Viime kaudella syyspuolisko tuotti KooKoolle 29 pistettä. Niistä peräti 19 tuli vieraspeleistä, joten toivoin kotivoittoja silloin vastaavassa kirjoituksessani. Ilmeisesti Joulupukkikin lukee Jatkoaikaa, sillä kevään KooKoo pelasi erinomaisin tuloksin - niin kotona kuin vieraissakin.
Tänä jouluna asetelmat ovat erilaiset. KooKoo lähtee kevääseen runkosarjan kakkossijalta 41 pistettä keränneenä, vain kaksi pistettä ottelun enemmän pelanneen Kiekko-Vantaan perässä. Kotona kouvolalaiset ovat saalistaneet neljää pistettä vaille täyden potin ja vieraissakin seitsemäntoista pistettä kolmestatoista pelistä.
Kuntokäyrä nousussa syksyn edetessä
KooKoo sai heti kauden alkuun vastaansa ennalta koviksi oletetut joukkueet: TuTon, Sportin, KalPan ja Jukurit. Kolme ensiksi mainittua se onnistui selättämään, mutta Kalevankankaan hallissa tuli kauden ensimmäinen tappio. Myös Järvenpäässä isännät olivat kaksi maalia parempia, ja Kokkolassa Hermes aiheutti joukkueella jo kolmannen peräkkäisen tappion. Reijo Mansikka pysyi kuitenkin luottavaisena.
- Meillä on tällä hetkellä vaikeuksia luoda omaa peliä. Maalinteko tökkii, eikä ylivoimapelikään suju toivotulla tavalla. Ei tässä ole mitään syytä paniikkiin. Uskon vahvasti tulevaisuuteen, Mansikka totesi 5-1-tappion jälkeen.
Kotonaan KooKoo palasi jälleen pisteiden makuun pelaamalla 2-2-tasapelin Forssan Palloseuraa vastaan. Pisteille pääsy oli tärkeää, mutta koko alkukauden tökkinyt maalinteko oli yhä joukkueen riippakivenä - vain sarjajumbo UJK oli tehnyt KooKoota enemmän maaleja. Loistavasti kautensa aloittanut Carl Grahn olikin joukkueensa tärkeimpiä pelaajia niukkamaalisessa 1-2-vierasvoitossa Kajaanista.
Hyvinkään peli, jonka KooKoo voitti Jari Keltasen jatkoaikamaalilla 5-6, vapautti kuitenkin joukkueen hyökkäyspelin ja varsinkin Timo Nurmbergin johtaman ykkösvitjan omalle tasolleen. Todellisen ilotulituksen joukkue tarjosi yleisölle kukistamalla sarjajohtaja Kiekko-Vantaan kotonaan uskomattomin lukemin 9-0. Tuuriakin mukana oli, mutta onnistumiset ruokkivat selvästikin pelaajien itseluottamusta.
UJK:n KooKoo vielä voitti kotonaan, mutta voittoputki jäi tällä erää neljän pelin mittaiseksi, kun TuTo kiri tasoihin Kupittaalla. Pisteen menetystä suurempi jobinposti Turun reissusta oli kuitenkin Grahnin loukkaantuminen. Grahn ehti pelata kymmenen ottelua, joista piti nollan kahdesti.
Sami Heikkinen torjui niukan kotivoiton Sportista, muttei pystynyt estämään maalin tappiota Kuopiossa. Ensimmäisen kotitappionsa KooKoo kärsi Jukureille lokakuun lopussa. Timo Nurmbergin ja Reino Soijärven kesken pelin vilttiin komentanut Reijo Mansikka oli pelin jälkeen allapäin.
- Erityisen pettynyt olen hyökkääjiimme. Kaverit pyörivät nurkissa ja hiippailevat pitsihameet päällä, Mansikka kommentoi.
Valmentajan läksytys ilmeisestikin herätti joukkueen, sillä seuraavat kymmenen peliään KooKoo voitti maalierolla 52-25. Toki peli oli kulkenut pisteiden valossa ennen sitäkin, saldona 18 pistettä 15 ottelusta. Syystaukoa edeltänyt KJT-ottelu tosin toi taivaalle tummia pilviä kun myös Heikkinen loukkaantui. Hätiin tuli kolmen ottelun komennukselle Tapparan Sasu Hovi, joka selvitti urakkansa kunnialla. Voittoputken helmiä olivat suurinumeroiset kotivoitot Hokista (8-3) ja Ahmoista (10-1) sekä vierasvoitot Vantaalta (3-5) ja juuri valmentajaa vaihtaneesta Sportista (3-6).
