti tarjoamia syöttösuuntia, kaistanvaihtoja ja syöttöketjuja tarvitaan myös silloin, kun filosofia on tilan ottamisessa ja pystysuunnan pelaamisessa. Muuten joukkueen "nopea pelaaminen" on jatkossakin hidasta.
Lisäksi petrattavaa riittää oman alueen puolustuspelissä. Parhaille maalintekopaikoille kävellään välillä sisään. Kiekollisella pelillä on tähänkin oma vaikutuksensa. Kuinka hyökkäykset voitaisiin ottaa kunnolla viisikkona vastaan, kun pakka on jatkuvasti levällään myös ylöspäin pelatessa?
Alkukauden perusteella osa seuraajista on halunnut pistää myös maalivahtikaksikon vaihtoon. Tämän tarkastelu on kuitenkin aivan turhaa, jos HPK:n viisikkopeli ei löytä yhteistä säveltä ja kehystä koko kaukalon tekemiseensä. Tähän päivään mennessä yksikään maalivahti ei ole vienyt jääkiekkojoukkueiden hyökkäyksiä alusta loppuun.
Kriisipalaveri? Mieluummin uusia merkintojä fläppitaululle ja toiston kautta onneen. Tai sitten kokonaan uusi fläppitaulu.
