Mielipide

Kommentti: Syy Leijonien heikkoihin tuloksiin ei ole pelitapa vaan sen toteutus

MAAJOUKKUE / Kolumni
Lauri Marjamäen alku Leijonissa on ollut historiallisen huono. Syntipukiksi ovat joutuneet suomalainen ”hidas” pelitapa ja sitä valmentava Marjamäki.

Lauri Marjamäki on maan johtavia kiekkovalmentajia ja -ajattelijoita tällä hetkellä. Hän on siksi täysin oikea vaihtoehto A-maajoukkueen peräsimeen.

Leijonat on pelannut Marjamäen alaisuudessa vain muutaman erän ajan edes kohtuullisen laadukasta kiekkokontrollia. Yksi hyvistä eristä nähtiin lauantaina Tšekkiä vastaan, kun Leijonat haki kolmannessa erässä tasoitusta.

Silloin, kun Suomi on pelannut nopeasti, sen pelinopeus on ollut heikkoa, ja pelin virtaus on siirtynyt vastustajalle.

Silloin, kun Suomi on hidastanut pelaamistaan, se on hallinnut peliä. Ongelma on se, että Leijonat on pelannut liian vähän hitaasti.

Kokonaisuutena Leijonat ei ole World Cupissa eikä Helsingin EHT-turnauksessa pelannut Marjamäen pelitapaa edes siedettävästi. 

On järjetöntä syyttää heikoista tuloksista pelitapaa, jolla on voitettu useita mestaruuksia.

On järjetöntä syyttää heikoista tuloksista pelitapaa, jolla on voitettu aikuisten maailmanmestaruus, kaksi nuorten maailmanmestaruutta ja lukuisia Liiga-mestaruuksia. Ongelma on ollut äärimmäisen heikossa pelitavan toteuttamisessa.

Kysymys kuuluukin, miksi Leijonat ei ole pystynyt pelaamaan tuttua kiekkokontrollipeliä kuin hetkittäin?

World Cup on asia erikseen. Valmistautumisaika uudella päävalmentajalla ensimmäiseen turnaukseensa oli lyhyt. Pelattiin NHL-pelaajilla, joilla kokemusta eurooppalaisesta kiekkokontrollipelaamisesta on niukasti. Pelattiin pienessä kaukalossa, mikä oli uutta Marjamäelle. Sen lisäksi taustaryhmässä oli läjä entisiä NHL-pelaajia, joiden näkemykset näyttivät vaikuttavan Leijonien pelaamiseen liikaa.

Helsingin EHT-turnauksessa oli jälleen lyhyt valmistautumisaika, sillä yhteisiä harjoituksia ei ollut kuin pari. Silti olisi ollut odotettavissa, että Euroopassa pelaavista pelaajista koottu Leijonat pystyy pelaamaan edes kohtuullisesti kiekkokontrollipelitapaa, jota Suomessa on jauhettu jo kohta 10 vuotta.

Päävalmentajavalintojen poukkoilu on kuitenkin vienyt hommaa askeleen taaksepäin. Kari Jalosen jälkeen Marjamäellä isompi työ juurruttaa pelirohkea tapa pelata jälleen suomalaispelaajien selkäytimiin kuin jos edellinen päävalmentaja olisi ollut esimerkiksi Jukka Jalonen.

Marjamäki joutuu nyt kärsimään siitä, että kahtena viime kautena Leijonat on nojannut Kari Jalosen puolustuspelin periaatteisiin ja hyökkäyspeli on jätetty yksilöiden varaan.

Kun pelirohkeus on kerran menetetty, sen saaminen takaisin pelaajien selkäytimiin kestää. Sen vuoksi tämä kausi ei välttämättä tuo tulosta vielä MM-kisoissakaan.

Menihän Jukka Jalosellakin monta vuotta ennen kuin menestystä tuli.

Marjamäellä saattaa olla sama edessä. Tämä kausi menee pelitavan ajamisessa sisään, ja vasta ensi tai sitä seuraavalla kaudella saatetaan kerätä satoa - jos vain jääkiekkoliitto antaa Marjamäelle aikaa ja luottamusta heikompien tuloksien aikoina kuten se antoi Jaloselle.

» Lähetä palautetta toimitukselle