Tuomas Tuokkolan onnistuminen KooKoossa jo meneillään olevalla kaudella ei ole mahdoton tehtävä. Onnistumisen mahdollisuuksia nostavat kaksi keskeistä asiaa.
Ensimmäinen on se, että tällä hetkellä kisa viimeisistä pudotuspelipaikoista tekee alustan jo sellaisenaan herkulliseksi jopa Tuokkolasta riippumattomista syistä.
Kahdeksantena olevan HPK:n alapuolella Liigassa riittää erittäin värikästä sakkia. Värikästä siinä mielessä, että seurojen resurssit huomioiden alakastissa on lauma isoja ja viime vuosina Liigan kärkitaistossa viihtyneitä joukkueita.
Etenkin pakistossa KooKoolla on tätä kautta parempaa potkua kiekkokontrolliin ja pelivälineen laadukkaaseen hallintaan.
Pelkkää seurojen nimilistaa katsoessa sarjataulukko voisi olla tällä hetkellä toisinpäin, jolloin järjestyksessä olisi kärjistetysti ajateltuna vähemmän yllätyksiä.
Yhden Tapparan valahtamista pohjalle ei uskoisi kukaan, mutta puhtaasti resurssien perusteella sekin olisi pienempi yllätys kuin kokonaisuuden HIFK, JYP, SaiPa, Kärpät ja Lukko koomailu Liigan pohjasakissa. Voi veljet.
Todellisuus on toisaalta vielä herkullisempaa. Kyseisen joukon pelejä katsoessa voi KooKoo hakata rintaansa ja uskoa, että pelin tasoa on täysin mahdollista nostaa näiden toistuvan taaperruksen yläpuolelle. Lite bättre ja niin edelleen.
Toinen mahdollisuuksia parantava seikka on se, että KooKoon pelaajamateriaali riittää tasokkaaseen kiekolliseen pelaamiseen.
Nyt unohdetaan hetkeksi ikääntyvät hyökkäyksen avainpelaajat. Pakistossa KooKoolla on eniten tämän kauden kautta parempaa potkua kiekkokontrolliin ja pelivälineen laadukkaaseen hallintaan.
Ilveksen epäonnisella Tuokkola-rupeamalla viimeinen kausi ajautui pelillisiltä seikoiltaan heikkoon viimeistelyyn, tökkineeseen ylivoimapeliin sekä siihen, että Veli-Matti Vittasmäki oli joukkueen parhaiten kiekollisena suorittanut puolustaja.
Ottamatta mitään aliarvostetulta Vittasmäeltä pois, on syytä luottaa, että Tuokkolalla on uuden joukkueensa peräpäässä käsissä yhteensä paljon enemmän. Nyt koko potentiaali on mitattava ulos. Ryan O'Connor, Mikko Lehtonen ja kumppanit ovat kelpo liuta kiekolliseen peliin kykeneviä pakkeja. Oscar Eklund osaa paljon nykyistä enemmän, ja Robin Jacobssonin mailakin on toiminut ihan muuhun kuin halonhakkuuseen.
Ja se, jos joku, on modernissa pelaamisessa tärkeää. Pelin avaaminen sekä kiekon kontrolloitu liikuttaminen hyökkäysalueen tilanteiksi. Loppu on koko kaukalon pelaamisen hitsaamista yhteen, pelivalmiutta jokaisessa tilanteessa.
Tuokkolan ja KooKoon yhteinen savotta pudotuspelitaistossa alkaa tiistaina. Ei ole syytä odottaa täydellistä ketsuppipullon ravistelua, vaan enemmänkin tomaattikastikkeen hallittua hivuttamista pastalautasen päälle.
Nykyisen Liigan pohjakastin keskellä tuore ateria voi vaikka onnistua.