Voittoputki tuli tiensä päähän kun KalPa onnistui nipistämään mukaansa pisteen Kouvolasta erittäin fyysisessä ottelussa, mutta KooKoon Mestis-historian ensimmäinen voitto Mikkelissä jatkoajalla olikin sitä makoisempi. Syyskauden viimeisessä ottelussa KooKoo venyi kotivoittoon KJT:stä, vaikka joutuikin tulemaan toimeen ilman seitsemää avainpelaajaansa. Voitto KJT:stä nosti tappioitta marras- ja joulukuun pelanneen kukkolauman hetkeksi sarjataulukon kärkeen.
- Pelaajat ovat tehneet loistavan tuloksen, kunnia kuuluu siitä heille. Syksy on ollut upea, mutta eihän tämä takaa vielä muuta kuin hyvät asemat kevättä ajatellen, Reijo Mansikka tiivisti syksyn tuloksen KJT-pelin jälkeen.
Positiivisia puolia vaikka muille lainattavaksi
Syksy osoitti, että KooKoon pelaajavalinnat ovat onnistuneet täksi kaudeksi jopa viime kautta paremmin. Alisuorittajia ei ryhmästä löydy, ja uusista miehistä Tomi Lindfors, Mikko Pukka sekä Ossi Louhivaara nousivat nopeasti selkeiksi ratkaisijoiksi. Varsinkin Louhivaaran vahva panos yllätti monet. Jopa Mansikka epäili nuorukaisella kestävän jonkin aikaa sopeutua sarjaporrasta ylemmäs. Kolmosketjun laituri löi kuitenkin monet ällikältä iskemällä maalin kolmessa ensimmäisessä Mestis-pelissään.
Vikkeläkinttuinen laitahyökkääjä on tehnyt jo 15 maalia, mikä on eniten KooKoossa. Kun sekä Jari Keltanen (6+12) että Teemu Timoskainenkin (4+8) ovat päässeet oivaan pistevireeseen, voi KooKoon kolmoskentällistä kutsua vähintäänkin yhdeksi sarjan kovimmista. SaiPasta peliaikaa hakemaan tullut Teemu Somppikin sai nauttia ketjukavereidensa hurjasta vireestä saalistaen kahdessa pelaamassaan ottelussa viisi tehopistettä. Louhivaaran kanssa Suomi-sarjan Kotkan Titaaneista siirtynyt Jussi Onnela onnistui myös hyvin kentällisen takana. Pisteitä pakki ei huimasti kerännyt, mutta tehotilasto näyttää komeaa lukemaa +10.
Pienen alkuhapuilun jälkeen Hyvinkäältä täksi kaudeksi Kouvolaan siirtynyt Tomi Lindfors löysi tehonsa KooKoon kakkoskentässä Tomi Pölläsen paikalla. Joulukuun viidessä pelissä Lindfors keräsi tehot 0+7 ruokkien ketjukavereitaan Mikko Kinnusta ja Mikko Mattilaa. Kinnusen tehokuukausi puolestaan oli marraskuu, jolloin hän keräsi pisteet 4+6. Kinnusen kentällisen takana luutivat uudet miehet Mikko Pukka ja Simo Mälkiä. Pukka nousikin odotetusti Mestis-puolustajien kärkinimiin keräämällä pelaamissaan 21 ottelussa 15 pistettä ja teholukemat +15. Tappara kutsuikin loistosyksyn pelanneen kasvattinsa paikkaamaan rivejään marraskuun lopussa. Pukan pitäisi palata Kouvolaan liigapelien tauottua, mikä olisikin erittäin toivottavaa. Vaikka KooKoon puolustus onkin toiminut hyvin, on Pukka tärkeä mies kevään ratkaisupeleissä. Myös Mälkiä on osoittanut taitonsa, varsinkin kiekollisena pelaajana. Säännöllisesti ylivoimaa pelannut nuorukainen on sytyttänyt punavalon jo neljästi ylivoimalla ja on plussalla yhdentoista maalin verran.
