On aivan selvää, että yhdistyminen toisi alueelle aivan uudet mahdollisuudet
taloudellisesti ajatellen. Mutta silti jotain unohdetaan aivan liian usein. Se,
että Tampere ja oikeastaan koko Pirkanmaa on kautta aikojen ollut paikka, joka
jakaantuu kahtia sen mukaan kumpaa joukkuetta kannattaa. Jo ala-asteen
ensimmäisellä luokalla pitää tietää, että kumpikas joukkue se on mitä
kannustat. Jos et osaa sanoa, aletaan sinua pitää vähintäänkin outona ja kuulet
mielipiteitä siitä, että mikäs se tollainen manselainen on, joka ei tiedä
kumpaako joukkuetta kannattaa. Ja jos satut olemaan harhatiellä ja sanot
kannattavasi vaikkapa Jokereita tai Tepsiä, niin saat kuulla taas kunniasi.
Valinta pitää tehdä nimenomaan manselaisjoukkueiden välillä ja se pitää tehdä
niin aikaisin, että koulussa osaat kertoa ketä kannatat.
Eipä ole yhtään puheita hillinnyt sekään, että laaja joukko tamperelaisia
haluaisi kaupunkiin suurhallin. Sen jälkeen kun Hartwall Areenalla tai
Elyseéllä on vierailtu, ollaan huomattu se tosiseikka, että Hakametsä on
aikansa elänyt. Nykyään tarvitaan kiekon pelaamiseen muutakin kuin katto pään
päälle. Ainakin Tampereen kokoisessa kaupungissa. Tämä halliasia kun vaan on
saanut aikaan sen mielipiteen, jonka mukaan kaksi joukkuetta ei voi pelata
suurhallissa, jotta suurhalli olisi taloudellisesti kannattava. Hartwall
Areenan puuhamies ja omistaja Harry Harkimo on monet kerrat sanonut, että ei
suurhalli elä kiekko-otteluiden tuloilla vaan konserteilla ja
muilla "satunnaistapahtumilla"
Yhditymisen puolestapuhujat muistavat myös kovin usein vedota siihen, että
Turku pärjää mainiosti yhdellä joukkueella ja on suunnilleen samankokoinen
talousalue. Näin kieltämättä on, mutta kysymys kuuluukin; Kuinka usein Turussa
on ylipäätään ollut kaksi joukkuetta, jotka taistelevat samalla tavalla kuin
Ilves ja Tappara. Toki Tepsin lisäksi muitakin turkulaisseuroja on liigassa
käynyt, mutta Turku on joka tapauksessa ollut aina Tepsin valtakunta. Tepsi on
Turussa kuningas ja muut seurat kunnioittavat sitä ja ennemmin alkavat
yhteistyöhön kuin kilpailuun sen kanssa. Tämä on fakta, joka ei Tampereella
toteudu. Tampereella Ilves ja Tappara taistelevat sijoituksista ja rahasta.
SM-liigan laajentuminen on myös asia, joka saa nämä yhdistymisen kannattajat
liittoutumaan. Jos tamperelaiset yhdistyisivät liigassa olisi jälleen 12
joukkuetta, eikä tarvitsisi kuulla valitusta epätasaisesta joukkuemäärästä.
Kun yhdistymisestä puhutaan on huomioitava kuitenkin yksi seikka, joka on muita
tärkeämpi. Se, että yhdistymisen kannattajat ovat yleensä liikemiehiä. Hyvin
harva fani, joka menee seisomakatsomoon nähdäkseen suosikkinsa pelaavan on sitä
mieltä että yhdistyminen olisi suotavaa. Tälle fanille ei ole tärkeää se, onko
paikalla ahdasta vai ei. Eikä se saako hallissa syötävää vai ei. Tälle fanille
tärkeää on kiekko. Yhdistymistä haluavat ovat suurelta osin nimenomaan
bisnesmiehiä, jotka haluavat tuoda vieraitansa katsomaan Tampereen ainoan
joukkueen peliä. Tämä joukkue olisi isolla rahalla koottu ja voisi pelata
Euroopan liigaakin. Pelin sijaan tärkeintä olisi se, että hallissa saa hyvää
ruokaa ja että olosuhteet rikastuttavien sopimusten tekemiseen olisivat hyvät.
Lisäksi paikkalippujen hinnat nousevat, koska on vain yksi joukkue joka pelaa
sekä tekee bisnestä ja kaikki haluavat päästä katsomaan sen pelejä. Vai
haluavatko? Väitänpä että ihminen jolle on kasvanut Ilveksen tai Tapparan
muotoinen sydän ei tule vaihtamaan sydäntään Tampereen Palloseuran muotoiseen
sydämeen. Ilves- tai Tapparasydän on ja pysyy. Ja näitä henkilöitä on erittäin
vaikea saada halliin seuraamaan muiden joukkueiden otteluita.
Jääkiekkoa seurataan paljon sen takia, että se antaa katsojalle suuria
tunteita. Yksi kautta aikojen suurimmista tunteista on se, kun oman joukkueen
pelaaja niittaa kiekon paikallisvastustajan reppuun. Toinen suuri tunne on se,
kun oma - hiukan pienempi joukkue - kaataa rahalla kootun SM-liigan
voittajasuosikin. Jos Tampereen joukkueet yhdistettäisiin, ei olisi enää
paikallispelejä, vaan kaikki pelit olisivat ulkopaikkakuntalaisia vastaan. Ja
eipä isojen kaataminenkaan olisi enää saman arvoista, koska itsekin oltaisiin
isoja. Kun joukkueiden yhdistämisestä neuvotellaan pitää muistaa, että
jääkiekko elää paitsi rahasta myös kannattajista. Ja kannattajien rakkaus lajia
kohtaan johtuu tunteista, jotka joukkue herättää. Yhdistämällä joukkueet nämä
tunteet korvautuvat ehkäpä pienellä hymynkareella teksti-tv:n ääressä kun
omassa kotikaupungissa pelaava joukkue voittaa toisen joukkueen, joka kenties
pitää kotipaikkaansa Lontoossa.
Tamperelaisjoukkueet ovat tällä kaudella menestyneet hyvin. Toinen on tätä
kirjoittessani kolmantena ja toinen viidentenä. Molemmat ovat osoittaneet, että
yhdistyminen ei ole tarpeellista, jotta menestystä voi saavuttaa. Kaikki lähtee
hyvästä juniorityöstä, joukkueesta joka haluaa pelata ja valmentajasta joka
osaa työnsä. Jos suurhallia aletaan rakentaa, mikä toki olisi toivottavaa,
pitää talouden olla niin pitävä että se sallii kahden joukkueen pelaamisen sen
katon alla. Jos tämä ei ole mahdollista riittää Hakametsä hyvin kiekon
pelaamiseen. Suurhalli kaikessa tarpeellisuudessaan, ei ole niin tärkeä asia,
että kiekkoiluun ja siihen ainoaan oikeaan joukkueeseen liittyvät tunteet
kannattaa sen takia tappaa.
