Mielipide

Kansallissankarin viimeiselle palvelukselle tappiollinen alku - tarina painumassa silti kiekkofanaatikkojen mieliin

MAAJOUKKUE / Kolumni
Ranskassa on pelattu MM-jääkiekkoa edellisen kerran vuonna 1968 talviolympialaisten yhteydessä. Maan kiekkofanit olivat lauantaina Norja-ottelussa pitämästään mekkalasta päätellen odottaneet isäntien ensimmäisen taistelun näkemistä.

Pelin seuraamisen lisäksi odottamisen arvoista oli myös maalivahti Cristobal Huet'n ja hänen iskukykynsä näkeminen.

Yleisö hurrasi, kun Ranska oli kiekossa, yleisö hurrasi, kun Ranska maalasi, ja yleisö hurrasi, kun kansallissankari Huet piti joukkuettaan pystyssä.

Huet sai sen, mitä tilasi. Maajoukkueuran jatkaminen ja sen päättäminen kotiyleisön edessä pelattavissa MM-kisoissa on hienointa, mitä konkari joukkuetovereilleen ja faneilleen voi tehdä. Aplodit ja hurraaminen menivät toki koko joukkueelle, mutta eivät vähiten Huet'lle.

Keväällä 2010 Stanley Cupia Chicago Blackhawksin paidassa juhlinut kansallissankari on vuodesta toiseen Ranskan palapelin tärkeimpiä palasia. Tästä kertoi jo kisojen avausottelu.

Norja-peli oli konkarilta vankka esitys. Kirkkaimpana mieleen jäi päätöserän alun räpylätorjunta Patrick Thoresenin suoraan syötöstä lähteneeseen laukaukseen.

Los Angeles Kingsin vuonna 2001 varaaman maalivahdin tarinasta MM-kaukaloissa tulee hieno ilman loukkaantumisia tai muita vastoinkäymisiä. Todennäköisten iloisten hetkien lisäksi Huet saa ansaitsemansa arvostuksen ranskalaisyleisön edessä.

Maalivahti on kansallissankari Ranskassa siinä, missä esimerkiksi Teemu Selänne Suomessa. Pelaajia ei toki suoranaisesti voi arvioida yksi yhteen, mutta vertaukseksi kuvitelkaa, minkälainen tunnemyrsky olisi syntynyt, jos Selänne olisi päättänyt maajoukkueuransa esimerkiksi Helsingissä MM-kisoissa.

» Lähetä palautetta toimitukselle