Kahdessa ensimmäisessä pelissä HPK oli kuskin paikalla. Kolmannen kohtaamisen loppuhetkiäkin HPK vei miten tahtoi. Ne olivat Pallokerhon etsikkoaikaa puolivälieräsarjassa. Maalipaikkoja riitti, mutta viimeistely ontui pahasti.
Kuluneen fraasin mukaan kaveri rankaisee varmasti, jos et tee maaleja paikoistasi. Niin kävi nytkin. Kärpät ei antanut anteeksi HPK:n pieniä virheitä.
Maalintekopelissä vain tulos ratkaisee, eikä tyylipisteitä jaeta. Puheet siitä, että HPK olisi ansainnut enemmän, voidaan lopettaa välittömästi.
Tylystä tappiosta huolimatta HPK pelasi aivan huikean kevään. Joukkue sai koneesta irti jokaisen hevosen, mitä siitä löytyi. Kerho päätti vetää kierroslukumittari punaisella niin kauan kuin bensa riittää tai kone hajoaa.
Kone kesti, mutta bensa loppui.
Kärpät puolestaan teki kaiken, mitä sen pitikin. Se puolusti kaksi ensimmäistä peliä äärimmäisen tiiviisti. Kolmanteen otteluun Kärpät avasi peliä hieman, mutta kairasi siitäkin pelistä voiton vastustajan loppuhetkien tehottomuuden ansiosta.
Pasi Arvonen vie Lauri Marjamäkeä kuin litran mittaa juuri nyt, sanoi joku kesken puolivälieräsarjan ensimmäisen ottelun.
Ei vienyt. Syyn Marjamäki kertoi jo ennen pudotuspelejä.
− Uskomme meidän juttuumme. Siihen, miksi päästämme vähän maaleja ja miten sitoudumme puolustuspelaamiseen.
Teot ja sanat kohtasivat. Kärppien juttu puolivälieräsarjassa todellakin oli sitoutuminen puolustuspelaamiseen, vaikka ihmisten mielikuvissa jutun piti olla dynaaminen hyökkäyspelaaminen.
Oululaisten puolustuspaketti yhdistettynä viimeistelytehokkuuteen on äärimmäisen suuri haaste jatkossa jokaiselle joukkueelle. Jos oululaisten välierävastustaja ei keksi keinoja Kärppien tiiviyden murtamiseen, sillä on edessä yhtä tyly kohtalo kuin Hämeenlinnan Pallokerholla.