Viime kaudella tuhoa niittänyt ykkösnyrkki käynnistyi hitaasti, mutta varmasti. Ensimmäisissä seitsemässä pelissä vain kolme syöttöpistettä tililleen kuitannut Timo Nurmberg saalisti seuraavasta seitsemän matsin rupeamasta pisteet 2+10 ja nousi kohti pistepörssin kärkeä. Murskavoitoissa Hokista (3+0) ja Ahmoista (2+2) Tinke teki kaukalossa mitä halusi. Vaasassa vaivaamaan alkanut vanha polvivamma piti KooKoon ylivoiman maestron sivussa syyskauden kolmesta viimeisestä kamppailusta. Nurmbergin 21 syöttöpisteestä peräti 14 on peräisin ylivoimalta. Sentterinsä tapaan myös laituri Reino Soijärvi ja Tatu Kattelus aloittivat vaisusti. Pikkuhiljaa Soijärvi (8+12) ja Kattelus (13+6) ovat kuitenkin kirineet. Joulukuun viidessä pelissä Kattelus iski kiekon kuusi kertaa vastustajan reppuun. Pakkipari Grönroos-Holopainen ei ole vielä dominoinut kenttätapahtumia viime kauden malliin, mutta viimeisimmät pelit lupailevat hyvää.
Neloskentässä on ollut pientä rotaatiota koko kauden ajan. Vahvasti kautensa aloittanut Petri Anttila loukkaantui Hermes-pelissä, ja on sivussa koko loippukauden. Muut pelurit ovat täyttäneet paikkansa hyvin, vaikkeivat olekaan nousseet otsikoihin. Yksi syyskauden onnellisimpia pelureita lienee Teppo Liukkonen, joka vihdoin sai maalitilinsä KooKoon edustusjoukkueessa auki.
Maalilla Carl Grahn oli alkukaudesta kerrassaan loistava, ja vallannee ykkösvahdin paikan toivuttuaan. Sami Heikkinen ei ole ollut aivan yhtä varma, vaikka KooKoo ei olekaan kokeneen molarin takia pisteitä menettänyt. Iso kiitos kuuluu myös Sasu Hoville, joka pelasti KooKoon pinteestä kun molemmat kassarit olivat sairastuvalla.
Heräämisiä Kouvolan jäähallissa
Yksi kauden positiivisimmista asioista on myös KooKoo-fanien heräileminen horroksesta. Vaikka KooKoo pelaakin erittäin viihdyttävää ja yleisöystävällistä kiekkoa, ei yleisöä ole peleissä tällä kaudella käynyt juurikaan enemmän kuin viime talvena. Joskus määrä kuitenkin korvaa laadun. Ydinryhmä on kannustanut rumpuineen ja fanipaitoineen joukkuetta koko kauden ajan. Vähitellen porukka on kasvanut kasvamistaan, eikä Kouvolan suurehkon jäähallin tunnelma enää muistuta hartaustilaisuutta.
Syksyn aikana KooKoon fanilauma on herättänyt ihailua jo monella paikkakunnalla, ja keväällä tahti vain lisääntyy: omakustannehintaiset bussimatkat ulottuvat jopa Kajaaniin ja Kokkolaan asti. Muiden katsojien lisäksi fanien kannustushuudoista ovat nauttineet myös pelaajat, jotka ovat kiitelleet ”kuudetta kenttäpelaajaa”.
Syksyn tähdet
Syksyn aikana Jatkoaika jakoi tähtiä KooKoo-pelaajille kaikissa 14 kotiottelussa sekä kahdeksassa vieraspelissä. Yhteensä tähtiä sai 21 eri pelaajaa, joista kärkipaikan otti Timo Nurmberg. Nurmberg keräsi KooKoon pelaajista eniten vierastähtiä, ja Jari Keltasen jälkeen toiseksi eniten tähtiä kotiotteluista. Neljästi kolmen tähden arvoiseksi katsottu Keltanen pääsi tähdille kahdeksassa, ja viidesti joukkueensa parhaaksi valittu Nurmberg seitsemässä pelissä.
Syksyn tähdet:
19 - Timo Nurmberg
17 - Jari Keltanen
12 - Tomi Lindfors
11 - Ossi Louhivaara
9 - Carl Grahn, Tatu Kattelus
8 - Mikko Kinnunen
7 - Reino Soijärvi
6 - Mikko Pukka
5 - Teemu Timoskainen, Tony Grönroos, Sami Heikkinen
4 - Jari Raattama, J-P Holopainen, Mikko Mattila
2 - Petri Anttila
1 - Jussi Onnela, Mikko Outinen, Sasu Hovi, Simo Mälkiä, Teppo Liukkonen
