Jääkiekkofanit ympäri maailmaa pidättelivät kyyneleitä viime yönä, kun Chicago Blackhawksin 40-vuotias suomalaispuolustaja Kimmo Timonen pääsi nostamaan himoitun Stanley Cup -pokaalin ilmaan − heti toisena joukkueen kapteenin Jonathan Toewsin jälkeen.
KalPa-kasvatin pitkä tie tuli päätökseensä, eikä onnellisempaa loppua olisi voitu kirjoittaa edes Hollywoodissa. Tietäen kaiken sen mitä Timonen on urallaan ja eritoten viimeisen vuoden aikana käynyt läpi, ei miestä kohtaan löydy muuta kuin arvostusta.
Tämän kevään pudotuspelit osoittivat sen, miksi Timonen on arvostettu pelaaja niin fanien kuin kanssapelaajienkin keskuudessa - hän on sataprosenttisesti ammattilainen. Kukaan ei halua katsella oman joukkueensa pudotuspeliotteluita pukukopin televisiosta, tai istua puku päällä katsomossa, kun joukkuekaverit ratkovat kauden tärkeimpiä pelejä, mutta Timonen ei hukannut hetkeäkään turhautumiselle.
Hän harjoitteli joukkueen mukana tunnollisesti ja odotti mahdollista nousua pelaavaan kokoonpanoon. Kun mies vihdoin pääsi jäälle, peliaikaa tuli niukasti ja vaihtojen määrä ottelussa ei päätä huimannut, mutta siltikään Timonen ei valittanut vaan ymmärsi roolinsa joukkueessa.
KalPa-kasvatin pitkä tie tuli päätökseensä ja onnellisempaa loppua ei olisi voitu kirjoittaa edes Hollywoodissa.
Timonen oli Los Angeles Kingsin kymmenennen kierroksen varaus vuoden 1993 varaustilaisuudessa, mutta NHL-ura alkoi Nashville Predatorsin riveissä kaudella 1998.
Uransa alkuaikoina Timonen sai kuulla paljon pienestä koostaan. Moni asiantuntija olikin sitä mieltä, ettei suomalaisen lupauksen ura taalajäillä kestäisi kauaa. Jo seuraavalla kaudella Timonen näytti epäilijöilleen ja iski 33 tehopistettä 53 runkosarjaottelussa.
"Kime" kehittyi vuosi vuodelta yhä paremmaksi NHL-puolustajaksi ja kaudella 2006 hänet nimettiin Predatorsin kapteeniksi. Kahdeksan vuotta Predatorsissa toivat tilille yhteensä vain 16 pudotuspeliottelua, joten Stanley Cupin metsästys jatkui uusissa maisemissa
Timosen ura jatkui Philadelphia Flyersissa, jossa mies vietti vuodet 2010–14. Flyers-uran ehdoton kohokohta oli eteneminen Stanley Cup -finaaleihin vuonna 2010, joissa tuleva joukkue Blackhawks oli parempi voitoin 4–2.
Timonen pääsi seuraaman Patrick Kanen mestaruuden ratkaissutta voittomaalia lähietäisyydeltä. Kaksi ulkoilmaottelua Boston Bruinsia ja New York Rangersia vastaan kuuluivat myös Flyers-uran kohokohtiin.
Viime kesänä jääkiekko jäi taka-alalle, kun Timosella diagnosoitiin veritulppa oikeassa jalassa ja molemmissa keuhkoissa. Mies toipui hengenvaarallisesta tilanteesta hyvin, mutta mitään varmuutta jääkiekkouran jatkumisesta ei ollut.
Yhdessä Flyers-valmentajien kanssa, Timonen kuntoutti itsensä pelikuntoon ja palasi kaukaloon maaliskuun alussa.
Siirtotakarajalla Ron Hextallin pelisilmä oli kohdallaan. Flyers lähetti Timosen Blackhawksiin, jossa mies pääsi viimeisen kerran kokemaan pudotuspelihuuman ja taistelemaan Stanley Cupin voitosta. 16 runkosarjaottelua ja 18 pudotuspeliottelua, joista kolme Stanley Cup -finaaleissa. Timosen ura tiivistyy miehen omiin sanoihin voitetun finaalin jälkeen.
– Lähden tästä iloisena, lähden tästä pelistä Stanley Cup-voittajana.
Predators, Flyers, Blackhawks ja koko muu NHL-maailma − kiitos, Kimmo Timonen.
